Meillä on ihan hirmuisesti lunta!

Tänään on tupruttanut lunta joka kolkkaan. Mukavaa erityisesti teille, ketkä raportoitte viime viikolla lumettomuudesta ja märistä räntäkeleistä. Meillä vaan tätä valkoista ainetta oli jo ennestäänkin paljon. Ja nyt sitä on ihan hirmuisesti. Olemme pitäneet pihatietä ja pihaa auki kolaamalla, mutta hiljalleen alkaa tuntua siltä, ettei tätä höttöä mahdu enää minnekään. Pakko kai kutsua kohta traktorimies linkoamaan. :)

Yritin kuvailla pihan ja aidanvierusten lumikasoja, mutta pelkän valkoisen massan kuvaaminen ei tämänpäiväisellä pilvituiskulla onnistunut. Odotin aurinkoista kuvaushetkeä itse asiassa koko viikon, mutta sellaista ei tullut. Siispä kuvaraporttia talon ympäriltä.

Katolla alkaa olla lumisenttejä siinä määrin, että taakkaa pitäisi vähän keventää. Ihan lähelle kattopeltiä ei kolan kanssa kuitenkaan passaa kaivautua, sillä peltiä ei missään nimessä saisi naarmuttaa rikki. Katsotaan, kumpiko meistä lähtee ylös heilumaan, vai mennäänkö molemmat.

Etupihan tuijista olen hieman huolissani, ne kun notkuvat ja harottavat lumen alla mikä mihinkin suuntaan. Jos selviävät tästä koitoksesta, on uusi kriisi edessä jo sitten porottavan kevätauringon aikaan. Voi olla, että pääsen talven taituttua uudestaan tuijaostoksille!

Yläpuolen kuvasta voisin todeta kolme asiaa: 1) Kätevä emäntä on jättänyt kuolleet kesäperennat lyhentämättä. 2) Pihavarasto on ollut erittäin tarpeellinen - sinne on ollut hyvä säilöä yhtä sun toista, jotka ovat toistaiseksi myös mahtuneetkin sisälle. 3) Varaston takaa pystyy paikallistamaan vanhan tienpohjan - meidän talomme on rakennettu entisen koivukujan päälle.

Etuterassille en ole tänä talvena kyhännyt somisteita yhtä korkeaa kukka-astiaa enempää. Siinä on syksystä lähtien ollut valkoisia callunoita. Viime vuonna oli havuja, lyhtyjä, katajia, maitotonkkaa ja niin edelleen. Paljon helpompi on putsailla terassilautoja kun ei ole nosteltavia asioita joka sentillä edessä. Tai no, tänään ei edustaa ole saanut pidettyä millään auki: viima on tukkinut sisääntulon heti kun olen saanut sen harjattua puhtaaksi. Kaksi kertaa yritin, nyt annan olla. Pitää varmaankin laittaa aamuksi kello tavallista aikaisemmin herättämään, voi nimittäin löytyä autojen sijaan pyöreitä igluja pihalta.

Tämän vuodenalun viikonlopuista täytyy sanoa sen verran, että voi hurja mikä tahti on ollut! Tämä pyhänseutu ei eronnut aikaisemmista. Minun oli tarkoitus bloggailla jo tänään aamusta, mutta vipinä on vieroittanut koneesta tehokkaasti. Eilen kyhäilin kahta eri projektia viitisen tuntia niska ojossa ja selkä etukenossa - tänä aamuna hedari kiitti siitä erittäin voimakkaasti. Kahvin jälkeen helpotti, ja tänään olenkin tehnyt bisnestä myytävillä kirppiskamppeilla. 

Tosi voimauttavaa, kun on erilaisia touhuja ja aktiviteettejä. Mikäli ei olisi, saattaisin hautautua sohvannurkkaan mössöttämään passiivisena.  Olen vähän sellainen on-off -tyyppi: kun on yksi kiva homma touhuttavana, sen antamalla energialla teen monta seuraavaa. Jos ei ole yhtäkään juttua tehtävänä, en saa itseäni aktivoitua muuhun, arkiseenkaan. Mutta ehkä näin on hyvä - ei polta itseään piippuun kun välillä pysähtyy mössöttämään. Ja jos ei mössöttäisi, ei olisi esimerkiksi aikaa seurata muita blogeja. Nyt aion rauhoittaa loppuillan tähän jälkimmäiseen, hautautua miehen kylkeen ja klikata näytölle kasan postauksia luettavaksi.

Rentoa sunnuntai-iltaa! ♥

Raportoikaahan tekin lumitilanteistanne, niin saan käsityksen millaisissa hangissa taaperratte.