Takkahuoneen ilta

Ennen joulua tehtyyn rymsteeraukseen on saanut olla tyytyväinen. Vaihdoin silloin television ja valkoisten Ektorpien paikkaa päikseen, jolloin olohuoneen toiseen päätyyn muodostui takkahuonemainen oleskelualue. Konttasin ja kuvasin eilen illalla tilan tämänhetkistä ilmettä.

Tulta ei eilen takassa ollut, mutta jalkalamppu on antanut nurkkaan valoa päivittäin. Tyynyosasto on nyt talvisen vaaleaa ja karvataljat pehmentävät kumpaakin nojatuolia.

Ukin tekemää, pitkää penkkiä en luovuttaisi meiltä mistään hinnasta. Se on muodostunut aktiivisimmaksi ilmeenvaihtajaksi: penkin päälle löytävät tällä hetkellä niin tuoreimmat kukat kuin mieluisimmat asetelmatkin.

Lampun takana pyörivät Riverdale-seinäkello on nyt irtolaisena, sillä se joutui luovuttamaan paikkansa lopullisesti eräälle isommalle. Minä voisin katsella kelloa tuossa lattiallakin, mutta mies taitaa haluta sen seinälle. Funtsitaan vielä, missä sille voisi olla paikka.

Kuvissa näkyvällä seinällä on ollut tähän asti tekstitarra, mutta irrottelin sen eilen siitä pois. Tilalle on jo uutta katseltavaa tiedossa, mutta ripustushommiin ehtinen vasta viikonloppuna.

Olen tällä viikolla tavanomaista helpottuneempi, kun viikonloppu lähestyy. Viikko on imenyt jostain syystä energiaa rutosti ja aamuisin on autonratissa joutunut tosissaan taistelemaan unta vastaan. Toisaalta on ollut vaikka mitä mukavaa - kyläilijöitä kahtena päivänä, miehen kanssa leffareissu ja erään maalausprojektin jatkamista - mutta päiväunet ovat jääneet nuokkumatta useampaan kertaan. Tarvitsisin päivittäin edes vartin unihetken, jotta saan aamukuuden herätyksen nollattua. Tänään taitaa onneksi olla aikaa tutustua sohvatyynyyn hetkeä pidemmäksi aikaa. ;)

Eilisestä täytyy kertoa yksi juttu. Pihan kolaamisen vuoksi on pihatiellemme kasaantunut polannetta ajoreitille - kevyellä kolalla ei sitä saa poistettua. Puhuin aiemmin viikolla miehelle, että yritän pihasta lähtiessäni ja sinne tullessani ajella omalla autollani mahdollisimman reunasta, jotta tie kovettuisi tasaisemmin. Mies epäili, että jäisin varmasti kiinni. Minä siihen, että "Pöh, Tiinussa on nastarenkaat, ei se mihinkään kiinni jää." Olin sitäpaitsi polettanut reunaa jo monta kertaa aiemmin, ihan onnistuneesti. 

Eilen sitten kauppareissulta tullessani kurvasin reilusti reunasta ja yngh, kiinni oli. Viisi minuuttia ehdin jauhattaa paikoillani ja käydä potkimassa lunta edestä, kun mies tuli perästä "Mitä minä sanoin" -ilmeellään. Kotvanen saatiin kaksistaankin tenuta, että saatiin auto irti. Lähtihän se, mutta kun ajoin parikymmentä metriä pihaan ja pakitin Tiinuni parkkiin, tein sen taas! Mukamas ohjasin liian lähelle penkanreunaa ja sitten oltiinkin jälleen kiinni. Tuntui niin tragikoomiselta, että paukautin vain oven kiinni muutamalla perkeleellä höystettynä ja kipitin sisälle laittamaan ruokaa. Lähti se sitten vähän myöhemmällä irti. :) Mutta tällainen minä olen, mieluummin uhmakas kokeilemaan kuin turhaan nössöilemään. 

Mukavaa torstaita!