Voihan kilikello ja töppöset! En voi uskoa, miten nopeasti aika juoksee. Nyt on jo joulukuun kymmenes päivä ja toinen adventtisunnuntai. Jouluaattoon on enää kaksi viikkoa aikaa!
Täällä ovat juhlavalmistelut perinteisellä mallilla. Koti on puunattu juhlakuntoon, sillä sain marraskuussa joulusiivoukset valmiiksi. Valoja ja koristeita olen laittanut saman määrän kuin aiemminkin sekä leiponut piparitalon (josta olisi tarkoitus tehdä seuraavaksi oma postauksensa). Romeon kanssa olemme lauleskelleet joululauluja, lukeneet joulukirjoja, katsoneet Talvipihan joulukalenteria ja kurkkineet ikkunoista, näkyisikö tonttuja omalla pihalla.
Itsenäisyyspäivänä pääsin emännöimään naisporukan pikkujouluja ja voi vimpulat sentään, miten mukava ilta meillä oli! Ennen joulua toivon vielä pääseväni käymään kauempana asuvan ystäväni luona, jos vain saamme aikataulut mätsäämään. Erityisesti joulukuussa ihmisten näkeminen luo omanlaistaan joulumieltä.
Joulun odottaminen sujuu muuten kivasti, mutta olen poikkeuksellisen myöhässä lahjojen hankkimisessa. Tässä tosin osasyynä on se, ettei perheen pisin kaksijalkainen ehtinyt saada lahjalistaansa ennen tätä viikonloppua valmiiksi. Nyt toiveet ovat kuitenkin tiedossa ja tämän päivän ohjelmistossa onkin seikkailla nettikaupassa jos toisessa.
Kuusen etsiminen on vielä mysteeri. Taitaa käydä pienestä jännitysnäytelmästä, löydänkö yhtä komeaa puuta kuin aiemmin. Lähipäivinä pitäisi saada tehtyä metsäreissu, jotta kuusiehdokkaat tulisi kartoitettua. Pitäkää peukkuja, että hangessa tarpoessa lykästäisi!
Olisi ehkä fiksua koputtaa puuta, mutta meillä koirat ovat jo sen verran rauhoittuneet pentuhölmöilyistään, että pystyin palauttamaan adventtikynttilöiksi oikeat kynttilät. Koska Romeo ei osaa vielä kiipeillä pystyyn, mennään ainakin tämä vuosi aidolla tulella. Kyntteliköksi valitsin jälleen tämän ison kuutiolyhdyn, jokin siinä käpyineen viehättää.
Paitsi että tänään on tiedossa lahjojen tilaamista, on päivä pyhitetty myös piirakkatalkoille. Keittelin eilen kaksi kattilallista riisipuuroa ja tänään teen niistä jouluksi riisipiiraset. Mikään ei voita jouluyönä syötyjä, munavoilla päällystettyjä omatekoisia piirakoita. Namskis.
Joulua kohti mennään siis tavallisella tohinalla! Nyt upotan käteni ruistaikinaan ja alan rypyttämään kasan piirakoita.
Mukavaa adventtisunnuntaita ja iloa joulukuuhun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti