Heitä minua kasviskeittoreseptillä!

Tätä postausta en suinkaan tee pelkästään siksi, että pääsisin esittelemään kesällä Ruotsista tuomiani marokkolaisastioita. Nämä ovat jätteihania, mutta sopivat loistavasti myös teemaan, joka on viime aikoina pyörinyt mielessäni. Minulla oli viime viikolla taas palaveri- ja koulutuspäivä Kuopiossa, missä söin elämäni parasta kasviskeittoa. Siitä lähtien on pyörinyt mielessä, että olisipas huippua tehdä samanmoista myös kotona.

Mutta. En ole minkääntasoinen kokkikolmonen eikä minun reseptivihkoni sivuilta löydy yhtäkään kasviskeitto-ohjetta. Jos rehellisiä ollaan, niin ruuanlaitto ei ole millään tasolla intohimoni - kokkaan vain syödäkseni ja aivan perusruokia. Siksi noita kasviskeittojakaan ei ole tullut treenattua. Tähän asti niistä on tullut ajatuksiin mielikuvia lähinnä vetisistä ja haaleista litkuista, missä kelluu mauttomia kasviskokkareita. Noin niinkuin kärjistettynä.

Viime aikoina olen kuitenkin sattunut eri paikoissa kasviskeittoapajille ja ne ovat yllättäneet positiivisesti. Erityisesti tuo viime viikon keitto oli yliveto. Tiedän, että siellä ruudun toiselta puolelta löytyy erinomaisia, rohkeita ja kokeneita kokkailijoita, joten nyt tulee pyyntö teille:

Vinkkaa minulle kasviskeittovinkkisi! Kirjoita se kommenttiboksiin tai linkitä hyvään reseptiin. Mitä yksinkertaisempi, sen parempi. :) Toivottavasti saan pian nuo kuvien kulhot keitosta täyteen.

Kasviskeitosta luonteva loikka kuulumisiin. Arki on rullannut tällä viikolla hurjan nopeasti, nyt on jo taas perjantai! Minkälainen teillä muilla on vireystila aina työpäivän jälkeen? Itse tarvitsen aina vähintään vartin päikkärit, tai illaksi ei ole minkäänlaista toimintakykyä jäljellä. Nyt olen yrittänyt kasata energiaa noiden unien jälkeen aina niin, että saisin jotain toimeliasta aikaiseksi - olen havahtunut siihen, että liian usein tulee jäätyä sohvalle vättöilemään ja sitten illalla nukkumaan ruvetessa tuntuu harmittavasti siltä, ettei ole saanut mitään aikaiseksi. 

Tällä viikolla energiakeräily - tai pikemminkin ponteva päätös nostaa takalisto ylös sohvalta - on toiminut aika hyvin. Eilen ajoin pihalta ruohon ja kävin trimmerillä läpi hankalammat paikat. Ruohoneliöitä meillä on varovasti arvioiden noin kuusisataa, joten kovin pienestä urakasta ei ole kyse. Ei olisi innostanut, mutta päätös piti. Toissapäivänä taas otin kolmen tunnin spurtin ja pesin talon kaikki ikkunat. Ja miten hyvä olo onkaan tullut jokaisen homman selätyksestä! Kunpa sitä vain aina pääsisi noiden iltapäivän väsyvaiheiden yli.

Viikonloppu tuo mukanaan ainakin kummipojan synttäribileet ja vierailun Armaksen koirakamujen luona. Vanhempani ottivat itselleen myös koiranpennun, Timin, joka on samanrotuinen ja -värinenkin kuin Armas. Vaikka pojilla on ikäeroa vain vähän päälle pari kuukautta, on kokoeroa toistaiseksi reippaat kymmenen kiloa. Armas on kuitenkin osannut olla isompana suht kiltisti ja leikit sujuvat Timin kanssa upeasti. Molemmat ovat silminnähden onnellisia kaveruudestaan: ihmisiin ei silloin ehdi keskittyä, kun koirakamu on vieressä. Todennäköisesti treffaamme myös siskoni kultaisianoutajia, Suloa ja Onnia. Nämä pojat ovat kuitenkin niin jättiläisiä, että vielä ei olla leikeissä samalla levelillä. Hengaillaan kuitenkin mieluusti samassa seurassa.

Että vuh vuh vaan täältä sinne ja aurinkoista viikonloppua!