Leikkihuone

Edellistä postausta rustatessani älysin, että enhän minä ole järjestänyt blogissa kertaakaan kierrosta leikkihuoneeseen! Joten lähdetäänpä sinne nyt.

Huone on entinen työhuoneeni ja talon huoneista pienin. Sijainti keittiön ja yhteisten tilojen kupeessa on kuitenkin mitä kätevin, joten muutin työkamppeeni alta pois ja siirsin lelut tänne tilalle.

Koska tilaa ei ole mahdottomasti, tulee huone täyteen jo muutamasta kalusteesta. Neliöiden kruunu on pellavainen maja, joka on säilyttänyt suosionsa jo yli vuoden ajan. Maja on huoneen tukikohta - sinne rakennetaan päivästä toiseen erilaisia leikkejä. Myös majan ulkopuoli innostaa leikkimään: katolta on esimerkiksi pelastettu sinne karanneita pehmoleluja ja runkorakenteet ovat vaatineet vasaralla ja porakoneella korjaamista. Nyt Romeo jo odottaa, että milloin pääsemme ripustamaan majaan jouluvaloja.

Itse tykkään huoneen pienestä pöytäryhmästä. Se on söpö, vaikka pöydästä repeytyneet jalat on kiinnitetty pöytälevyyn takaisin jo kolme kertaa. Pöydän ääressä tehdään ihan oikeita pöytähommia, kuten muovaillaan muovailuvahalla, taiteillaan Bilteman piirtoalustalla tai vaikkapa väritetään värityskirjaa. Nalletuolit liituavat usein pitkin huushollia, sillä Romeo kuljettelee niitä korokkeiksi milloin minnekin.

Lelusäilytys on järjestetty ulosvedettäviin laatikostoihin sekä kahteen kankaiseen pupupussiin. Laatikot lähtevät kätevästi irti ja Romeolla onkin tapana nostaa lattialle aina se laatikko, jonka tarvikkeita kussakin leikissään tarvitsee. Ahkerimmalla käytöllä on iso Duplo-laatikko. Pupupussit on Romeon mielestä näppärää kääntää sisältöineen ylösalaisin, vaikka äiti onkin asiasta aina eri mieltä. :’)

Leikkihuone on leikkien ohella myös yhtä suurta parkkipaikkaa. Majan takana on säilytyspaikka isommille menopeleille ja musta liikennematto toimittaa pienempien kulkuvälineiden parkkista. Useimmiten myös vanhan taittopenkin alla on rivi täynnä lähtövalmiita vekottimia. Kone- ja ajeluleikit ovatkin Romeolle kaikista tärkeimpiä.

Taittopenkin päällä on kaksi Ikean puuhyllykköä. Niihin on laitettu pari taideteosta sekä valikoima kirjoja, vaikka suurin osa kirjoista majaileekin joko makkarissa tai olohuoneessa. Penkillä on hyllyköidenkin kanssa mukavasti nousutilaa kiivetä katsomaan, mitä näkyy pihan autokatoksella tai hiekkalaatikon tienoolla.

Yhtä huoneen seinää koristaa kaksi tekemääni julistetta. Kurkistelevat panda ja pesukarhu ovat erityisesti Vanessan suosikkeja: hän hymyilee hahmoille ja jää tapittamaan niitä säännöllisesti. Käymme usein katsomassa eläimiä ja osoittelemme niiltä läpi korvat, nenät ja muut tunnistettavat ruumiinosat. Julisteiden oli tarkoitus ilmestyä Blawhin valikoimaan, mutta painotalo ei saanut toimitettua niistä yhtäkään kolhutonta erää, vaikka yritti sitä kolmen toimituskerran verran. Tuon seurauksena heitin aikoinaan hanskat tiskiin, mutta nyt olen alkanut harkita, josko sittenkin ottaisin näistä uudet painokset toisen toimittajan kautta. Let’s see.

Oven taakse olen kiinnittänyt numerotaulut 0-10 ja Romeo on ollut niistä liikuttavan innostunut. Numeroista ollaan oltu jo pitkään kiinnostuneita ja ajattelin, että nyt saattaisi olla meneillään sopiva herkkyyskausi taulujen ilmestymiseen. Olemmekin käyneet tutkiskelemassa kuvia kerran jos toisenkin, luetelleet numeroita läpi ja laskeneet eläimiä. Minulla on jemmassa muutakin materiaalia, mm. kirjaintaulut ja värikuvat. Kirjaintaulut aion kiinnittää tulevaisuudessa majan takana olevalle seinälle, mutta niiden aika ei ole ihan vielä. Erivärisiä sydämiä piteleviä nalleja ilmestyy sen sijaan liukuovien pintaan aika piankin, sillä värejä meillä käydään läpi joka päivä.

Ylhäällä roikkuu muuten yhä viirinauha, joka kiinnitettiin sinne Romeon kaksivuotissynttäreiden aikaan. Ryhmä Haun Riku on edelleen yksi Romeon suosikeista, joten viiri on saanut ilostuttaa huoneessa ilman kiirettä pois. Ehkä vaihdamme sen sitten kolmevuotissynttäreillä johonkin toisenlaiseen. Viirinauhan hämpsiminen on yksi Vanessan lempipuuhia. Muuten hän tykkää viettää leikkihuoneessa aikaa isoveljen puuhia katsellessa ja isompien lasten leluja ihmetellessä. Myös Romeo tykkää, kun Vanessa tulee seurailemaan hänen leikkejään. Jo nyt on ollut hetkiä, kun lapset viihtyvät huoneessa kahdestaan ja minä pystyn tekemään sillä aikaa asioita vaikkapa keittiössä.

Leikkihuone on osoittautunut arjessa kivaksi ja tarpeelliseksi paikaksi. Se paitsi kokoaa leluarsenaalin, toimii virikkeellisenä paikkana monenlaisille leikeille. Useimpien leikkien lähtöpistekin on yleensä tässä huoneessa, vaikka ne sitten leviävätkin kodin muihin tiloihin. Jännä nähdä, millaiseksi huone muotoutuu sitten, kun sinne majoittuu myöhemmin tyttötaaperonkin leluja.

Mukavia hetkiä syyskuun viimeisiin päiviin!