Ajatuksista Blawhi ei ole kuitenkaan pyyhkiytynyt päiväksikään ja oikeastaan minulla on pienen puotini pyörittämistä jatkuvasti ikävä. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut hyväksymään tällä hetkellä vallitsevat realiteetit ja minulla on tilanteen kanssa rauha.
Pysähtyminen on välillä hyväksi ja ehkä kuten muussakin elämässä, yritykselläkin voi olla erilaisia elämänvaiheita. Blawhilla niitä on ollutkin jo monia, onhan pienokaiseni jo yli kymmenen vuotta vanha. Minun lisäkseni Suomessa on yli 180 000 sivutoimista yrittäjää - ihmisiä, jotka tekevät yritystoimintaa muun elämän ohella, inhimillisten realiteettien puitteissa. En siis varmasti ole ainut, joka on antanut yrityksen elää sykleissä ja viettää välivuodenkin.
Hiljaisuus ei sitä paitsi ole aina yrityksen vihollinen. Vaikka näkyvää tekemistä ei ole ollut, on sisäinen työmaa ollut sitten vastaavasti suuri. Olen saanut rakenneltua Blawhiin liittyviä ajatuksia uusiksi ja jäsenneltyä sitä, mihin suuntaan haluan puotia viedä jatkossa. Aiemmin minulla ei ole ollut rohkeutta tehdä sitä, mihin sydän on ohjannut, mutta nyt uskon saaneeni aivotoiminnankin tunteen rinnalle mukaan. Kun joskus taas saan aikaa uusien juttujen toteuttamiseen, ne tulevat näyttämään vielä enemmän nykyiseltä minulta ja mielenkiinnonkohteiltani.
Se, että olen aina tehnyt Blawhia sivutoimisesti, on säästänyt oikeastaan kokonaan kaikelta talousstressiltä. Kun tulostavoitteita ei ole ollut koskaan (eikä henkilökohtainen talous kiinni yrityksen myynneissä), on ollut aikaisemminkin helppo keskittyä siihen, mikä on tuntunut mukavimmalta ja itselle luontaiselta.
Numeroiden valossa välivuoden myynti on ollut pientä: kuukausimyynnit ovat pyörineet nollan ja vajaan tonnin välillä, eniten 20-200 euron kieppeillä. Tätäkin tulosta pidän pienenä ihmeenä, sillä en olisi uskonut, että tilauksia tulisi hiljaa ollessa tuotakaan vertaa. Kaikki roposet ovat kuitenkin olleet iloista plussaa, vaikka niiden varaan ei ole uskaltanut budjetoida mitään teippirullaa suurempaa.
Vastauksena otsikon kysymykseen: ei, en usko bisneksen kuolevan välivuoteen. Yritys on hengitellyt hiljaa, mutta ei kuollut. Uskon, että kunhan joku päivä taas herättelen Blawhin uuden vaihteen silmään, ei moni seuraaja edes tiedosta minun pitäneen välivuotta. Jatketaan siihen mihin jäätiin. Sitä en tosin tiedä, millä tavalla tai nopeudella tilausvirta kehittyy (vai kehittyykö ollenkaan), mutta tiedän ainakin tämän: mikään ei ole kadonnut. Ei rakkaus tähän työhön eikä usko siihen, mitä teen. Ja kuten olen sanonut yrityksen alkuvuosista asti - jos tekemäni asiat ovat itselleni mieluisia, uskon, että ne sykähdyttävät silloin jotakuta muutakin.
Tsemppiä marraskuun loppusuoralle!
P.S. Kuvituksena tämänhetkinen työhuoneeni, johon muutin kamppeeni reilu vuosi sitten. Parkkeerasin printtivarastoineni tänne pianon seuraksi, jotta sain laitettua Romeon leikkihuoneen lähemmäksi yhteisiä tiloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti