DIY: Pergola

No niin, nyt pergolan kimppuun! Kokoa tällä meidän taidonnäytteellämme on pyöreästi 30 neliötä ja tuo ala imaisee mukavasti suuren oleskelu- ja pöytäryhmän. Projektina tämä on ollut kolmen vuoden pituinen: toissa vuonna teimme patio-osan, viime vuonna palkit ja rimoitukset ja viimein tänä kesänä loput kalusteet. Tuntuu pieneltä ikuisuudelta ajatella vuosia taaksepäin sitä hetkeä, kun vasta piirtelin pergolan hahmotelmaa paperille... Nyt se on tässä!

Koko pergola on ollut täydellinen DIY-projekti. Yhtäkään ainutta elementtiä emme ole hankkineet valmiina, vaan kaikki on suunniteltu ja tehty itse. Ainoastaan kolmionmuotoiset aurinkokankaat on ostettu kaupasta, nekin alesta muutaman euron kappalehinnalla. Eipä siis voi olla kuin ylpeä aikaansaannoksestaan, we did it!

Pation rakentamisesta olen kertonut täällä ja varsinaisen pergolaosasta täällä. Nyt siis on viimeisimpänä piperretty sohva- ja pöytäryhmän kanssa. Tai siis minä olen, miehen rooli täyttyi jo rakennusosuuksissa. :) Sohvat tein - siis maalasin ja pinosin - perinteisistä kuormalavoista. Maalaamisessa oli kyllä hurja työ, ihan heti en samaan hommaan rupeaisi! Lavojen pehmusteeksi hankin tavallisia 12 sentin paksuisia vaahtomuovipatjoja, jotka leikkasin oikeaan mittaan ja verhoilin Ikean vanhoilla verhoilla. Joskus meillä oli hetken aikaa tuollaiset tummanharmaat, tosi paksut verhot ikkunoissa, mutta ne saivat melko pian lähtöpassit. Eipä menneet kuitenkaan hukkaan, kun lopulliseksi käyttökohteeksi muodostui tämä.

Oleskeluryhmän pöytätasona on pyörillä varustettu kuormalava. Olen aina unelmoinut tällaisesta sisätiloihin, mutta näin rouhea ja massiivinen pöytä ei meille oikeasti mätsäisi. Nyt kuitenkin sain toteutettua haaveen ulkoversiona. Pyörät maalasin myös valkoiseksi ja puutalomaali näyttäisi jo lähes vuoden kokemuksella kestävän myös kumiosissa, jeij.

Pöytäryhmäksi haaveilin pitkään Ikean pitkäpenkkistä Falster-sarjaa, mutta onneksi se oli joka kerta loppu varastosta, kun olisin ollut sitä hankkimassa. Viime kesänä aloin meidän ylijäämäpuukasat kartoitettuani miettimään, että olisihan pöytäryhmään tarvikkeita vielä omastakin takaa. Toteutusmalli oli vain ensin hakusessa.. Kunnes teimme reissun Tanskaan. Nyhavnin päädyssä on Skuespilhuset, Esittävien taiteiden teatteri, ja sen eteen käveltyämme pöytäidea selkiintyi hetkessä. Siellä tällaisia pöytäryhmiä oli peräkkäin kymmenkunta, ja minusta ne näyttivät u.p.e.i.l.t.a. Tanskan pöydät oli maalattu mustiksi - mietin väriä meidänkin pihaan, mutta valkoinen kuitenkin sopii paremmin tähän pergolakokonaisuuteen. Jos haluatte käydä kurkkimassa niitä teatterin versioita, ne vilahtavat ekojen kuvien joukossa tässä postauksessa. Luulen, että tanskalaiset esikuvat on tehty vankemmilla puusepäntaidoilla - minä käytin kasaamiseen reteästi tukevia kulmarautoja. :D Mutta hei, pöydästä ja penkeistä tuli oikeasti jämäkät ja raudat sai maalamalla piilompaan.

Yksi ongelma tässä nyt kuitenkin on. Nimittäin se, että nyt pitäisi oikeasti osata olla! Huomasin tässä vähän aikaa sitten jopa hieman järkyttyneenä, että rehellinen tsillailutaito on minulta kadonnut jonnekin pöpelikköön! Kun täällä on nyt neljättä vuotta jo punnerrettu vaikka minkälaisten projektien kanssa, on kieltämättä outoa, että nyt kaikki on valmista. Pitää ihan oikeasti asiakseen päättää ja lähteä viettämään aikaa pihalle. Keittää kahvit ja ottaa mies, koira ja hyvä lehti mukaan. Koko pergolaidea lähti vuosia sitten siitä, että halusin pihalle rauhaisan ajanviettopaikan. Sellaisen, jossa ei näkyisi itse asuinalueen suuntaan ja toisaalta sellaisen, jossa koko ulkomaailma unohtuisi. Minusta tästä tuli juuri sellainen kuin haaveilin. Turvallinen pihapesä.

Mitä tulee näkymiin, tästä etupihan rinnekumpareen päältä järvimaisema näkyy vielä ylempää ja laajemmin kuin talon ikkunoista. Nyt pitää vain toivoa, että säät suosisivat ja kesä tarjoaisi paljon poutaisia päiviä, että pergolasta pääsisi nauttimaan sen ansaitsemalla tavalla.

Ihanaa kesää juuri sinulle! ♥