Maanantai. Aikaisen aamun piriste on töissä odottava, termoskannullinen satsi tuoretta kahvia. Sitä kuluu ennen ensimmäisen oppituntien alkua kaksi kuppia, lopun työpäivän aikana vielä ainakin kolme lisää. Sitten kotiin ja pannu kuumaksi miehen kanssa vietettyä päiväkahvihetkeä varten. Reilu jättikuppi naamaan ja vähän ylikin. Kyllä on energinen ja aikaansaava olo. Not, kaikkea muuta. Heräsin vähän aikaa sitten kahvin aiheuttamiin pahan olon tunteisiin. Havahdus oli niin mullistava, että haluan jatkaa sen käsittelyä täksi postaukseksi asti. Muistutukseksi itselle ja kokemusmietteiksi teille.
Kahvista on moneksi. Sen sanotaan virkistävän, suojaavan muistia, edesauttavan sydämen hyvinvointia, vähentävän diabeteksen ja Parkinsonin taudin riskiä ja niin edelleen. Yhtä lailla kun tunnemme juoman edut, tiedostamme myös sen koukuttavan vaikutuksen, yhteyden muun muassa mahaoireisiin ja kofeiinin puutetilan aiheuttamat päänsärkytilat.
Minä opettelin kahvinjuonnin kesällä 2008. Oli pakko, kun en ilennyt mennä kesätyöläisenä toimitusjohtajan meitä varten järjestämään kakkukahvitilaisuuteen. Kaksi viikkoa harjoittelin, ja onnessani sain lipiteltyä tilaisuudessa alas yhden kupillisen. Sen jälkeen on kahvinjuontitaipaleeni ollut tahdiltaan kiihtyvä. Monta alkuvuotta meni siten, että kahvi kuului elämääni ainoastaan sosiaalisten tilanteiden komppaajana - kahvia join pelkästään kyläpaikoissa, tarjottuna ja itse vieraita emännöidessäni. Kotioloissa ei tullut mieleenkään laittaa keitintä ruksuttamaan itseä varten.
Viime vuosina olemme kehittäneet miehen kanssa äärimmäisen säännöllisen tavan päiväkahvitella. Lisäksi hörpimme kuumaa joka ikinen vapaa-aamu. Näiden kotikupillisten lisäksi olen tehnyt traditioksi istua opehuoneessa kahvikuppi kädessä aina kun mahdollista. Enää ei ole kotonakaan ihme laittaa kahvia tulemaan pelkästään omaa kuppia varten. Ja ne kahvipöytäkeskustelut siskon tai äidin kanssa - niissä ei desilitroja enää lasketa. Vaan mitä tästä on seurannut?
Jo kahvinjuontia opetellessani tunsin, miten se saa hetkessä ajatukseni laukkaamaan ja vähänkin omaa normia ylittävä määrä kädet tärisemään. Ajattelin, että kyse on vain tottumuksesta; kunhan oppisin suurempiin määriin, oireet lievenisivät. Tuntui hyvältä, kun pystyi seurassa juomaan samaa kuin muutkin, eikä enää tarvinnut pyöritellä kupissa kylmää vettä. Miten aikuismaista olikaan kyetä kahvittelemaan.
Mutta oireet eivät lieventyneet. Edelleen kestän juoda pari-kolme kahvikupillista, joiden jälkeen "härö" olo alkaa ja kestää monta monituista tuntia. Kasassa pysymättömiin ajatuksiin ja kropan levottomaan tunteeseen olin kahvinjuonnin haittapuolena jo tottunut, kunnes olo alkoi hälytellä isommilla kelloilla.
