Somevuosi 2018

Niin ruksuttaa vuosikello vääjäämättä ja pian suljemme vuoden 2018 muistojen lokeroon. Ajanjuoksu tuntuu aikuisiällä kiihtyvän, sillä vastahan me hyvästelimme edellisvuotta! 

Olen pitänyt blogitapana koota vuoden jokaiselta kuukaudelta kolme postausta ja koostaa niistä pallukkayhteenvedon. Kun huippuvuosina päivitin blogia lähes 200 kertaa, näyttää tämän vuoden saldo vajaata kahtakymmentä. Postausmäärä on ollut tietoisesti niukka, sillä elämän muut osa-alueet ovat haukanneet bloggailulle pyhitettyä aikaa - tätä pidän itse erittäin hyvänä asiana. Siksi tulokulma pallukkapostaukseen onkin nyt hieman eri ja postausten sijaan olen koonnut materiaalin Instagramin päivityksistä. Siellä olen ollut suht ahkera kuvakertoilija ja Instasta löytyykin hyvä läpivalaisu kuluneesta somevuodesta (*klik*).

Tammikuussa elimme taloraksan viimeisiä hetkiä. Ihmettelimme muun muassa sisätöitä, ulkovaloja ja ääniasioita. Muuttoluvan jo saimme, mutta perusteellisessa raksasiivoilussa meni niin paljon aikaa, että asuimme mökissä vielä koko tammikuun. Tässä vaiheessa niin psyykkinen kuin fyysinen jaksaminen oli jo ihan päätepisteessä ja pinnistelimme loppuvaiheita kireinä ihmisriekaleina. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat järkälemäisiltä ja olo jatkui alavireisenä. Minulta napsahti kantapää niin kipeäksi, että en pystynyt liikkumaan normaalisti moneen viikkoon.

Helmikuun alussa pääsimme muuttamaan tavarat talolle. Kamppeita meillä ei paljoa ollut: vain pari suurinta huonekalua ja välttämättömimmät pikkutavarat. Ääniasioiden vuoksi tietynlainen stressitaso säilyi, eikä kokonaisuutta helpottanut muuttoviikolla sattunut auton hajoaminen sekä pankkitilin tyhjeneminen - rikolliset Irlannissa olivat tehneet ostoksia minun korttitiedoillani. No, auto tuli kukkaron kautta kuntoon ja varastetut rahatkin reklamaatioiden ja rikosilmoitusten jälkeen lopulta takaisin tilille. 

Mukavampia asioita helmikuussa oli hurjan kaunis pakkasaurinko, mökkiin oikeanlaisen sohvan löytyminen, keittiön viimeistely sekä talviolympialaisten seuraaminen. Helmikuussa kantapääkipu antoi vähitellen periksi ja teinkin Armaksen kanssa järvellä aina parin tunnin lenkkejä kerrallaan. Yritin oikein tankkaamalla tankata voimia upeista keleistä.

Maaliskuu alkoi olla jo elämänmakuinen monipuolisine tekemisineen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pääsimme vihdoin touhuilemaan kaikkea muuta kuin raksaan liittyviä asioita. Talolla sain laiteltua oman työhuoneeni kuntoon ja siihen liittyen jännitin Savon Sanomissa ollutta lehtijuttua. Kauniit kelit jatkuivat ja kevätaurinko alkoi lämmittää ihanasti. Erityisesti pääsiäiseen valmistautuminen ja sen viettäminen on jäänyt mukavana juttuna mieleen.

Huhtikuussa saimme roudattua viimein pianon varastosta talolle. Otimme takaterassilla uinuneen ulkoporealtaan käyttöön ja siitä muodostuikin varsinainen terapiapaikka, jossa parhaimpina päivinä tuli kylvettyä päivin ja illoin. Kuukausi oli sosiaalisesti vilkas ja meillä kyläili paljon väkeä. Mökkisisustus kehittyi uusiin puihin, kun sitä sai viimein laittaa evakkopesän sijaan ihan oikeasti mökiksi.

Toukokuussa intouduimme kokkailemaan paljon sellaisia ruokia, joiden laittamisesta meillä ei ollut aiemmin kokemusta. Lumi suli nopeasti ja ahkeroimme pihamaan siivoamisen kanssa. Ei muuten riittänyt yksi eikä kaksi roskakeikkaa! Tulvavedet nousivat ennätyskorkealle ja niitä sai vähän jopa jännittää. Myös toukokuussa saimme kestitä ystäviä. Kesäloma pinnisteli lähellä, mutta sitä ennen jouduimme heittämään jäähyväiset Armaksen viimeiselle kissakaverille, Ossille. Sniisk. :(

Kesäkuun ja -loman koittaessa päätimme, että talomaalaukset saavat tältä suvelta jäädä. Tärkeämpää oli levätä ja kerätä voimia haastavien raksavuosien jälkeen. Otin tavoitteeksi kehitellä jokaiselle lomapäivälle jonkin pienen kivan asian, jonka kirjasin sitten muistiin. Ohjelmassa oli muun muassa pieniä DIY-juttuja kotona, kesävierailuja meillä ja muualla, siskon yllärisynttäreitä ja pakohuonepelikokemus, jalista, veneilyä, kotieläinpuistoja ja kesäteatteria.

Heinäkuu oli vielä täydellisempi lomakuukausi kuin edellinen. Ällistelimme huimia helteitä ja otimme niistä kyllä kaiken mahdollisen irti. Kesäkuun kaltaisten tekemisten lisäksi kävin parin yön minilomalla Jyväskylässä ystävien luona. Kesäyöt pitivät sisällään jos minkälaista ulkona kekkuloimista, kun ei vain malttanut mennä nukkumaan. Luonto oli tässäkin kuussa tosi kaunis. 

Teimme miehen kanssa virallisen kesälomareissun, joka oli roadtrip länsirannikolta Ahvenanmaalle ja sieltä Tampereen kautta kotiin. Oli tosi mukava ja monipuolinen reissu, meille roadtrip paikasta toiseen sopii matkamuotona parhaiten. 

Kotiutumisen jälkeen löysin kymmenen vuotta varastossa seisseen kumiveneeni ja kävin vingertelemässä sillä järvellä. Soutelimme myös tavallisella veneellä ja Armas opetteli sen kyydissä olemista. Raksahommia teimme sen verran, että nikkaroimme mökille lisäterassirunkoa reilun 40 neliön verran.

Heinäkuulta mieleen jäi myös tyttöjen kesken pidetty brunssi sekä ihanan lämmin järvivesi. Luonnonvesissä pulikoimisesta oli kulunut useampi vuosi, mutta nyt oli tarpeeksi lämmintä meillekin ja läträsimme niin omasta rannasta kuin viereiseltä kunnan biitsiltä.

Elokuussa loma veteli viimeisiään. Saimme mökkiterassin laudoituksen valmiiksi ja itse kävin ex tempore -myyjäisissä. Ennen töiden alkua alkoi pieni hasardijakso, kun pyykinpesukone levitti tyhjennysvedet alleen. Tarkemmin tutkittua syy löytyi viemäristä, johon joku oli raksa-aikana tunkenut viemäriritilän suojamuovin ryttyyn. Siinä riitti ällistelyä ja kirosanoja. Tuon jälkeen sairastuin tosi inhottavaan enterorokkoon ja taisin viettää elämäni ällöttävimmän viikon. Jouduin starttaamaan töihin viikon takamatkalta ja siinä riitti joksikin aikaa kirittävää. Elokuun loppupuolella huolestuin Armaksesta, joka oli alkanut nuolla tassujaan. Heräsi nivelvaivaepäily, mutta emme päässeet röntgeniin vielä kuluvan kuun aikana.

Syyskuun pimeinä iltoina sain askarreltua mökkiterassille portaat. Tähän työmaalle en miestä päästänyt, sillä vision toteuttaminen sujui itsekseen paremmin. Somettaminen jäi tässä kuussa melko vähiin, sillä mieltä painoi Armaksen tilanne. Röntgenkuvista paljastui nivelrikko kolmesta(!!) jalasta, minkä vuoksi olin pidempään murheissani. Nivelvaivat olivat ennen koiran hankkimista ainoa konkreettinen asia, jota etukäteen osasin pelätä. Aikaisempien collieiden kohdalla on joutunut seuraamaan, miten kivulias ja toivoton vaiva on loppusuoralla. Rukoilin niin kovasti, ettei Armaksella olisi nivelkipuja kohtalonaan ja tuntui aika kovalta iskulta kuulla, mistä kaikkialta sitä löytyikään - vasta kolmevuotiaalta pikkuiselta. Ei auttanut muu kuin hakea tsemppimieltä, päivittää koirulin ruokavalio nivelystävälliseksi ja tutustua fysiikkaa tukeviin liikuntatapoihin.

Lokakuun alussa satoi ensilumi, mutta sen jälkeen kelit viivähtivät vielä hetkisen kauniina ja lämpiminä. Pimeys rysähti niskaan kellojensiirron myötä ja syksy tuntui viimein syksyltä. Printtihommissa alkoivat joulukiireet eikä kuukauteen mahtunut kummoista extraohjelmaa. Ensimmäiset jouluvalot kuitenkin virittelin lokakuun puolivälissä ja kävinpähän metsästämässä etuterassille perinteisen männynkäppyränkin.

Marraskuu oli haastava. Heti kuun alussa meillä alkoi talossa remontti, kun talotoimittaja teki takuukorjauksia. Epäonnistunut teknisen tilan lattia tehtiin kokonaan uusiksi, minkä myötä kaikki laitteet irroiteltiin sijoiltaan ja rakennus oli ilman lämpöä ja vettä tuon remppa-ajan. Elimme evakossa mökillä.

Niben alle laitettiin remontin yhteydessä vaimennusmatto. Se ei värkin äänenkovuutta vienyt, mutta muutti kuitenkin mölinälaatua mörinästä kirkkaammaksi. Olen ajatellut vielä palata näihin ääniasioihin, mutta tiivistetysti voisi tässä yhteydessä todeta, että jääkaappi on vaimentunut käytössä, mutta Niben kanssa peppuroidaan edelleen. Olemme joutuneet säätämään laitteeseen hertsirajoittimen, mikä pidättelee laitteen toiminta-astetta ja huutamista, mutta mikä luonnollisesti vaikuttaa sen energiatehokkuuteen. Välillä on sellaisia hetkiä (varsinkin öisin), kun laite häiritsee rajoittimesta huolimatta ja minun on pakko kytkeä se pelkälle sähkövirralle. Seuraavana meillä on Niben suhteen asialistalla teknisen tilan äänieristäminen: tarkoitus on vuorata tila ääneneristysmatoilla tms. Tämä on nyt vasta kartoitusasteella.

Koska remontissa piti hioa teknisen tilan lattiaa, talo tussahti täyteen kivipölyä. Edessä oli massiivinen suursiivous, jossa kävin läpi kaikki mahdolliset pinnat: katot, seinät, lattiat, tasot, kaapit, huonekalut - kaikki paikat mitä kuvitella saattaa. Tämä siivous toimitti tietysti myös joulusiivon virkaa. Puunausten jälkeen alkoi myyjäisputki, kun kiersin marras-joulukuun tienoilla kuudet eri joulumyyjäiset.

Joulukuusta muodostui yllättävän leppoisa. Koska kaikki siivoilut oli tehty marraskuun puolella, sai nyt keskittyä joulun laittamiseen, tunnelmointiin ja rentoiluun. Ennakko-odotuksista poiketen en ollutkaan myyjäisten jälkeen ihmisraato, vaan ne tuntuivat menevän heittämällä läpi. Oli mukava verrata oloa vuodentakaiseen: nyt helpotti todella paljon, kun ei ollut raksastressiä lisäpainona. Ehdin tekemään piparkakkutalon ja harjoittelemaan omien karjalanpiirakoiden tekemistä, metsästämään ison joulukuusen, järjestämään pikkujoulut ja rentoutumaan. Joulukuu oli hyvä kuukausi.

- - -

Kokonaisuutena voisi sanoa, että vuosi 2018 oli paljon parempi kuin 2017. Vaikka tämäkin vuodenkierto piti sisällään monenlaisia haasteita, koen kuukausien kuitenkin olleen voimauttavia. Luonto antoi tänä vuonna paljon. Siitä iloitsen, että osasimme tietoisesti hakea rentoutumisen paikkoja ja että kehittelimme paljon mukavia tekemisiä. Kesän sanotaan olevan ihmisen parasta aikaa ja tänä vuonna se todellakin oli sitä. Tätä postausta kootessa huomaan, että loppuvuotta kohdin on elo käpertynyt tiukemmin kotiympyröihin - alkuvuoden tavoitteeksi pitää kyllä ottaa taas tekemisten monipuolistamista.

Kiitos siis, vuosi 2018. Olit meille ihan OK. :)

Luku 2019 on vielä ihan arvoitus. Jotain suuntimia hommien osalta jo on (rakennusten maalaaminen ja pihatyöt), mutta muusta ei vielä sen laajemmin. Jos jotain voisi toivoa, niin mahdollisimman vähän haasteita ja extrapaljon hyvää mieltä! Luonto tuskin voi enää panna tätä vuotta paremmaksi, mutta aurinkoisia päiviä odotan kovasti.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen! ♥

P.S. Edellisvuosien pallukkapostauksiin pääsee tästä vuosilukua klikkaamalla: 

2017

2016

2015

2014

2013

Joulutervehdys

Yksi yö jouluaattoon! Meillä on ollut joulukoti valmis jo marraskuun lopusta saakka. Loppusyksystä talo oli pari viikkoa remontissa, kun siihen tehtiin takuukorjauksia. Olimme tuon ajan mökillä evakossa ja ennen kuin pääsimme muuttamaan takaisin, piti remonttipölyt siivota katosta lattiaan. Megalomaaninen suursiivo toimi samalla joulusiivouksena ja oli kyllä ihana aloittaa joulukuu, kun kaikki puunaukset oli jo tehty. Viime viikkojen jouluvalmistelua on ollut vain valojen, koristeiden ja tekstiileiden laittaminen, piparkakkutalon ja omien karjalanpiirakoiden tekeminen sekä kuusen hankkiminen.

Varsinaiset joulukodin ainekset ovat hyvin yksinkertaiset ja suurin osa koristeista jäikin varastoon. Näin on hyvä. Kun viime vuonna joulua ei raksan keskellä tullut laitettua ollenkaan, tuntuu pienikin määrä nyt paljolta.

Mitä kokovertailuun tulee, niin tänä vuonna halusin ehdottomasti hankkia ison joulukuusen. Meille saapunut yksilö tuotiin Kuopiosta ja tuota hakureissua voisi luonnehtia kyllä aikamoiseksi operaatioksi. Kolmimetrinen, pullea huiskale ei ihan helpolla sujahtanutkaan miehen autoon, kun arvioin takakontista auton sisätiloihin aukeavan kolon todellisuutta korkeammaksi. :')

Tänä vuonna kiersin marras-joulukuussa kuudet eri joulumyyjäiset. Luulin ennakkoon, että olisin niiden myötä joulun alla ihan puhki, mutta vielä mitä! Myyjäishärdelli sujahti ohi tuosta noin vain, vaikka vaatikin ajallisesti melkoisia panostuksia. Nyt kun ei ollut viime vuoden tavoin raksaa takalistossa painamassa, niin stressitaso on ollut moninkertaisesti pienempi. On ollut aika ihana verrata olotilaa vuodentakaiseen, kun tällä hetkellä kaikki on niin paljon kevyempää.

Joulupyhiksi ei ole kummoisempia ohjelmia. Pääosin ollaan ja nautiskellaan kotona. Suunnitelmissa on herkuttelua, leffahetkiä, ulkoilua ja lekottelua. ♥

♥♥♥ Tunnelmallista ja ihanaa joulua! ♥♥♥

DIY TONTTUOVI x 4

Tekeekö siellä mieli askarrella? Minä väsäilin jo viime vuonna mustavalkoisen tiedoston DIY-tonttuovesta, mutta en ehtinyt jakamaan sitä loppuvuoden kiireiden keskellä. Nyt tilanne on toinen ja ajattelinkin julkaista ovimallit näin ensimmäisen adventin kunniaksi.

