Minusta on hauskaa kuulla ihmisistä pieniä random-asioita. Sellaisia sattumanvaraisia faktoja, joita ei kerrota arkipäiväisten kuulumisten ja keskustelujen lomassa. Sympaattiset detaljit kuitenkin täydentävät kuvaa keskustelukumppanista ja luovat häneen erilaista kosketuspintaa. Ajattelin, että tällainen sekalainen infolistaus olisi kiintoisaa tehdä tänne blogiin: vaikka välillä olen kirjoitellut postauksia melko syvällisistäkin ajatuksista, en ole tullut kertoneeksi juurikaan kevyemmän kaliiberin tietoja itsestäni. Siispä luvassa on nyt kasa summamutikassa koottuja random-asioita. Here we go.
► Olohuoneen nurkkalamppu on minulle tärkeä kodikkuustekijä. Olipa pimeää tai valoisaa, naksautan lampun aina kotona päälle.
► Minulla on kausia, kun kaapeissa ei pysty olemaan tiettyjä ruokatuotteita ollenkaan, tai herään mättämään niitä suuhuni keskellä yötä. Tällaisia muonavaroja ovat muun muassa näkkärit, hapankorput ja kaurahiutaleet.
► En ole koskaan lähettänyt yhtäkään ääniviestiä.
► Vesi on minulle oman hyvinvoinnin kannalta tärkeä elementti. Niin iholla kuin näköpiirissä.
► Tietynlainen hahmottaminen on minulle vaikeaa. Esimerkiksi pimeässä ajaminen on pirunmoista sellaisessa ympäristössä, missä on paljon katuvaloja ja autojen lamppuja. Ihmisten kasvojakaan en aina tunnista, varsinkaan jos kyseessä on vähänkään vieraampi henkilö.
► En pysty elämään pitkien kynsien kanssa, enkä ymmärrä, miten joku muu pystyy. Kun on soittanut pianoa koko lapsuutensa ja nuoruutensa, on oppinut siihen, etteivät kynnet saa kopista koskettimia vasten. Pianonsoitonopettajani teki usein kynsitarkistuksia ja antoi tiukkaa palautetta, jos kynnet olivat yhtään ylipitkät. Kynnet tsekattiin katsomalla sormia kämmenpuolelta: jos sormien takaa vilkkui kynsiä, ne piti leikata pois. Jos minulla nyt aikuisena olisi pitkät kynnet, en ymmärrä, miten niillä pystyisi tekemään moniakaan arkisia puuhia. Nehän ovat valtavan kömpelöt!
► Minulla on ollut hiuksissani oma väri jo monta vuotta, ainoastaan latvoja olen leikannut ja vaalentanut noin kahden vuoden välein. Kun tukkaa ehti värjäilemään yli parinkymmenen vuoden ajan, on nyt ollut ihanaa, ettei tarvitse huolehtia juurikasvusta.
► En kestä katsoa koskettavia eläinvideoita, olipa niissä sitten onnellinen tai surullinen loppu.
► Usein ihmisten kanssa toimiessani minulla kytee miellyttämishalu: haluan, että kohtaamistilanne on vastapuolelle myönteinen ja rullaudun vaikka solmulle, jotta en pahoittaisi toisen mieltä tai vaikuttaisi epäystävälliseltä. Tämä on johtanut toisinaan itseni alentamiseen tai tyhmemmäksi tekeytymiseen, mitä en loppupeleissä haluaisi tapahtuvan. En ole kuitenkaan vielä ratkaissut ilmiön ristiriitaa: voiko itseään tallomatta olla aina ja ikuisesti vastapuolelle miellyttävä?
► Pidän kotona villasukkia niin talvella kuin kesällä.
► Mielestäni kahvinkeittimen ääni on yksi maailman ystävällisimmistä äänistä.
► Minulla on aina ollut tietynlainen nostalgiakaipuu niin omaa menneisyyttä kuin mennyttä aikaa (jolloin en ole edes elänyt) kohti. Mietin välillä esimerkiksi ala-asteen luokkakavereita paljonkin ja ajattelen, miten hauskaa olisi kahvikupposen äärellä vaihtaa nykykuulumiset.
► Haluaisin pinkit trumpettihousut.
► Tykkään valtavasti kymmensormijärjestelmästä ja tietokoneella kirjoittamisesta. Rakastan näpytellä pöytätietokoneella mitä tahansa tekstiä! Läppäristä en välitä niin paljoa, siinä ei ole samaa tuntumaa. Vaikka kirjoittaminen sujuu minulta teknisesti nopeasti, olen kuitenkin hidas muodostamaan järkeviä kirjoitelmia omasta päästäni. Lauseiden jäsentely on työlästä enkä kykene luomaan niin eläväistä tekstiä kuin haluaisin.