Kesälomalla kahvinjuontini pysyi kohtuudessa - tavanomaiset aamu- ja päiväkahvit miehen kanssa olivat juuri kestorajoillani. Sen sijaan, lomalta töihin palattuani, nousi juotujen kupillisten määrä selkeästi. Samassa linjassa alkoi kasvaa myös työpäivien jälkeinen, epämääräisen huono olo. Mikään ei innostanut, jäsenet tuntuivat kihelmöivän voimattomilta, vilutti armottomasti, ajatukset lukkiintuivat ja rintakehässä painoi tunnistamattoman tuskainen tunne. Ahdisti ja tuntui siltä, että elin koko ajan puolitehoilla - jos niilläkään. Kun kuumemittari ei näyttänyt kohonneita lukemia eikä elämässä muutenkaan ole ollut nyt kuormitusta tai ahdistusta aiheuttavia asioita (päivastoin), lähdin miettimään asiaa analyyttisella otteella. No okei, muutaman kerran saatoin pillittää oloani myös miehelle. Mutta montaa ajatuskiekkaa ei tarvinnut ottaa, kun kaikki johtolangat johtivat kahviin.
Kahvittomat tai vähäkahviset testipäivät ovat osoittaneet, että syy huonoon olooni on johtunut nimenomaan tuosta tummasta juomasta - kun en lillu kahvihuuruissa, ei ahdistuksesta ole tietoakaan. Minä en yksinkertaisesti kestä kahvia samoissa määrin kuin moni muu suomalainen. Se on surku, sillä kahvilla on elämässäni todella vahva rooli, nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa.
Googlauskierroksen jälkeen olen vakuuttunut siitä, että kuulun siihen marginaaliseen porukkaan, jolle kahvi tutkitusti aiheuttaa tietyn rajan jälkeen ahdistuneisuutta. Voitteko kuvitella! Kahvi, ahdistusta! Jotkut kärsivät sen vuoksi myös depressiosta ja paniikkioireista - ehkä nämä voisivat olla minunkin kohdallani ahdistuneisuuden johdannainen, jossain vaiheessa, mikäli en huomaisi rajojani.
Ne rajat ovatkin sitten hiton hankala pidettävä. Olen superhuono kieltäytymään, jos joku tarjoaa minulle kupillista. Ja huono silloinkin, vaikkei kukaan tarjoaisikaan. Joku ihme magneetti siinä kahvikannun rivassa on, perhana sentään. Sitä on mahtava huijaamaan itseään: Kyllä minä vielä vähän kestän. Olen nyt pyytänyt miestä toimimaan henkilökohtaisena kahvirajoittimenani ja kieltämään minulta turhat kotikupilliset. Itse yritän kontrolloida juontiani kodin ulkopuolella ja etsiä korvaavia juomia. Töissä olen palannut jo osittain kylmään veteen ja kotona täyttänyt kuppia kaakaolla. Teetä minusta ei ole juomaan, sillä se on aina ollut yhhhyh-osastoa. Kofeiiniton kahvi täytyy kuitenkin laittaa vielä kokeilulistalle.
Millaisessa sovussa te muut elätte kahvin kanssa? Riittääkö jo pikku liru, vai pystyttekö hörppimään kuppeja kymmenittäin?
Muikeaa viikkoa!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
Itse olen liki viiskymppinen, enkä vielä osaa juoda kahvia. Enkä taida opetellakaan :)
VastaaPoistaHih, ei olisi tainnut pitää minunkaan opetella! :D
PoistaHyvässä sovussa eletään. Aamulla aina jättikuppi elämän eliksiiriä toimii herättäjänä, ilman sitä ei käynnisty. Kertonee siis koukuttumisesta :) Päivällä ehkä yksi pienempi kuppi, aina ei sitäkään. Joskus ennen meni runsaasti kahvia, raskaus jarrutti onneksi ja suht turvallisilla vesillä pysytellään edelleen.
VastaaPoistaHurjalta kuulostaa tuo sinun elämäsi kahvin kanssa...
Minä en heti herättyä ole osannut kahvia juoda, mutta heti noin tunnin hereilläolon jälkeen sitä alkaa kaivata! Ehkä saan soviteltua kropan kanssa asiat nyt niin, että pienen lirun pystyisin vastedeskin aamuisin juomaan. :)
PoistaKahvi on niiiiin hyvää :D
VastaaPoistaIhanat kuvat ♥
Se on liiiiiiiian hyvää! :)
PoistaItse lopetin kahvinjuonnin jo 20v. sitten parikymppisenä, koska se ei vaan sopinut kropalleni. Teetä juonkin sitten senkin edestä päivittäin yli litran. Kofeiinia siinäkin on, mutta elimistö ei reagoi siihen samoin kuin kahviin. Jääkahvia join kesällä silloin tällöin, mutta siitä en huomannut tulevat mitään negatiivista. Mutta auta armias, kun join kupillisen kuumaa kahvia, niin johan sydän löi ja tuli epämääräinen ahdistava olo.
VastaaPoistaJust nuo sydämentykytyksetkin on tosi ärsyttäviä. :/ Ehkäpä minäkin opin vielä teetä litkimään, vaikka se tähän asti kauhistus onkin ollut. :)
PoistaKiva kuvat :)) Wauu, enpä olisi tällaistakaan tiennyt! Itse opettelin vasta aikuisiällä kahvinjuonnin, 2009 taisi olla. Monesti olen miettinyt miksi edes lipitän sitä, koska ei se mitään minulle tee...siis esim. piristä tai muutakaan vaikutusta.
VastaaPoistaKyllä tässä on tullut huomattua, että kahvinjuonnista on tullut vain ja pelkästään tapa! Jotenkin sitä on ollut monta kertaa mukavampi istuskella kuppi kädessä kuin ilman. :) Hassua, miten joku tällainen juoma voikaan olla niin sosiaalinen osa elämä - tuntuu ihan hassulta rupatella ihmisten kanssa, jos ei ole kupposta hörpittävänä!
PoistaTäällä myös yksi joka ei kestä suuria määriä kahvia.. voisin kyllä juoda sitä koko ajan, mutta jo yhden kokonaisen kupin jälkeen tulee käden tärinät yms, isoa kuppia en ole tainnut juoda moneen vuoteen. Helpottava kuulla etten ole ainoa, joka rakastaa kahvia ja kahvihetkiä, muttei voi sitä nauttia juuri ollenkaan.
VastaaPoistaVihreää sitruuna-teetä juon nykyään silloin tällöin sen hyvän maun vuoksi, siitä ei sitä outoa oloa tietenkään (ilman kofeiinia) tule. Sehän vaan ei ole sama asia kuin kahvi..
Ihanaa, kohtalontoveri! <3 Ihan typerää, ettei meille ole suotu tarpeeksi kestokykyä kahviin. :/
PoistaOlen yrittänyt opetella nuorempana juomaan kahvia, mutta siitä ei olikein tullut mitään. Tykkään kovasti kahvin tuoksusta, mutta teenjuoja minusta sitten tuli. Hyvä, että oireiden syy löytyi.
VastaaPoistaOlen kyllä niin mielissäni, että hoksasin kahvin syypääksi. Tyhmä ja silti ihana kaffe! :)
PoistaEn juo kahvia enkä teetä, ei vaan ole maku ikinä napannut. Ikääkin jo kohta 46v, joten turha kai enää opetella. Lapinreissuilla, kun ajomatka on täältä etelästä pohjoiseen, niin nappaan muutaman energiajuoman, että pysyisi skarppina. Ne juotuaan onkin ihan melkein hepulin rajamailla, sillä kun ei kahvia juo, niin ehkä se kofeiini pääsee yllättämään ;) Mietin vaan nuorisoa, ketkä juovat sekä kahvia ja energiajuomia sekaisin, aika duracell-ilmiötä varmaan tuolla liikkeellä ?!!
VastaaPoistaNostan täältä virtuaalisesti suurta hattua sinulle! :) Joo, energiajuomat nuorison käsissä on jotain ihan älytöntä - ei niitä nuoren ihmisen energiavarastoilla tarvitsisi mihinkään!
PoistaTunnistan ja olen jo pitkään tunnistanut itsessäni vastaavanlaisia oireitä liiallisen kahvinjuonnin jälkeen. Siitä syystä olen rajoittanut kahvin juomista. Kokonaan en kuitenkaan halua herkkujuomasta luopua, mutta kohtuudessa kun pysyy ei oireita ilmaannu. Esim. espressoa en juo enää ollenkaan, koska se on aivan lian hevyä tavaraa sellaisenaan minulle. Itselleni sopii 2-3 kuppia päivässä (useamman tunnin väleillä) ja silloin nautinto pysyy nautintona. Ja usein esim. kahvittelutilanteissa pyydän vain ½ kuppia kahvia.
VastaaPoistaLuulen että aika moni tietämättään kärsii kahvin aiheuttamista oireista tai ei osaa yhdistää niitä kahviin.
Voi, ihanaa etten ole ainut tilanteessani! <3 Minäkään en haluaisi kokonaan luopua herkkujuomasta, vaan löytää sen itselle ropivan rajan. Luulen, että minun sietokyky riittää pieneen kupilliseen aamulla ja samanmoiseen iltapäivällä. Toivon todella, että maltan nyt pysyä noissa määrissä, pakkohan se on! Oman tilanteeni kautta mietiskelin minäkin sitä, että kuinkahan moni muu suomalainen kärsii samalla tavalla, mutta nimenomaan tiedostamattaan. Kurjaa, jos oireita ei keksi yhdistää kahviin vaan etsii niille muuta, mahdollisesti vakavampaakin, selitystä.
PoistaVoi miten tuttua. Kahvia on viime vuosina tullut juotua aika reilusti ja vieroitusoireet olivat kovin tuttuja. Pari viikkoa sitten aloitin kehoa puhdistavan Detox-kuurin, jonka ajaksi jätetettiin muun muassa kahvi kokonaan. Parina ekana aamuna join vain aamukahvin, mutta sitten lopetin reteesti kokonaan. Ja jessus mikä päänsärky mulla oli yhden päivän. Mutta sitten ei mitään. Tosi hyvä olo kun ei ole riippuvainen kellosta , että milloin pitää jouda kahvia. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Kyllä mäkin taas kahvia varmasti kuurin jälkeen juon, mutta toivottavasti ainakin vähemmän.
VastaaPoistaDetox-kuurista en ole kuullutkaan, kiitos vinkistä, Saga! :) Minullakin on joitakin kertoja ollut tuota kahvipäänsärkyä, erityisesti lauantaisin aamulla kun kahviväli on pitkien unien vuoksi venynyt liian pitkäksi. Ihan hurjaa, miten niin kova, rutiseva ja piinkova pääkipu voikaan loppua kuin seinään, kahvia kittaamalla! :D
PoistaMielenkiintoinen aihe! Kyllähän tuota kahavia tulee hörpittyä useampi kuppi päivässä, siksiköhän se
VastaaPoistavälillä ahdistaa?! :'-D Ja jos ei juo, niin johan päätä jomottaa.. Mutta on se vaan hyvää :-P
Ihanat kuvat kertakaikkiaan <3
Ihan kökköä, että niinkin ihana ja koukuttava herkku voikaan olla näin petollinen. Mur. :)
PoistaMinusta ei ole tainnut tulla aikuista vieläkään, sillä en juo kahvia, vaikka ikää on kohta 40v! Joskus yritin opetella, mutta totesin sen olevan turhaa. Miksi kaikkien pitäisi? Tykkään kahvin tuoksusta ja myös sen mausta leivonnaisissa, jäätelössä jne. Joskus kahvilassa juon kupillisen lattea tai muuta maitokahvijuomaa (erityisesti kylmänä), mutta tuskinpa minusta kotikahvittelijaa tulee koskaan. Teetä sen sijaan juon paljon!!
VastaaPoistaUskon kyllä, että kahvista voi tulla fyysisiä/psyykkisiä oireita, aika vahvasti riippuvuutta aiheuttava ainehan se on. Hyvä jos pystyt vähentämään ja kohentamaan oloasi, ei jatkuva ahdistus kuulosta houkuttelevalta.
Hih, ei-kahvittelijat ovat siis ikinuoria! ;) On kyllä välillä tuntunut siltä, ettei olisi pitänyt itsenikään "taitoa" opetella. Jossakin vaiheessa oli todellakin sellainen toivoton fiilis, että miten voikaan olla elämä näin tuskaista, päivästä toiseen. Mutta onneksi äkkäsin, missä vika piili!
PoistaAloitin kahvinjuonnin nuorena. Mukava oli vanhempien kanssa viettää yhteisiä kahvihetkiä.
VastaaPoistaAamut aloitan noin kolmella mukillisella. Ja päivän mittaan tulee juotua lisää. Välillä olen yrittänyt vähentää (varsinkin raskausaikoina). Joskus on pakosta joutunut olemaan ilman. Eihän siitä seuraa kuin mahdoton päänsärky, jonka takia olen jopa oksentanut. Lopulta lääke ollut kupillinen kahvia. Aikamoinen riippuvuussuhde tuohon aineeseen tulee.
Kauniita kuvia olet ottanut <3
Oi, sietokykysi kuulostaa olevan samaa luokkaa kuin siskollani. Hän starttaa myös aamuun kolmella kupillisella. Olen kade! <3 :)
PoistaVoi että, onpa kurjaa, että sulle ei kahvi oikein sovi:/ Mä oon pitkään ollut semmoinen, että kahvittelut on liittyneet ainoastaan töihin ja kyläilyyn. Viikonloppuisin tosin tulee juotua kotonakin kahvia (aamu- ja päiväkahvi). 2 kupillista on yleensä se määrä, mitä tulee päivittäin juotua:) En oo koskaan testannut, "kestäisinkö" yhtään enempää; kaksi on hyvä määrä:) Toivottavasti löydät kahvin tilalle jonkin hyvän korvikkeen♡
VastaaPoistaKunpa osaisin itsekin pysyä kohtuudessa! Luulen, että minullekin olisi sopiva määrä nimenomaan tuo kaksi kuppia päivässään, aamulla ja iltapäivällä. Illemmasta ei ole enää kahvitteluille sijaa, sillä niin monta unetonta tuntia on tullut vietettyä myöhäisten höyryävien takia. :D
PoistaTäällä kans yks jolle kahvin juonti suuremmissa määrin ei sovi. Olenkin jättänyt kahvin juonnin ihan minimiin..Yksi kuppi aamulla ja ehkä päiväkahvit. Jos määrä siitä nousee niin jo huomaa omassa voinnissa. Teen juonnin opettelin kahvia vähentäessä. Merkillä ja maulla on väliä..Esim.clipperiltä löytyy ihanat teet :)
VastaaPoistaIhan hurjaa, miten tuollainen litku voi vaikuttaa niin rankasti aikuisen ihmisen kroppaan! No, kai se on sitten vartalon ilmoitettava olostaan, jos pääkoppa ei osaa rajoittaa. :) Minulle on jotenkin se tee ollut tosi takkuista, ei uppoa sitten millään! Tai sitten en ole vain osannut maistella oikeanlaisia. :)
PoistaNiin kauniita kuvia! Täällä taas joku joka juo kahvia melkein milloin vain :)
VastaaPoistaKiitos, Ruut! <3 Voi että, kunpa itsekin pystyisi noihin kahvimääriin! Mutta kai tässä on uskottava, ettei kaikki ollakaan niin samasta puusta veistettyjä. :)
PoistaVoi kun hyvää pohdintaa, myhisen ja nyökkäilen täällä.