Ideanahan tonttuovi ei ole enää tuoretta tai trendikästä kauraa, mutta väliäkö tuolla. Ajatus on hauska ja rikastuttaa jouluun liittyvää mielikuvitusmaailmaa. 

Itse en ole liekehtinyt koukeroisille ja värikkäille oville, vaikka ne varmasti monen tontun mieleen ovatkin. *<|:) Halusin tehdä meille skandinaavista ja modernia linjaa toistavan mustavalkoisen yksilön, mutta pyöritellessäni erilaisia panelointivaihtoehtoja niitä tulikin vahingossa neljä kappaletta.

Oma suosikkini näistä on kolmepeilinen versio ja valmistin sellaisen meille mökille. Oven ilmiselvä paikka oli parviportaiden juurella, mihin se sopikin oikein hyvin. 

Kirjoittamassani ohjeessa neuvon liimaamaan taittoreunat pahvinpalan taakse, mutta vieläkin nopeampi kasaustapa on teipata taitokset pahvin takapuoleen kiinni. 

Tiedostossa on mukana myös muutama mattovaihtoehto oven eteen sekä hiutalejuliste tontun seinälle.

Tonttuovitiedoston voit ladata ilmaiseksi täältä.

Toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu. Täällä vietettiin harvinaista sunnuntaita pitkään aikaan: meillä molemmilla oli oikeasti vapaapäivä!

Tunnelmallista adventti-iltaa!

JOULUKORTIT & JOULUJULISTE

Olen viime vuosina postannut aina kunkin vuoden joulukorteista - tämä vuosi onkin jo neljäs, kun meiltä lähtee matkaan itse suunniteltuja joulutervehdyksiä. Tänä vuonna tein varsinaisia uusia kuoseja kaksi, koristeellisen kaksikon aiheinaan joulukuusi ja joulupallo.

Uutena juttuna päädyin hurvittelemaan väreillä: tilasin paitsi uusista kuoseista, myös muutamasta vanhemmasta punaisia versioita. Vähän jännitti astua valkomustan reviirin ulkopuolelle, mutta näistä tuli kyllä tosi kivoja!

Joulukorttien lisäksi päädyin myös vähän vahingossa tekemään jouluisen julisteen A3-koossa. Olin jo tehnyt kaikki korttisuunnittelut ja -tilaukset, kun meille tuli pikkusiskoni kanssa puhetta joulujulisteesta. Siskolla oli ideoita julisteen toteutuksesta ja minähän tartuin niihin empimättä. Lopputuloksena syntyi tämä Ja niin saapui joulu -printti, jota löytyy myös punavalkoisena versiona. 

Tämän aion nostaa meille kotiin esille sillä hetkellä, kun saan siivottua viimeiset joulusiivot. Olen jo kuvitellut mielessäni, kuinka hetki on merkityksellinen ja miten julisteen ilmestymisestä alkaa meillä jouluaika. Minulla on ajatus että tästä julisteen esillepanosta voisi tehdä jopa jokavuotisen perinteen.

 Kortteja löytyy enemmälti verkkokaupasta, minne pääsee tästä.

Hymyjä marraskuun viimeiseen viikkoon!

E T E I N E N

Moikku! Olipa jännittävää kirjautua Bloggeriin pitkästä aikaa ja luonnostella tätä postausta. Olen pitänyt blogia syysunessa tarkoituksella, sillä arkielämään ei ole nyt oikein mahtunut sopivia kolosia päivityksille varattavaksi.

Edellistä postausta kirjoittaessani olin juuri palaamassa kesäloman jälkeen töihin. Ihan nappiin tuo työstartti ei mennyt, sillä ehdin käydä hommissa yhden opettajien valmistelupäivän verran ja sitten sairastuin aika tuskaisen rajuun enterorokkoon. Akuuttia vaihetta potiessa meni ensimmäinen työviikko kokonaan saikulla, jonka jälkeen jouduin urakoimaan hommia kiinni takamatkalta.

Tuo alku on nyt selätetty ja nyt tuntuu, että työtahti on viimein normaali. Aiemmassa postauksessa jutustelin vuosikausia kestäneestä iltapäiväkoomastani. Sen helpottamiseksi olen tehnyt päättäväisesti töitä ja nyt useamman kuukauden kokemuksella uskallan jo ehkä sanoa, että olen löytänyt omat keinoni olotilan selättämiseksi. Ne tiivistyvät kolmeen sanaan: priorisointi, hengitys ja lenkitys. 

Meinasin avata näitä enemmänkin, mutta luonnosteksti luiskahti niin ylipitkän maratonin puolelle, että deletoin sen ja tyydyn kiteyttämään asian näin: kun pyrin keskittymään työpäivän aikana kaikkein olennaisimpiin asioihin, muistan jatkuvan pintahengityksen sijaan ottaa henkeä myös syvältä ja pinkaisen iltapäivällä välipalan jälkeen lenkille, ei kooma iske niin pahana kuin aiemmin.

Tämän postauksen aiheena on meidän eteinen. Kun ulko-ovesta tullaan sisälle, edessä aukeaa leveä käytävä kohti talon keskiakselia. Loppupäästä se kaartaa kohti olohuonetta. Ulkoa tullessa oikealla sijaitsevat vaatesäilytykseen tarkoitetut liukuovikaapit sekä käynti isompaan vessaan. Ovelta vasemmalla on puolestaan talon ensimmäinen makuuhuone, joka on tarkoitettu vieraskäyttöön. Käytävän keskivaiheilla on ovi tekniseen tilaan sekä minun työhuoneeseeni (tuo, missä vilkkuu piano).

Talon pohjassa pidän paljon tästä eteisen muodosta ja sen sijoittumisesta muihin tiloihin nähden. Edellisessä kodissamme eteiseen tulija näki heti laajan näkymän talon tiloista, mutta nyt kuvakulma etuovelta muualle on suljetumpi. Etupihalta tai asuinalueemme yleiseltä tieltä ei näe ajanviettotiloihimme, mikä luo yllättävän suurta kotoisuutta ja tunnetta turvallisuudesta. Pohja on suunniteltu tällaiseksi tarkoituksella, mutta en osannut arvata, miten hyvältä se käytännössä tuntuisikaan.

Raitamaton laitoin tuohon lattialle helmikuussa väliaikaisesti, mutta hyvinhän tuo näyttää paikallaan jo yhdeksän kuukautta viettäneen. :D Nämä parimetriset pötkylät ovat niin käteviä, kun mahtuvat tarpeen vaatiessa pesukoneeseen. Alkuperäisenä ajatuksena oli oikeasti hankkia tähän samaa kuosia oleva villamatto kuin olohuoneessa, mutta suunnitelma ei ole edennyt ideaa pidemmälle. Ehtiihän tuon ensi vuonnakin.

Tämän uneliaan koiranpoikasen kuvan myötä toivottelen puhtia marraskuuhun. ♥

Tämän kaiken keskellä

Tämä kesä on ollut hyvä. Yöt ovat tehneet minusta yöpaitahihhulin, joka pinkoo kameran kanssa maisemien perässä. Ei ole ollut väliä, vaikka itikat hakkaavat jalat sietämättömästi kutiaville pahkuroille - kun ikkunasta näkyy jokin luontoilmiö, on pakko pyrähtää rantamättäille. Parhaat elämykset ilmiintyvät yleensä aamuyöllä yhden ja kahden välillä. Onneksi olen iltavirkku.

On oikeasti suuri onni, että saa asua näissä maisemissa. Välillä järvinäkymän kauneus saa olon pakahtumaan ja sitä ihmettelee itsekseen, voiko luonnon layout olla tottakaan.

Viisi päivää sitten tuli täyteen kokonainen asumisvuosi tällä tontilla ja näissä maisemissa. Vuosi! Ei ole kyllä yhtään ikävä vuodentakaisia "loma"tunnelmia: raksa- ja muuttostressiä, jatkuvaa kipeänä olemista, alakuloista mielialaa, viimeisenä työpäivänä sattuneen konfliktin pyörittelyä mielessä hetkestä toiseen. Onneksi nuo hetket ovat vaipuneet jo vuosikierron muistoiksi. Nyt kun tämän loman on saanut viettää ihan erilaisten tekemisten ja ajatusten kanssa - ja vieläpä kun ero aiempaan on niin selkeä - on olo kiitollinen.

