23.7.2015

Piano-onnea

Instan puolella olenkin jo tainnut kertoa pianohaaveistani, tai lähinnä kuljetuksen malttamattomasta odotuksesta. Täällä blogissakin taisin joskus mainita työhuoneeseen tulevasta painavasta kalusteesta. No, vihjailut on vihjailtu, ja tässä se on. Minun oma pianoni!

Hellaksen soitin on ollut karulla kohtelulla; pinta on kärsinyt ja lohkeillut, sointi kaipaa etenkin äärilaidoillaan virittäjää. Pari purkkaakin löysin kannen alle läntättynä, mutta ei se mitään. Tästä tulee vielä upea, tai sitä se on kaikesta huolimatta jo nytkin.


Piano kotiutui eilen, kun saimme sille viimein kokoon suuremman kantojoukon. Punnertamassa meitä oli viisi ihmistä, eikä siinä ollut yhtään liikaa - oli hurjan painava urakka! Peräkärrystä sisälle paikoilleen siirtämisessä vuorasimme lattian vanereilla ja vanhoilla räsymatoilla, jotta lattiapinnat eivät saisi painautumia. Työhuoneen oviaukosta soitin mahtui juuri ja juuri sisään. Pianon alle olin ennalta mitannut, sahannut ja maalannut paksun vanerin, jotta se ei seisoisi suoraan laminaatin päällä ja uppoaisi siitä läpi. Tuli tarpeeseen.

Illalla uppouduin jo pimputtelemaan sen verran intensiivisesti, että pyykkikone meinasi unohtua tyhjentämättä. On klassinen, akustinen piano vain ihan eri peli kuin sähköiset versiot - meillähän on myös kosketukseltaan oikeaa pianoa jäljittelevä sähköpiano, mutta itse olen sen laadukkuudesta huolimatta karsastanut soitinta. En vain osaa motivoitua soittamiseen, jos ensin pitää painaa virtanappia. :D Joten hohoi, jos joku on lähimailla sähköpianon tarpeessa, täällä olisi yksi sellainen myynnissä, Casion CDP-200R.

Pianotaustani on pitkä, sillä nuoruudessani harrastin pianonsoittoa hyvin tiiviisti - konservatoriossa soitin sitä toistakymmentä vuotta. Edelleenkään en osaa kuvitella elämää ilman pianoa. Lapsuuskodissani on kiiltävä, musta Samick, jolla pikkusiskoni kanssa olemme monet vuodet soitelleet. Sitä en kuitenkaan ole voinut tänne meille ryövätä, sillä sitten äiti olisi jäänyt ilman koskettimia. Nyt on kuitenkin onni kaikilla, kun minulla on oma Hellas! Pintakäsittelyä tein sille jo puoleenyöhön saakka, joten jatkossa palaan vielä asiaan soittimen ulkonäön tiimoilta.

Onko siellä muita pimputtelijoita? Hymyjä torstaihin!


9 kommenttia:

  1. Oooooooh! Onnea upeasta pianosta! Mä "ryöväsin" pari vuotta sitten lapsuudenkotini ihanan mustan Fazerin pianon ja se on kanssa niiiiiin ihanuus<3 Mikään ei voita ihkaoikean pianon ääntä!

    VastaaPoista
  2. Onnea uudesta perheenjäsenestä! <3 Kauniin sävyinen hipiä :)

    VastaaPoista
  3. Pianohan on kaunis ihan tuollaisenakin :)

    VastaaPoista
  4. Upeaa että sait pianon vihdoin <3 aivan mahti juttu :) näyttää niin upealta :)

    VastaaPoista
  5. Oijoi, mäkin olisin halunnut pianon, vaikkei meillä kukaan sitä oikeasti osaisikaan soittaa. Minusta piano on todella kaunis noinkin :)

    VastaaPoista
  6. Oi, mikä kaunotar, ihanaa, että sait pitkäaikaisen haaveen toteutettua!

    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  7. Mukavia soittohetkiä sinulle!
    Minä yritin soittaa pianoa nuorena, mutta innostus lopahti ja piano myytiin kun muutin kotoa pois.

    VastaaPoista
  8. Ihana kaluste, ja kohta talo täyttyy soitosta! Mahtavaa! Itse kävin nuorena pianotunneilla, mutten oikein oppinut mitään. Ei vaan riittänyt motivaatiota harjoitteluun. Nyt vähän harmittaa, mutta muiden soittoa on kiva kuunnella. :)

    VastaaPoista
  9. Kaunis piano :) Itselläni myös haaveena mahduttaa joskus kotiin piano, jota on tullut aikoinaan soiteltua liki kymmenen vuotta..voisi verestää taitoja :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...