► Iän myötä olen oppinut arvostamaan enemmän konkreettisia tekoja sanahelinän sijaan. Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, mutta todelliset teot paljastavat sen, millainen ihminen on pohjimmiltaan.
► En tykkää kuunnella arjessa minkäänlaista musiikkia. Autolla ajellessanikin ajelen hiljaisuudessa tai etsin radiosta puheohjelmia. Musiikki sopii mielestäni vain tiettyihin tilanteisiin, kuten fiiliksen nostattamiseen tai joulutunnelmointiin.
► Minulla on hyvä organisointikyky. Olipa homma mikä tahansa, pystyn muodostamaan päässäni roadmapin, jota seurata askel askeleelta. En arvo, mitä kannattaisi tehdä ensin ja sitten, vaan kuva toimintajärjestyksestä on alusta alkaen selkeä. Tähän liittyen myös ajan hahmottaminen on minulle aika helppoa: pystyn arvioimaan melko hyvällä onnistumisprosentilla, kuinka kauan mihinkin toimintoon menee tunteja ja minuutteja.
► Vaikka introverttinä sosiaaliset tilanteet syövät minulta energiaa, osaan sukkuloida niissä mielestäni ihan sulavasti. En jää hiljaiseksi, vaan halutessani keksin rupattelua lähes kenen kanssa vain.
► Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä hankalampi on plärätä automatkoilla puhelinta. Siitä tulee nykyisin systemaattisesti huono olo. Kaukana ovat ne ajat, kun pelasin koko Lapin reissun ajan takapenkillä matopeliä!
► Tarvitsen tietyn määrän toimeliaisuutta ja projekteja elämääni.
► En osaa valehdella. Vaikka yrittäisinkin, toinen ihminen huomaa asian heti naamastani ja äänensävystäni.
► Rakastan säästämistä. Minusta on ihanaa, kun voi olla hankkimatta mitään ylimääräistä.
► Toivotan makuuhuoneemme ikkunasta joka ilta hyvää yötä ja joka aamu hyvää huomenta Armakselle. Pikkuisen hauta näkyy makkarimme ikkunaan ja siellä tuikkii aina kynttilä.► Kun minulta kysytään jotain, vastaan kiertelemättä. En voi ymmärtää sellaista kommunikointityyliä, jossa yksinkertaisiinkaan kysymyksiin ei vastata suoraan.
► Minusta tuntuu siltä, ettei minua ole tarkoitettu elämään 2020-luvulla. Nykymaailma tuntuu arvaamattomalta ja pirstaleiselta, aivan kuin yhteiskuntaan ja ympärille kiertyvään yhteisöön ei voisi luottaa ollenkaan. Jos pystyisin vaikuttamaan asiaan, eläisimme kuten ysärillä: ilman älykännyköitä ja turvallisessa yhtenäiskulttuurissa.
► Siisti koti edesauttaa järjestelmällistä ajatusmaailmaa. Jos minun täytyy keskittyä johonkin aivokapasiteettia kuluttavaan asiaan, se on sitä helpompaa, mitä siistimmässä kunnossa koti on.
► En kestä olla hierottavana, sillä kutian liikaa.
► Minulle on outo ajatus se, etteikö elämässä olisi kaikki mahdollista. Mielestäni mikä vain on mahdollista! Sen sijaan, että miettisin, etten pysty johonkin, mietin, miten minä siihen pystyisin. Omilla valinnoilla, ponnistelulla, uskalluksella, suunnitelmallisella asenteella ja konkreettisilla teoilla pystyy saamaan valtavasti aikaan.
► Inhoan ketsuppia. Ja sinappia.
► Seuraan sijoitusasuntomarkkinoita lähes päivittäin, vaikka en ole tekemässä seuraavia asuntohankintoja ainakaan vielä pariin vuoteen. Etuoven syynääminen on kuitenkin hauskaa ja auttaa pysymään kärryllä tarjonnasta.
► Minä olen meillä se, joka huolehtii takan- ja uuninpoltosta.
► En pysty laittamaan joulutähtiä likaisiin ikkunoihin. Siksi on satavarmaa, että ikkunat tulevat joka syksy pestyiksi.
► Kateus on minulle tuntematon käsite. Miksi olla kenellekään toiselle kateellinen yhtään mistään? Jokaisella meistä on omat lähtökohtamme, tarinamme ja oma panoksemme elämään. Niiden perusteella rakentuu kaikki ulkoinen ja sisäinen, mitä meillä on. Jokaisen tausta on uniikki, joten on hölmöläisen hommaa olla kateellinen mistään asiasta. Se energia kannattaa käyttää omassa elämässä merkityksellisiin asioihin.
► Työarjessa tarvitsen edes parin minuutin mittaiset päiväunet, jotta työpäivä nollautuu aivoissa. Vapaapäivinä ja lomilla en torku koskaan.
► Tavaroiden raijaaminen autoon ja autosta pois tuskastuttaa minua joka kerta, vaikka olisi kyse vain omasta käsilaukusta.
► En koe olevani koiraharrastaja, vaikka elämä pyöriikin aika paljon koiriapoikiemme ympärillä. Colliejätkät ovat perheenjäseniä, joita en yksinkertaisesti pysty ajattelemaan harrastuksena.
► En koe olevani luontoihminenkään, vaikka luonto onkin itselleni voimauttava ja tärkeä hyvinvoinnin tekijä. Lokerointi mihin tahansa asiaan tökkii.
► Ruisleipä on minulle erittäin tärkeä polttoaine. Jos pitäisi elää koko loppuelämä yhdellä ainoalla ruoka-aineksella, se olisi ruis.
► Opin käyttämään aurinkolaseja vasta pari vuotta sitten.
► Lupaukset ovat minulle tärkeitä ja olen sinisilmäinen uskomaan sen, mitä minulle luvataan. Minua ottaa kupoliin, jos luvatuista asioista ei pidetä kiinni. Siksi en itse lupaa koskaan sellaista, mitä en pysty toteuttamaan ja pidän viimeiseen asti omista lupauksistani kiinni.
► Julkisilla paikoilla minulla on aina hiukset mintissä. Niissä ei näy sotkuja eikä sipuleita (niitä törtsyköitä, joita kiinni ollessa jää helposti). Kotona taas pidän aina sotkunutturaa päässä.
► Inhoan tutustumisleikkejä. Miksi leikkiä, kun voi vain ottaa kahvikupin käteen ja keskustella rennosti?
► Aikatauluissa pysyminen on minulle tärkeää. Sovituista menoista on pidettävä kiinni - oharit ovat mielestäni perisynti.
► Minulla ei ole mielipidettä joka asiaan. Nykyään tuntuu, että aina pitäisi olla jotakin mieltä, ja se tuntuu oudolta. Mielipiteitä minulla on vain niistä asioista, joihin on jokin henkilökohtainen kosketuspinta: merkitys oman elämän kannalta, tai vaikkapa omakohtaista tietoa tai kokemusta.
► Minua ei hävetä näyttää, jos en tiedä jotain. Silloin kysytään ja selvitetään.
► En halua kiivetä työelämässä vastuullisempiin rooleihin. Palkka ei koskaan kompensoi sitä stressin ja kökön määrää, jota tuulisella paikalla saa osakseen.
► Kiinnyn autoihin ja meillä on ja on ollut kaikille autoille omat kutsumanimet. Auton myyminen on minusta jotain ihan hirveää ja surullista!
► En ole kilpailuhenkinen. Vertailu saati kilpailu muiden kanssa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Ainoastaan omien tavoitteiden ylittäminen kiinnostaa.
► Minulla on ollut pitkään aika raskas kaasujalka. Kun muutimme nykyiseen kotiimme ja minulta loppui pidemmät työajot, on vauhti hidastunut. Kerran vältin sakot flirttailemalla hyvännäköisen poliisinuorukaisen kanssa.
► Inhoan laturinjohtoja. Oikeastaan mitä tahansa johtoja.
► En halua katsoa koskaan surullisia tai melankolisia ohjelmia tai elokuvia. Minusta sellaiset ovat ajanhukkaa ja vievät mielen turhaan maihin.
► Harrastin pianonsoittoa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, aina esikoulusta lukioikään saakka. Harjoittelin Kuopion Konservatorion alaisessa Nilsiän Musiikkiopistossa, joten käytännössä kuljin joka viikko Nilsiässä pianotunneilla. Niiden lisäksi oli välillä esimerkiksi teoriaopintoja ja musiikkileirejä, joten pianoharrastus väritti kalenteria aikalailla.
► Minulla on hyvä suuntavaisto. Ennen digitaalisia karttaohjelmia opettelin esimerkiksi Jyväskylässä erään kaupunginosan kartan ulkoa, jotta osasin pyöräillä ystäväni luokse kylään.
► Rakastan salaprojekteja. Minulla on nytkin yksi meneillään.
► Olen säästänyt kaikki saamani kortit. En suoraan sanottuna tiedä miksi. Ehkä sen takia, että kun joku on halunnut nähdä kortin verran vaivaa minun muistamisekseni, haluan minä muistaa kortin antajaa säilyttämällä kortin.
► Asetan itseni sääntöjä. Esimerkiksi tämän postauksen tekemisen suhteen minulla oli sääntö, että saan tehdä tämän luonnoksista loppuun vasta sitten, kun olen suunnitellut Blawhille uudet joulukortit.
Mukavaa mieltä marraskuuhun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti