Matkalla Tanskassa 1 // Perusinfo

On aika ottaa härkää sarvista ja aloittaa juttusarja automatkastamme Tanskaan. Sen sijaan että tekisin massiivisia maratonpostauksia, päätin tehdä useamman pienen. Näin homma säilyy kevyenä niin teille kuin minullekin. Joten aloitetaas reissun perusrungosta!

Matkamme oli aikataulutettu viikon mittaiseksi. Lähdimme reissuun perjantaina 26.6. ja saavuimme kotiin torstaina 2.7. Ajoa kertyi erilaisine päiväreissuineen ja pysähdyspaikkoineen noin 4200 kilometriä. Kartasta näette pohjoisen lähtöpisteemme Iisalmen sekä eteläisimmän vierailusijaintimme Vejers Strandin – tällä akselilla siis liikuimme. Etukäteen emme kotona tehneet reissupäivien ohjelmia, vaan käytännössä suunnittelimme iltaisin hotellilla aina seuraavan päivän agendan ja reitit valmiiksi.

Matkaa varten mies oli löytänyt ja ladannut puhelimeen GPS-signaalilla toimivan, ilmaisen Sygic-navigointiohjelman, joka oli muutamista hidasteluistaan huolimatta kätevä ja luotettava. Navin toimimiseen ei siis tarvittu nettiyhteyttä. Nettiä tarvittiin kotimaassa ainoastaan karttojen lataamiseen; näistä matkaamme varten ladattiin Suomen, Ruotsin ja Tanskan kartat. Kun Sygicin latasi vähän ennen reissua, sai seitsemäksi päiväksi ilmaiseksi käyttöönsä myös normaalisti maksulliset lisäominaisuudet. Siltä varalta että Sygic ei olisi jossain kohtaa pelittänyt, oli mies ladannut toisenkin ilmaisnavin, Navmiin, valmiiksi. Autossa ladattavaa, "oikeaa" navigaattoria emme käyttäneet reissussa ollenkaan, sillä olimme liikenteessä minun Tiinullani, josta poksahti viime syksynä tupakansytytin toimimasta (juu, sulakkeet on käyty läpi, mutta ei toimi, ei). Normaalia navia emme olisi saanet siis ladattua reissussa ollenkaan.

Lähtöperjantaina ajoimme Iisalmesta Turkuun ja menimme yölaivalla Tukholmaan. Matkojen kannalta olisi halvempi valita aina päivälaiva, mutta meidän aikatauluihimme vaihtoehto ei sopinut. Viking Grace oli laivamme mennessä, ja sieltä taisin ottaa kuvia erilliseksi postaukseksi asti – palataan Graceen siis tuonnempana. Tunnustan, että laivaan ajaminen vähän jänskätti, sillä autolla laivautuminen oli minulle ensimmäinen kerta.

Laivassa vietetyn yön jälkeen olimme Tukholmassa jo varhain, kello 6.30. Paattiaamupalaa emme syöneet, sillä siihen varattu hetki olisi jäänyt liian hätäiseksi. Miksiköhän kummassa Viking Linella on noin höperön aikaiset rantautumisajat? No, mahat tuli täytettyä sitten matkalla. Tukholmasta lähdimme paahtamaan kohti Kööpenhaminaa. Tie E4 Helsinborgin ja Malmön kautta oli nopea huristella – välillä kaunis ja välillä maisemiltaan asteen tylsempi. Ruotsin puolelle emme olleet merkanneet käyntikohteita, sillä kiirus Tanskan maaperälle oli kova.

Ruotsin ja Tanskan välin halusimme ajaa pitkin Juutinrauman siltaa. Halpaa tuo lysti ei ole, mutta kokemuksena ehdoton; pitäähän sitä nyt pystyä kertomaan ajaneensa sitä siltaa pitkin jota koulun maantiedon kirjoissa mainostetaan!