VastaaPoistaItse olen opena huomannut, että se kahvi on muutakin, kun ne sosiaaliset tilanteet. Opettajalta jotenkin oletetaan (kuka olettaa, en tiedä, mutta tältä monesti tuntuu), että pitää kokoajan tehdä jotakin. Välitunnit pakataan pirpanoita pihalle, selvitetään kinoja, soitetaan koteihin, vastataan sähköposteihin, korjataan kopiokonetta (kerran kymmenestä pääsee kopioimaankin), ollaan valvojina, hommataan seuraavan tunnin tavaroita tai pidetään jotakin tuikitärkeätä laulajaispalaveria. Jouten ei saa olla ja jos olisi jouten, niin aina ei kuitenkaan ehdi vessassakaan käydä. Kahvikuppi jotenkin oikeellistaa sen "joutenolon", en minä tässä henkäise tai istu enkä rauhoitu "tyhjänpanttina", minähän juon kahvia! Ja kuinka helppo se onkaan jutustella sijaisten tai vieraampien kanssa, kun on siinä kahvinkeittimen äärellä, kahvimaidosta ja sen varastamisesta riittää aina puhuttavaa.
Itsekin kuulun kahvin suurkuluttajiin ja vaikka minulle ei siitä ahdistusta tulekaan, niin oikein tunnen, kuinka kuivun, kun olen liikaa kofeiinia juonut. Varsinkin raskaana ollessani tämä oli todella ärsyttävää ja tuli heikko olo. Aloinkin juoda kahvimukista vettä. Join aamukahvit kotona, lounaan aikaan töissä kahvit ja iltapäivällä pitkä päivä/palaveri/ tai päiväkahvit kotosalla, siis korkeintaan kolme kuppia päivässä ja loput vettä.
Jotenkin kun joi siitä kahvimukista, niin silti se tehokkuuden ja ryhmään kuulumisen tunne säilyi. Toimi ainakin minulla :)
Tosi hyvä pointti! Kahvikuppi kädessä on istahtaminen "oikeutetumpaa". :) Ehkäpä juuri tuosta syystä ovat opettajat tunnetusti kahvin suurkuluttajia. Nyt olen toisaalta huomannut, että eihän siihen minun kuppiini kukaan muu kurki, olipa siinä sitten ruskeaa tai läpinäkyvää nestettä. Opettelu eri juoman kanssa istahtamiseen on siis loppujen lopuksi kiinni vain ja ainoastaan omasta päästä. :)
PoistaHyvä ja mielenkiintoinen aihe! Itse en ole koskaan pitänyt kahvin mausta, kuitenkin välillä olen koittanut opetella kahvin juontia, sillä olisihan se mukava olla kuin muutkin aikuiset:) Minulle kahvista kuitenkin tulee paha olo (jo kupillisesta). Oireet ovat hyvin samanlaiset kun kuvailit, en vain osannut aavistaa, että näin olisi joillain muillakin. Välillä juon kohteliaisuudesta kupin, kun harvat muistavat etten juo kahvia, mutta edelleenkään kahvi ei vain sovi minulle. Tsempit taisteluun kahvia vastaan <3
VastaaPoistaVoi, ihana Nino, kohtalontoverini! <3
Poista<3
PoistaIhania kuvia! En muista sanoinko hotelliaamupalalla, kun tästä asiasta juteltiin, että lääkäri on määrännyt minulle muutaman kahvikupillisen joka päivälle :) Eli päinvastainen "vaiva" kuin sinulla.
VastaaPoistaEn ainakaan muista tuota rekisteröineeni! :D Hih, kerrankin löytyy asia jossa ei olla ihan niin samiksia! ;)
PoistaHerätit kyllä loistavaa "keskustelua" tällä, mielenkiinnolla luin kommentteja. Mulla on tuo kahvista tykkääminen ja sen juominen vielä opettelussa. Se on hyvää, mutta joka kerta saan vatsani kipeäksi. Ainoastaan makukahvit kahvikoneesta toimii ku niissä niin vähän kahvia. Niitä tykkäänkin juoda :) teetä menee sit senkin edestä :) :)
VastaaPoistaAivan ihanaa on kyllä ollut lukea ihmisten kommentteja aiheesta! <3 Ihan typerää, ettei kroppa voi olla sinut kahvin kanssa. :/
Poista