Luonnostelin tätä postausta jo reilu kuukausi sitten ja tuolloin olin kirjoittanut pohjaan näin:

"Vaikka emme asettaneet kesälle mitään pihatyötavoitteita, olen totuuden nimissä joutunut painimaan kuvitteellisen työlistan kanssa. Kun päivät ovat olleet mukavan tyhjiä, olen huomannut luisuvani ajattelemaan, että kyllähän nuo ulkoseinät kertaalleen maalaisi, voisihan tuossa pihalla tehdä pieniä maansiirtotöitä ja äkkiäkös me vähän uutta terassinpätkää nikkaroidaan. Vaan kun. Eivät nuo oikeasti meille mitään pikkujuttuja ole, enkä tosiaankaan halua vaipua nyt mihinkään askareahdistukseen. Kun ei ole pakko ja kun tiedän, että ahdistus oikeasti iskisi. Hetkittäin olen osannut jo hyväksyä tekemättömyyden ja nauttia puhtaasti kesäisistä puuhista, vaikkakin alitajuntaan istutettu pitäisi tehdä -peikko on tiukassa. Ehkä se hiljenee, kun pysyn herpaantumatta kannassani.

Sen verran ehdin kuitenkin kesäkuussa jo hairahtumaan, että ostin harkot, puunkäsittelyaineet ja ruuvaustarvikkeet mökin terassilaajennusta varten. Tuolla ne ovat mökin kupeessa jo lähes kuukauden odotelleet - en tiedä saammeko hommaa oikeasti eteenpäin, mutta jos sellainen jymypaukku tapahtuu, niin sitten ainakin voisi jo sanoa ylittäneensä itsensä tämän kesän pihahommissa."

Nyt reippaan kuukauden perästä jo tiedän kertoa, miten heinäkuu todellisuudessa meni: se oli aika täydellinen lomakuukausi. Kävimme tekemässä viikon mittaisen roadtripin, jonka reitti meni näin: Kuopio-Pori-Rauma-Turku-Ahvenanmaa-Naantali-Sappee-Tampere. Reissu sisälsi todella monipuolisia tekemisiä, jotka voi tarkemmin kurkata Instagramin puolelta.

Kotipuolessa lomapäiviin on kuulunut kesäistä, mukavaa ohjelmaa. Sitäkään minun ei kannata täällä sen kummemmin luetella, kun Insta kertoo koonnin paremmin. Pihapaineita en heinäkuussa kokenut, vaikka saimme tehtyä mökkiin reilun 40 neliön terassilaajennuksen. Sivut ja portaat siinä ovat vielä kesken, mutta kansilaudoituksella mahtuu vaikka tanssinpitoon. Saimme todella hyvin hyödynnettyä raksalta ylijäänyttä puutavaraa, vain terassilautoja piti hakea lisää. Maansiirtotöihin emme tänä vuonna rupea, mutta talon maalauksen kanssa meillä on vielä mahdollisesti optio elokuulle.

Tämä kesä on ollut mukava siitäkin syystä, että seuraelämä on virkistynyt läjäpäin. Olen tietoisesti pyrkinyt näkemään ystäviä ja junailemaan erilaisia tekemisiä pitkin viikkoja. Uudessa kodissa asuminen tuo toki mojovan kotikenttäedun, kun useammalla ystävällä ja sukulaisella on ollut perusteltu motiivi meillä kyläilemiseen. Jännää on ollut huomata, että elämä on ollut täällä moninkertaisesti sosiaalisempaa kuin mitä koskaan aiemmin Iisalmessa. Sitä osaa arvostaa.

Minulla on lomaa jäljellä vielä muutama päivä, työt kutsuvat ensi perjantaina. Tällä hetkellä voi sanoa, että olo on aika täydellisesti nollautunut. Arjen alkaminen tuntuu melkoisen neutraalilta: se ei erityisemmin stressaa, muttei aiheuta riemunkiljahduksiakaan. Lomien jälkeen on oikeastaan päällimmäisenä harmituksena aina se, että oma aika vähenee ja mukaville vapaa-ajan jutuille on vähemmän tunteja käytettävissä. 

Iltapäivien koomaa en tosin odota innolla. Jostain syystä minulle iskee aina työpäivien jälkeen tappokooma, joka helpottaa vasta illemmasta kuuden maissa. Jokaikinen työpäivä. Joskus olo alkaa kehittyä jo viimeisellä oppitunnilla ja pari kertaa olen jo harkinnut ohjeistavani oppilaita, että hakevat toisen aikuisen paikalle jos minä pyörryn - heikotus iskee välillä niin voimakkaasti. Lomilla, viikonloppuisin ja Blawhin hommissa ei koskaan ilmene vastaavaa, mutta aina koulupäivien jälkeen olen ihan ryyty. Tämä ilmiö on vallinnut kaikkien opevuosieni ajan, jo siis lähes kymmenkunta vuotta. Pitkään pidin oloa normaalina reaktiona, mutta viime vuosina olen alkanut tuskastua siihen enkä haluaisi kuluttaa loppuelämää vastaavalla kaavalla. Jokapäiväinen parin tunnin heikotus ei ole mieluista, toivottavaa, eikä ehkä ihan normaaliakaan. Se haukkaa ison osan elämästä. Olen yrittänyt testailla syömisen, juomisen, kahvittelun, tauotuksen, opetustilojen vaihtamisen ja vaikka sun minkä merkitystä asiaan, mutta millään kokeilemallani ei ole ollut vaikutusta. Myös veriarvot on tarkistettu, eikä niissäkään löytynyt mitään selittävää tekijää. Olen lopulta joutunut kääntymään ajatukseen, että taidan olla vain niin totaalinen introvertti, että koulupäivien - vaikka ne menisivät kuinka hyvin tahansa - skarppaaminen ja sosiaalisuus yksinkertaisesti syö kaikki voimat.

Oho, tuo edellinen kappale lähti nyt lentoon vähän off the topic. :D Taidan kuitenkin jättää sen deletoimatta, sillä jos joku tunnistaa tuosta itsensä ja osaisi heitellä vinkkikolmosia kehiin, niin tänne vaan!

Joka tapauksessa, kivaa elokuun ensimmäistä sunnuntaita!

Ilmaista printattavaa

Kesäinen sunnuntaimoikkaus! Tänään ajattelin laitella täällä bloginkin puolella jakoon ilmaista printattavaa. Olen silloin tällöin tehnyt materiaalia omaan käyttöön ja lopulta päätynyt aina jakamaan sitä Blawhin kautta. Tässä siis muutamia viimeisimpiä tuotoksia:

Ole kiltti itsellesi -toteamus toimii omassa päässäni kahteen suuntaan: toisaalta se on armeliaisuutta ja hyväksyntää itseään kohtaan, mutta toisaalta oman puolen pitämistä ja tervettä itsekkyyttä. Tämän A4-kokoisen kortin voi tallentaa ja printata täältä.

Taustalla näkyvä sisustuskalenteri on saatavilla sekä valkoisella että mustalla pohjalla täältä.

Kesälistan tein nyt viimeisimpänä ja siinä ideana on listata jokaiselta päivältä ylös yksittäinen kohokohta. Helpolla koontitavalla saa kesästä kokoon kivan katselmuksen, johon on mukava palata jälkikäteen. Pohja kesämuistoille löytyy täältä.

Viimeisin kortti tähtää tulevaisuuteen. Meillä kaikilla on unelmia, mutta monesti haahuilemme niiden kanssa eivätkä ne välttämättä pääse koskaan konkretiaksi. Monet unelmista ovat kuitenkin sellaisia, että niitä kohti voi systemaattisesti pyrkiä ja ne voi oikeasti saavuttaa - tarvitaan vain päämäärän tiedostaminen ja kasa oikeansuuruisiksi asetettuja tavoiteaskeleita. Siitä siis muistuttamaan tämä teksti, jonka voi printata täältä.

Nyt nauttimaan auringosta!