Kööpenhaminassa olimme hotellilla jo kolmen aikoihin, mikä yllätti itsemme iloisesti; olimme kuvitelleet saapumisajaksemme paljon myöhäisemmät lukemat. Ehdimme hyvin ottaa lämpimän suihkun ja muutaman tunnin välikuoleman pehmoisissa lakanoissa ennen kuin lähdimme viettämään iltaa Kööpenhaminan keskustaan.

Sopivaa majoitusta etsimme muuten kaksi iltaa ennen valinnan tekemistä. Käytimme runsaasti aikaa eri vaihtoehtojen (mökit, B&B:t, hotellit) kartoittamiseen ja puntaroimme oikein urakalla muun muassa majapaikkojen sijainteja, hintoja ja aamiaisvaihtoehtoja. Sitäkin pohdimme, onko fiksumpaa yöpyä yhdessä vai useammassa majakohteessa Tanskassa ollessamme. Lopulta totesimme, ettemme ehtisi vajaassa viikossa niin laajalle alueelle, että useampi yöpaikka olisi tarpeen. Itsetehty mökkiaamiainen ei houkuttanut, joten päädyimme viimein kööpenhaminalaiseen Scandic Hotel Hvidovreen. Nappivalinta, josta esittelyä myöhemmin.

Saapumispäivän iltana vietimme aikaa keskustan Tivolissa ja kävimme moikkaamassa Pientä merenneitoa. Vaikka monessa lähteessä pelotellaan Kööpenhaminan keskustan kalliista ja hankalista parkkeerausmahdollisuuksista, oli meidän kokemuksemme positiivinen. Täältä pystyi kätevästi tarkistamaan, mikä parkki olisi lähimpänä haluttua kohdetta. Hinnat olivat edullisemmat kuin Helsingissä, joten nou hätä ät ool.

Toisena Tanska-päivänämme, sunnuntaina, teimme reilun 800 kilometrin road tripin länsirannikolle. Päivä eteni Roskilden kautta Odenseen, sieltä Vejers Strandille ja edelleen Ringköbingiin, mistä palasimme takaisin Kööpenhaminaan. Päivä ansaitsee ehdottomasti oman postauksensa.

Maanantain olimme varanneet pelkkää Kööpenhaminaa varten. Koska tiesimme kaupunkiajan jo etukäteen pitkäksi, sai auto jäädä lepäämään hotellin parkkiin. Hyppäsimme oma-aloitteisten kurvailujen sijaan paikallisbussiin, joka lähti ihan hotellin nurkalta. Edestakainen matka yhdeltä henkilöltä keskustaan ja takaisin teki 44 kruunua (reilut 5 euroa), mikä oli ilahduttavan edullinen kustannus.

Halusimme aloittaa kaupunkiin tutustumisen kunnon kiertoajelulla, mistä tulikin yksi elämämme huippukokemuksista (lisäinfoa luvassa!). Kiertoajelun jälkeen jalkauduimme kaupungille ja vietimme pitkän päivän ristiin rastiin katuja ja kauppoja tutkiskellen. Iltamyöhällä syöpöttelimme hotellin omassa ravintolassa kunnon hamppari- ja pihvimätöt, njam!

Tiistaina aloitimme päivän vielä Kööpenhaminasta, sillä Nyhavnin alue jäi edellisenä päivänä koluamatta. Koska alue oli rajallinen ja matkamme jatkui vielä siitä eteenpäin, lämmittelimme taas omaa autoa. Nyhavnin jälkeen jatkoimme matkaa itärannikon Strandvejtä pitkin Helsingöriin. Sieltä palasimme vähän nopeampaa reittiä takaisin. Itärannikko oli täysin erilaista kuin läntinen vastineensa, tulette näkemään sen sitten kun teen niistä omia postauksiaan. Mutta miten kaunis ja monipuolinen maa Tanska onkaan!

