Kahville!

Tänään herätessämme ihmettelin, miten taivas näyttääkään noin kauniin siniseltä. Maisema järvelle on parhaillaankin kirkas ja koivujen latvat punertavat auringossa, joka yrittää nostatella itseään mäen takaa. Katsahdus lämpömittariin selitti havaintoa: 22 astetta pakkasta. Hrr, ihana talvi! 

Mies lähti nyt käymään maitokaupalla ja minä jäin polttelemaan takassa tulta. Ektorpiin uppoutuneena saan samalla postattua teille tämä kahvittelukutsun. Ennen joulua kun kerroin tontuille ihastuksestani Iittalan mustavalkoiseen Taika-sarjaan. Lahjalistalle en toivettani kuitenkaan laittanut, koska mielestäni se oli kovin arvokas haave. Vaan mitäpä löytyi aattona eräästä valkoisesta paketista: 12-osainen setti kuudelle kahvittelijalle! Melkein itku pääsi.

Mies oli ennen joulua onnistunut minulta salaa vahvistamaan tontuille astiahaaveeni - kaikki juonessa mukana olleet olivat olleet epävarmoja hurmaantumisestani; eihän Kristiina nyt tuollaisista kuoseista tykkää. Kun eräänä iltana Taika-sarja keikkui blogin ylälaidan mainosbannerissa, oli miehen ollut helppo ottaa se silloin luontevasti puheeksi. Vuorosanoilla: "Katohan, kuka tämmöisestä tykkäisi?" No, minä! Ihmettelinkin, miten se tuollaisia oli kiinnostunut kyselemään.

Rehellisesti, en osaa sanoa itsekään tarkkaa syytä, miksi mustavalkoiseen Taikaan olen ihastunut. Mutta katsokaa nyt näitä kuvia, eikö näissä ole selittämään jo tarpeeksi? Mustaa, valkoista, peltiä ja harmaata pörröä. Minusta aika täydellinen kombinaatio!

Vähän faktaakin höysteeksi: Taika-astiaston kuosin on suunnitellut taitelija Klaus Haapaniemi ja muotoilu on Heikki Orvolan työtä. Vaikka rehevä taikametsä fantasialintuineen on aiheena runsas, ovat astiat silti mielestäni selkeitä ja juhlavia - helposti muihin mustavalkoisiin kattausesineisiin yhdisteltäviä. Iittala valmistaa sarjaa useammissa väreissä, mutta minusta tämä mustavalkoinen on vaihtoehdoista tyylikkäin. Kauempaa katsottuna näissä on jopa jotain samaa henkeä, kuin trendikkäissä marokkolaisastioissa.

Tulkaahan siis kahville! Jos matka tänne Iisalmeen on liian pitkä, on virtuaalikupposetkin katettu. Ja santsata saa.

Minä alan nyt odottelemaan miestä takaisin. Lykkäsin hänelle lähtiessään rahan kouraan, ja pyysin yllättämään minut kahdella sisustuslehdellä. Ohjeena, että ostaisi sellaiset lehdet joista arvelee löytyvän paljon minua kiinnostavaa luettavaa. Katsotaan, mitä sieltä kohta tulee!

Rentoa sunnuntaita!