Meidän (etu)piha on valmis!

Siinä se on, meidän etupiha. Olemme asuneet tässä talossa nyt reilut kolme vuotta ja kolme kuukautta ja vihdoinkin talonympärysten kanssa on saavutettu se piste, että kaikki suunniteltu on tehty eikä jatkoprojekteja ole tiedossa. Fiuf, aivan huikea, vapautunut tunne! We did it!

Meidän pihamme on tosi iso. Oikeasti. Pelkkää nurmea on varmaankin tuhatkunta neliötä ja siihen päälle alaa vievät sepeli- ja istutusalueet sekä varaston ja pergolan tienoo. Hommaa on riittänyt, mutta kohta kohdalta on valmista piperretty. Isoin työ on empimättä ollut tässä etupihan rinteen katealueessa ja se olikin ulkotilojen kaikista viimeisin puristus. 

Katealuetta aloin tekemään jo kolmatta vuotta sitten; Ensin kuorin ja kärräsin koko alueen nurmesta, sitten muotoilin ylöspäin nousevan polun ja istutin havukasvit. Seuraavaksi ladoin valmiista kivistä yksiriviset kukkapenkit kolmeen tasoon ja istutin polun toiselle laidalla neljä pikkusyreeniä. Pisimpään on mennyt keskellä olevan vesiaiheen rakentamisessa. Sitä varten muotoilin ensin rinteeseen allasalueen, peitin sen allasmuovilla ja täytin kivillä. 

Totuuden nimissä, tuo kivillä täyttäminen oli kaikista pitkäpiimäisin homma. Ensiksi täytimme allasta omilta tiluksilta löytyneillä, sopivankokoisilla kivillä, mutta ne loppuivat heti alkuunsa. Motivaatio antoi odottaa itseään kiviprojektin kanssa pitkään, mutta toukokuussa se sai loppunytkäyksensä kun ajelimme pikkuveljeni kanssa yhden iltapäivän verran peräkärryn kanssa edestakaisin meidän pihamme ja erään tuttumme omistaman kivikasan väliä.

Kukkapenkeissä on sekoitus monivuotisia perennoja sekä yksivuotisia kesäkukkia. Vähän harmissani olen katsellut alarivin keskiosaa: siinä pitäisi kasvaa valkoisia liljoja, mutta talvi on tehnyt tepposia ja nyt alkuja on lähtenyt kasvuun vain muutamia. Höh.

Vesiaiheessa oleva suihkulähdepumppu on lainassa vanhemmiltani. Suunnittelin alueen muodon alunperin jokipumppu mielessäni - että suihkulähde olisi ollut ylempänä rinteessä ja siitä vesi olisi liplattanut alas kiviä pitkin. Tällainenkin, altaan keskellä oleva pumppu, on kyllä ihana; vesisuihkun korkeutta saa säädettyä ja mitä ylemmäksi vesi suihkuaa, sitä komeampi lorina kuuluu.

Postasinkin teille jo pari vuotta sitten tarinaa rinteen askelkivistä. Lyhyesti kerrattuna, ne ovat vanhoja uuninkiviä vanhan sukutilamme mailta. Materiaalina luonnonkivet ovat mielestäni todella kauniita. Etupihan rinteessä ei harmiksemme ole yhtenäistä kalliota, jonka olisi saanut puhdistettua paljaaksi. Rinne muodostuu pääosin vanhasta pirunpellosta, eli ammoisina aikoina raivatulta pellolta kerätyistä kivistä. Muutamasta kohdin kallio kuitenkin nousee näkyville, kuten vesiaiheen ja kääpiövuorimäntyjen välistä - sileä kalliopinta näyttää minun silmääni tällaisena pienenäkin töppösenä tosi kauniilta, enkä todellakaan halunnut peittää sitä millään.

En uskalla ajatellakaan (saati laskea) kuinka monta kuorikatesäkkiä pihaan on vuosien aikana uponnut. Heh, muut säästää designiin, meitsi katteisiin. :') Istutukset maksavat toki myös, ja jollain ihmeen taialla olen saanut pidettyä tuijatkin vihreinä, vaikka en mitenkään ravitse tai suojaa niitä auringolta. Mäntyjen seurana on muuten hentoja mustakuusia, jotka ovat näiden vuosien aikana jo tuplanneet korkeutensa. Mitenköhän sitä raskii jättää näitä rimpuloita tänne kasvamaan, kun joskus itse muutamme pois? Ylimalkaisesta multasormestani huolimatta huomaan muodostaneeni kasveihinkin tunnesidettä, voitteko kuvitella?!

Kertauksena, otetaan loppuun vielä mukava ennen ja jälkeen -katsaus. Eli, reilut kolme vuotta sitten etupihan rinnealue näytti tältä:

...ja nyt se näyttää samasta kuvakulmasta tältä:

On siinä siistiytymissä havaittavissa, eikö. :D Tykkään siitä, että rinne näyttää erilaiselta eri kulmista katsottuna - yhdestä kulmasta yksinkertaisemmalta, toisesta monitasoisemmalta.  Oma tarinansa olisi sillä kivikasalla, joka nököttää piilossa metsässä ja josta olisi maatyövaiheessa saanut hienot pengerrykset tälle alueelle. Jos siis olisi osannut hoksata. Vaan jätetään se tarina pohtimatta, tämä on nyt hyvä näin!

Seuraavaksi minulla olisi tarkoituksena postata tarkemmin pergolasta, joka näissäkin kuvissa on jo taustatanssijana. Palataan siis taas piha-aiheilla!

Mukavaa viikkoa!

P.S. Ai niin, mitä teille kuuluu? Me olimme viikonlopun niiiiiin kesämenoilla. Ohjelmassa oli kolmen päivän pitäjänpäiväputki ja tsillasimme kotimaisemissa Rautavaaralla. Vitsit, miten mahtava kesäkeli helli meitä koko ajan! Sivussa on toki vielä jatkettu autonkorjausteemaa, raadettu tätä pihaa loppuun ja ylläpidetty kirppispöytää paikallisella kirpparilla. Nyt alkavalla viikolla sekä miehellä että minulla on kesätöitä. Mies menee uimakoulun opeksi ja minä aktivoidun pop up -puodin myyjäksi. Minunhan piti pitää täysin myyntitapahtumaton kesä, mutta niinpähän vain ryökäleet houkuttelivat taas mukaan. :) No, mikäs siinä, pitää sitä osata olla pienesti spontaani!