Keskiviikkona vietimme hotellilla suht rauhallisen aamun ja suuntasimme nokan kohti Tukholmaa. Tällä kertaa olimme kumpikin valinneet Ruotsin puolelta yhdet pysähtymiskohteet, joissa halusimme käydä. Mies valitsi urheiluliikkeen, minä sisustuskaupan. :) Oma valintani osui niin nappiin, että vieläkin hymistelen sitä, aivan huippu kohde! Aikataulutuksemme päivämatkan osalta meni hyvin, sillä olimme tarkalleen tuntia ennen perillä lähtöselvityksessä ennen laivan irtautumista satamasta. 

Laivamatka kotiinpäin tapahtui Viking Amorellalla. Kun kerta mennessä pröystäiltiin Gracella, pihisteltiin tullessa. No ei oikeasti, Amorella oli itse asiassa kalliimpi, mutta ainut vaihtoehto. Hyttivalinnassa luulimme tarttuneemme edulliseen ja hyvään tarjoukseen, mutta todellisuus hyttiin astuessa oli, öh, hieman toisenlainen: ei vessaa, ei suihkua, ei pedattuja sänkyjä, ei yhden yhtä pistorasiaa. Katsoimme sisään astuessamme pitkään toisiamme ja vedimme henkeä. Yhdestä suusta totesimme, että eiköhän lähdetä infoon vaihtamaan hyttiä. Lähdettiinkin, mutta matkalla löysimme käytävästä yleiset wc- ja suihkutilat. Ne olivat sen verran siistit, että päätimme kestää ja ottaa hytin elämyskokeiluna. Selvisimme, mutta toista kertaa en aio lähteä minibudjetin hyttiin, nou nou!

Torstaina ajoimme kotiin pienen sivureitin kautta. Olin nimittäin päättänyt jo aiemmin, että Tiirinkosken Tehdas tulee kuulumaan tälle reissulle. Niinpä suuntasimmekin Turusta kohti Hämeenlinnaa. Koska oltiin taas maissa aikaisin, jätimme aamupalailut ABC:n varaan – kannatti, sillä aamiaisleivät ja puurot olivat erittäin maukkaita. Aikavara ennen Tehtaan aukeamista oli löyhä, joten meillä oli aikaa piipahtaa Forssassa. Forssaa pidin pikkutyttönä jonkinlaisena ihmepaikkakuntana, alkaahan se eksoottisesti F-kirjaimella! Olen aina halunnut käydä siellä, joten nyt sain ruksittua senkin toimen kokemuslistaltani. Jätskiä herkutellen kiertelimme keskustan toripöydät läpi ja istahdimme hetkeksi suihkulähdettä ja joutsenia katselemaan. Mies naureskeli minun Forssa-menneisyydelleni ja ”Nyt täällä ollaan!” -hehkutuksilleni, mutta minusta oli mukava päästä viimein sinne, minne pienenä halusin. Tiirinkosken Tehtaasta on luonnollisesti tulossa oma postauksensa (huh, miten paljon minulla onkaan jo postausaiheita!), joten siitä ei vielä enempää.

Hämeenlinnasta emme ajaneet suoraan kotiin Iisalmeen, vaan kiersimme Rautavaaran kautta. Armas oli siellä mummon ja ukin luona hoidossa, ja olihan se poikuli käytävä heti kyytiin. Pelkäsin, että pieni koiruus olisi ehtinyt jo unohtaa meidät viikon aikana, mutta kaikkea kanssa! Vikinä, hännänheilutukset, hötkyilyt ja hepulit olivat sitä luokkaa, että äiskä ja iskä olivat vielä hyvin muistissa.

Mutta niin, sellainen oli reissumme pääpiirteittäin! Onnistunut, intensiivinen, monipuolinen, hauska ja antoisa! Seuraavaksi syvennyn tarkemmin yksittäisiin kohteisiin, joten stay tuned!

Iloista viikonloppua!