DIY: Pesuhuone

Terkut hellelukemien keskeltä! Ulkona on nyt pihatouhujen kannalta joko liian kuuma tai liian paljon mäkäräisiä, joten päädyin avaamaan tietokoneen parin viikon tauon jälkeen. Kuvasin luonnoksiin tämän postauksen jo toukokuun lopussa, joten nyt on hyvä rakonen sen valmiiksi operoimiseen.

Luvassa on esittelykierros mökin pesuhuoneessa, mihin tarttumista olen alitajuisesti pantannut. Ehkä tosin parempikin niin, sillä nyt tilasta on käyttökokemusta jo kolmen vuoden ajalta. Kyseessähän on melkoinen spesiaalitapaus, sillä pesuhuonetta ei ole tehty mitenkään perinteisin keinoin.

Mökin märkätiloissa meillä ei ole yhden yhtä laattaa, vaan seinät ja lattia on tehty rappaamalla ja maalaamalla. Tähän ajaneita syitä olivat muun muassa valtava kokeilunhalu, haave saumattomista pinnoista, visio tietynlaisesta ilmeestä sekä budjetti. Postauksen lopusta löytyy tiivistys tekovaiheista, mutta sitä ennen muutama rivinen tilan muista spekseistä.

Mökin pesuhuoneeseen ja saunaan kuljetaan keittiön kautta. Parin neliön pesutila on omasta mielestäni ehta tilaihme, missä jokaisen neliösentin ja seinäpätkän käyttö on merkitty tarkasti.

Kun ovesta astutaan sisään, vasemmalle jäävät ensin lattialämmityksen säätöpaneeli, valokatkaisijat ja pyyhekoukut. Niiden vierestä aukenee saunan lasiovi ja peränurkkaukseen jää Cellon sadesuihku. Oven oikealla puolella sijaitsee piilokoteloinnin takana lämminvesivaraaja, sen vieressä allastaso ja rivin taaimmaisena wc-pönttö.

Allaskaluste, allas ja hana ovat Ikeasta. Pöytälevyksi sahasin ja käsittelin tavallisen mäntylevyn. Pesupiste on tarkoituksella asemoitu tason vasempaan laitaan, jotta oikealle puolelle jää pätkä yhtenäistä pöytätilaa. Myös hanan yläpuolelle olevat peili ja valaisin rytmittyvät tilaan paremmin tässä linjassa.

Peilin etsiminen oli aikoinaan monen mutkan takana, mutta viimein oikeankokoinen versio löytyi Stemmasta. Allastasonkin kanssa oli jos minkälaista venkslausta, sillä paikalla kävi aluksi tyystin erilainen, musta kaluste. Se ei kuitenkaan värinsä puolesta sopinut kokonaisuuteen ollenkaan ja matkustikin jatkokäyttöön mökin parvelle.

Valaisin on Bazarin miniversio, jonka isompi sisarus löytyy mökin keittiöstä mustana variaationa. Oikeasti lampussa olisi tavallinen pirstorasiaan tuupattava sähköjohto, mutta sähkömies modasi meille tästä (sekä keittiön valaisimesta) seinään upotetun muunnelman, joka syttyy tavallisesta seinäkatkaisijasta. Bazar toimii pesualtaan yläpuolella kohdevalaisimena, yleisvalona tilassa taas on kattoon upotettu led-valaisin. Se toimii himmentimellä ja on hyvänkokoinen - en kuitenkaan hoksannut ottaa siitä erillistä kuvaa postauksen höysteeksi.

Lämminvesivaraajaa ei olisi suuremmissa neliöissä tarvinnut koteloida, mutta tähän se tehtiin siksi, että saatiin enemmän seinätilaa käyttöön. Koska asuimme mökissä seitsemän kuukautta, piti arkisille toiminnoille kehitellä toteutuskeinoja. Yksi sellainen oli ison peilin mahduttaminen tilaan. Sille ilmiselvä paikka oli tuossa oven takana. Peilin laidassa on saranat, joten sen saa käännettyä paikaltaan 45 astetta. Asumisaikana myös säilytystilan tarve oli kouriintuntuva, minkä vuoksi koteloinnin toiseen kylkeen tehtiin paikka seinähyllylle.

Kattoon kiinnitimme kiskon suihkuverhoa varten, mutta käytännössä huomasimmekin, ettei verhoa tarvitakaan - roiskeet rajautuvat melko hyvin suihkunurkkaukseen. Nurkkausta vastapäätä oleva wc-pönttö oli asia, jossa pystyi vähiten ottamaan ulkonäköseikkoja huomioon, sillä hankinnan tärkein ehto oli sirous.

Käytön myötä kokemus pesuhuoneesta, sen toimintojen sijoitteluista ja kalusteista on vahvistunut hyväksi. En keksi asiaa, jonka sijoittelisin nyt toisin.

Vaan sitten pintojen toteutukseen. Pohjatyöt pesuhuoneessa on tehty vesieristeeseen saakka täysin samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin märkätilassa. Tai, itse asiassa siitäkin eteenpäin, sillä vesieristeen päälle on lätkitty tässäkin samaa märkätilalaastia, jota käytetään laattojen kiinnitykseen. Ero on siinä, että meidän pesuhuoneessamme laattojen tilalla on maali. Vesieristeen meille veteli ihan ammattilainen, mutta jatkovaiheet tein itse.

Kaivelin vanhalla puhelimella otettuja kuvia keväältä 2017, jotta sain koottua muutamia havainnekuvia eri työvaiheista. Niiden suunnitteleminen ei toteutunut sormia napsauttamalla, vaan jauhoin, varmistelin, pyörittelin ja tuumiskelin niitä laskujeni mukaan kuuden eri henkilön kanssa: parin rakennusinsinöörin, kirvesmiehen, sisustusalan opettajan, rautakaupan myyjän ja Weberin maahantuojan kanssa. :') Vaikka toisaalta halusin kokeilla mökissä jotain rohkeasti erilaista, en halunnut mennä oikoen hatelikkoon.

Seuraavaksi pelkistetty kuvaus työvaiheiden etenemisestä. Oikeasti näiden takana oli miljoonia ajatustenvaihtoja, ainevalintoja, huomioita ja perusteluita, mutta blogitasolla riittänee tiivistetty kerronta.

Ensimmäinen vaihe oli märkätilalaastin levittäminen. Seiniin tein suorilla sileän rappauspinnan, lattiaan taas röpelöisemmän kampauksen. Tämä siksi, että seinäpinnat jäivät suorilla tällaisiksi, mutta lattia sai vielä uuden kerroksen kuituvahvistetusta betonista - sille kammattu jälki antoi parempaa tartuntapintaa.

Seuraava vaihe oli levittää lattiaan dispersio, eli tasoitteen pohjustusaine. Sen tehtävänä oli edesauttaa betonin tartuntaa. Dispersion päälle valoin sitten vielä kerroksen kuituvahvistettua laastia. Olin lukenut ainesten käytöstä lukemattomia tekstejä etukäteen, joten osasin odottaa kuitujen erottuvan valmiista pinnasta, aivan kuin lattialla olisi ollut sheivattava sänki. Tämä lähti kevyesti hiomalla, paras väline hommaan taisi olla metalliraappa. Niin märkätilalaasti, dispersio kuin kuituvahvistettu laastikin kuuluivat Weberin märkätiloihin tarkoitettuun tuoteperheeseen

Viimeinen työvaihe oli pintojen maalaaminen. Tähän käytetty maali oli Tikkurilan Luja, joka on märkätiloihin ja vaativiin olosuhteisiin tarkoitettu aine. Se sävytettiin sävyllä Graniitti (K499). Nyt en enää satavarmasti muista maalikerrosten määrää, mutta luulen että seiniin vetelin kaksi kerrosta ja lattiaan kolme.

Maalattu rappauspinta ei vaadi käytössä mitään erikoistoimenpiteitä. Suihkuttelun jälkeen lastaamme lattian kuivaksi samalla tavalla kuin päätalon laattalattiankin. Pidemmällä aikahaitarilla maalipinta vaatii huoltomaalausta. Tähän mennessä olen tehnyt yhden huoltomaalauksen puolentoista vuoden tehokäytön jälkeen. Sittemmin rasitusta on tullut vähemmän, joten veikkaan että seuraava huoltoväli tulee olemaan kaksi vuotta.

Pesuhuone on ollut meillä käytössä nyt kolme vuotta ja se on ajanut asiansa moitteetta. Silti koen, että spesiaalipintojen kanssa on vielä kokeilujakso menossa. Mökkiolosuhteissa ja meidän rasituksellamme uskaltaisin tehdä saman toteutuksen uudestaankin, mutta en suosittelisi tätä vakituiseen asumiseen ja kovempaan käyttöön.

Alkuperäiset ennakkoehdot pesuhuone täytti hyvin: se vastasi kokeilunhaluuni, on saumaton puhtaanapidettävä, on ilmeeltään omanlainen ja auttoi mökkiraksan budjetissa pysymisessä. Lupaan raportoida viimeistään kymmenen vuoden päästä, miltä pesuhuone näyttää silloin. :)

Aurinkoa kesään!

Lue myös:

Skandinaavinen mökkikeittiö

Matkalla Tanskassa

Puusavottaa