Marraskuu jos mikä näyttää jakavan ihmiset kahteen kastiin. Toiset tykkäävät tunnelmointikuukaudesta, toiset menettävät energiansa pimeyden alle. Vaikka en ole itse pimeyden fani, kuulun tuohon ensimmäiseen sakkiin. Marraskuussa on ihan parasta se, että syksyn tummat ja ruskeat sävyt väistyvät ja maisema alkaa saada lunta ylleen. Meillä täällä jo valkoinen maa onkin ja täytyy sanoa, että rakastan lumisia, pikkupakkasessa tehtyjä päiväkävelyitä sata kertaa enemmän kuin vastaavia kesällä ja syksyllä.
Lumi ja viileys paitsi raikastavat oloa, saavat kaiken näyttämään superkauniilta. Valo on kotona sisälläkin erilainen, kun hanki heijastaa päivänvalon kuulaissa sävyissä. Jos jotain voisin toivoa toisin, heivaisin lokakuun lopun kellojensiirron hus helkkariin. Minun puolestani voisimme elää aina kesäajassa, jolloin talvellakin riittäisi iltapäivisin tunti pidempään päivänkajoa.
Viime viikkoina olen useampana aamuna pysähtynyt nautiskelemaan siitä kivasti kihelmöivästä tunteesta, ettei tarvitse joutua töihin. Olemme kellineet Romeon ja koirien kanssa sängyssä ainakin ysiin, ennen kuin olemme nohistautuneet päivän puuhille. Vanhempainvapaa on kyllä ihan best juttu!
Hieman tavallista hitaammin tämä kuukausi on tosin lähtenyt liikenteeseen, sillä olin kuunvaihteessa kolme viikkoa(!) kunnon räkäflunssassa. Kropassa on vieläkin vähän voipunut olo, joten täytyy suosiolla ottaa rennommin. Myös mies on ollut kipeänä, mutta Romeo näyttäisi selviävän vain aivasteluilla ja muutamilla yskäisyillä (koputan varalta puuta).
Kunhan tästä oikenen normaalienergioihin, aloitan joulusiivoukset. Iltselleni marraskuu onkin enemmän siivous- kuin tunnelmointikuukausi. Aikaisempina vuosina olen siivonnut pienissä erissä työpäivien jälkeen, mutta tänä vuonna meinasin järjestellä pojat hoitoon ja tehdä muutaman isomman urakkapäivän.
Huomaattekohan muuten näistä kuvista, että meillä on ruokapöytä nykyisin toisinpäin? Sen suuntaa oli vaihdettava, jotta Romeon syöttötuoli mahtui järkevämmin paikoilleen. Talon pohjakuvanhan suunnittelin vuosia sitten siten, että ruokapöytä pystyy olemaan niin pitkittäin kuin poikittain; tämä on huomioitu paitsi valaisimen paikassa, myös ikkunoiden linjassa.
Pöydän kääntämisen myötä meille syntyi ensimmäinen paikka, jossa saa otettua kuvia moniulotteisemmalla syvyysvaikutelmalla. Tällaisia näkymiä en ole aiemmin oikein löytänyt. Tämä seikka, kynttiläkausi ja toimiva muistikortti tuovat pitkästä aikaa iloa valokuvaukseen (viallinen muistikortinlukija rikkoi tänä vuonna kaksi muistikorttia ja olen ollut pitkään ilman järjestelmäkameraa).
Tällekin kuukaudelle olisi kiva saada jotain kulttuurimenoa aikaiseksi. Syyskuussa kävimme pakohuoneilemassa ja lokakuussa teatterissa, joten eihän tätä vauhtia voi rikkoa!
Huomenna vietämme ensimmäistä isänpäivää Romeon kanssa. Päivää on juhlittu jo aikaisemminkin karvapoikien kera, mutta Romeon mukanaolo tuo varmasti vielä astetta enemmän ilmettä atmosfääriin. Äsken kävimme viettämässä pienen askarteluhetken kaikkien poikien kanssa lukitun oven takana ja jätimme miehen yksin telkkuhuoneeseen. Itse kyllä nautin, kun voi järjestellä ja höpsöillä tällaisia juttuja yhdessä.
Nyt meikäläistä kutsuu iltasauna, joten toivottelen mitä mukavinta marraskuuta sinne ruudun toiselle puolelle sekä söpöä isänpäivää kaikille juhlaa viettäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti