Somevuosi 2018

Niin ruksuttaa vuosikello vääjäämättä ja pian suljemme vuoden 2018 muistojen lokeroon. Ajanjuoksu tuntuu aikuisiällä kiihtyvän, sillä vastahan me hyvästelimme edellisvuotta! 

Olen pitänyt blogitapana koota vuoden jokaiselta kuukaudelta kolme postausta ja koostaa niistä pallukkayhteenvedon. Kun huippuvuosina päivitin blogia lähes 200 kertaa, näyttää tämän vuoden saldo vajaata kahtakymmentä. Postausmäärä on ollut tietoisesti niukka, sillä elämän muut osa-alueet ovat haukanneet bloggailulle pyhitettyä aikaa - tätä pidän itse erittäin hyvänä asiana. Siksi tulokulma pallukkapostaukseen onkin nyt hieman eri ja postausten sijaan olen koonnut materiaalin Instagramin päivityksistä. Siellä olen ollut suht ahkera kuvakertoilija ja Instasta löytyykin hyvä läpivalaisu kuluneesta somevuodesta (*klik*).

Tammikuussa elimme taloraksan viimeisiä hetkiä. Ihmettelimme muun muassa sisätöitä, ulkovaloja ja ääniasioita. Muuttoluvan jo saimme, mutta perusteellisessa raksasiivoilussa meni niin paljon aikaa, että asuimme mökissä vielä koko tammikuun. Tässä vaiheessa niin psyykkinen kuin fyysinen jaksaminen oli jo ihan päätepisteessä ja pinnistelimme loppuvaiheita kireinä ihmisriekaleina. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat järkälemäisiltä ja olo jatkui alavireisenä. Minulta napsahti kantapää niin kipeäksi, että en pystynyt liikkumaan normaalisti moneen viikkoon.

Helmikuun alussa pääsimme muuttamaan tavarat talolle. Kamppeita meillä ei paljoa ollut: vain pari suurinta huonekalua ja välttämättömimmät pikkutavarat. Ääniasioiden vuoksi tietynlainen stressitaso säilyi, eikä kokonaisuutta helpottanut muuttoviikolla sattunut auton hajoaminen sekä pankkitilin tyhjeneminen - rikolliset Irlannissa olivat tehneet ostoksia minun korttitiedoillani. No, auto tuli kukkaron kautta kuntoon ja varastetut rahatkin reklamaatioiden ja rikosilmoitusten jälkeen lopulta takaisin tilille. 

Mukavampia asioita helmikuussa oli hurjan kaunis pakkasaurinko, mökkiin oikeanlaisen sohvan löytyminen, keittiön viimeistely sekä talviolympialaisten seuraaminen. Helmikuussa kantapääkipu antoi vähitellen periksi ja teinkin Armaksen kanssa järvellä aina parin tunnin lenkkejä kerrallaan. Yritin oikein tankkaamalla tankata voimia upeista keleistä.

Maaliskuu alkoi olla jo elämänmakuinen monipuolisine tekemisineen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pääsimme vihdoin touhuilemaan kaikkea muuta kuin raksaan liittyviä asioita. Talolla sain laiteltua oman työhuoneeni kuntoon ja siihen liittyen jännitin Savon Sanomissa ollutta lehtijuttua. Kauniit kelit jatkuivat ja kevätaurinko alkoi lämmittää ihanasti. Erityisesti pääsiäiseen valmistautuminen ja sen viettäminen on jäänyt mukavana juttuna mieleen.

Huhtikuussa saimme roudattua viimein pianon varastosta talolle. Otimme takaterassilla uinuneen ulkoporealtaan käyttöön ja siitä muodostuikin varsinainen terapiapaikka, jossa parhaimpina päivinä tuli kylvettyä päivin ja illoin. Kuukausi oli sosiaalisesti vilkas ja meillä kyläili paljon väkeä. Mökkisisustus kehittyi uusiin puihin, kun sitä sai viimein laittaa evakkopesän sijaan ihan oikeasti mökiksi.

Toukokuussa intouduimme kokkailemaan paljon sellaisia ruokia, joiden laittamisesta meillä ei ollut aiemmin kokemusta. Lumi suli nopeasti ja ahkeroimme pihamaan siivoamisen kanssa. Ei muuten riittänyt yksi eikä kaksi roskakeikkaa! Tulvavedet nousivat ennätyskorkealle ja niitä sai vähän jopa jännittää. Myös toukokuussa saimme kestitä ystäviä. Kesäloma pinnisteli lähellä, mutta sitä ennen jouduimme heittämään jäähyväiset Armaksen viimeiselle kissakaverille, Ossille. Sniisk. :(

Kesäkuun ja -loman koittaessa päätimme, että talomaalaukset saavat tältä suvelta jäädä. Tärkeämpää oli levätä ja kerätä voimia haastavien raksavuosien jälkeen. Otin tavoitteeksi kehitellä jokaiselle lomapäivälle jonkin pienen kivan asian, jonka kirjasin sitten muistiin. Ohjelmassa oli muun muassa pieniä DIY-juttuja kotona, kesävierailuja meillä ja muualla, siskon yllärisynttäreitä ja pakohuonepelikokemus, jalista, veneilyä, kotieläinpuistoja ja kesäteatteria.

Heinäkuu oli vielä täydellisempi lomakuukausi kuin edellinen. Ällistelimme huimia helteitä ja otimme niistä kyllä kaiken mahdollisen irti. Kesäkuun kaltaisten tekemisten lisäksi kävin parin yön minilomalla Jyväskylässä ystävien luona. Kesäyöt pitivät sisällään jos minkälaista ulkona kekkuloimista, kun ei vain malttanut mennä nukkumaan. Luonto oli tässäkin kuussa tosi kaunis. 

Teimme miehen kanssa virallisen kesälomareissun, joka oli roadtrip länsirannikolta Ahvenanmaalle ja sieltä Tampereen kautta kotiin. Oli tosi mukava ja monipuolinen reissu, meille roadtrip paikasta toiseen sopii matkamuotona parhaiten. 

Kotiutumisen jälkeen löysin kymmenen vuotta varastossa seisseen kumiveneeni ja kävin vingertelemässä sillä järvellä. Soutelimme myös tavallisella veneellä ja Armas opetteli sen kyydissä olemista. Raksahommia teimme sen verran, että nikkaroimme mökille lisäterassirunkoa reilun 40 neliön verran.

Heinäkuulta mieleen jäi myös tyttöjen kesken pidetty brunssi sekä ihanan lämmin järvivesi. Luonnonvesissä pulikoimisesta oli kulunut useampi vuosi, mutta nyt oli tarpeeksi lämmintä meillekin ja läträsimme niin omasta rannasta kuin viereiseltä kunnan biitsiltä.

Elokuussa loma veteli viimeisiään. Saimme mökkiterassin laudoituksen valmiiksi ja itse kävin ex tempore -myyjäisissä. Ennen töiden alkua alkoi pieni hasardijakso, kun pyykinpesukone levitti tyhjennysvedet alleen. Tarkemmin tutkittua syy löytyi viemäristä, johon joku oli raksa-aikana tunkenut viemäriritilän suojamuovin ryttyyn. Siinä riitti ällistelyä ja kirosanoja. Tuon jälkeen sairastuin tosi inhottavaan enterorokkoon ja taisin viettää elämäni ällöttävimmän viikon. Jouduin starttaamaan töihin viikon takamatkalta ja siinä riitti joksikin aikaa kirittävää. Elokuun loppupuolella huolestuin Armaksesta, joka oli alkanut nuolla tassujaan. Heräsi nivelvaivaepäily, mutta emme päässeet röntgeniin vielä kuluvan kuun aikana.

Syyskuun pimeinä iltoina sain askarreltua mökkiterassille portaat. Tähän työmaalle en miestä päästänyt, sillä vision toteuttaminen sujui itsekseen paremmin. Somettaminen jäi tässä kuussa melko vähiin, sillä mieltä painoi Armaksen tilanne. Röntgenkuvista paljastui nivelrikko kolmesta(!!) jalasta, minkä vuoksi olin pidempään murheissani. Nivelvaivat olivat ennen koiran hankkimista ainoa konkreettinen asia, jota etukäteen osasin pelätä. Aikaisempien collieiden kohdalla on joutunut seuraamaan, miten kivulias ja toivoton vaiva on loppusuoralla. Rukoilin niin kovasti, ettei Armaksella olisi nivelkipuja kohtalonaan ja tuntui aika kovalta iskulta kuulla, mistä kaikkialta sitä löytyikään - vasta kolmevuotiaalta pikkuiselta. Ei auttanut muu kuin hakea tsemppimieltä, päivittää koirulin ruokavalio nivelystävälliseksi ja tutustua fysiikkaa tukeviin liikuntatapoihin.

Lokakuun alussa satoi ensilumi, mutta sen jälkeen kelit viivähtivät vielä hetkisen kauniina ja lämpiminä. Pimeys rysähti niskaan kellojensiirron myötä ja syksy tuntui viimein syksyltä. Printtihommissa alkoivat joulukiireet eikä kuukauteen mahtunut kummoista extraohjelmaa. Ensimmäiset jouluvalot kuitenkin virittelin lokakuun puolivälissä ja kävinpähän metsästämässä etuterassille perinteisen männynkäppyränkin.

Marraskuu oli haastava. Heti kuun alussa meillä alkoi talossa remontti, kun talotoimittaja teki takuukorjauksia. Epäonnistunut teknisen tilan lattia tehtiin kokonaan uusiksi, minkä myötä kaikki laitteet irroiteltiin sijoiltaan ja rakennus oli ilman lämpöä ja vettä tuon remppa-ajan. Elimme evakossa mökillä.

Niben alle laitettiin remontin yhteydessä vaimennusmatto. Se ei värkin äänenkovuutta vienyt, mutta muutti kuitenkin mölinälaatua mörinästä kirkkaammaksi. Olen ajatellut vielä palata näihin ääniasioihin, mutta tiivistetysti voisi tässä yhteydessä todeta, että jääkaappi on vaimentunut käytössä, mutta Niben kanssa peppuroidaan edelleen. Olemme joutuneet säätämään laitteeseen hertsirajoittimen, mikä pidättelee laitteen toiminta-astetta ja huutamista, mutta mikä luonnollisesti vaikuttaa sen energiatehokkuuteen. Välillä on sellaisia hetkiä (varsinkin öisin), kun laite häiritsee rajoittimesta huolimatta ja minun on pakko kytkeä se pelkälle sähkövirralle. Seuraavana meillä on Niben suhteen asialistalla teknisen tilan äänieristäminen: tarkoitus on vuorata tila ääneneristysmatoilla tms. Tämä on nyt vasta kartoitusasteella.

Koska remontissa piti hioa teknisen tilan lattiaa, talo tussahti täyteen kivipölyä. Edessä oli massiivinen suursiivous, jossa kävin läpi kaikki mahdolliset pinnat: katot, seinät, lattiat, tasot, kaapit, huonekalut - kaikki paikat mitä kuvitella saattaa. Tämä siivous toimitti tietysti myös joulusiivon virkaa. Puunausten jälkeen alkoi myyjäisputki, kun kiersin marras-joulukuun tienoilla kuudet eri joulumyyjäiset.

Joulukuusta muodostui yllättävän leppoisa. Koska kaikki siivoilut oli tehty marraskuun puolella, sai nyt keskittyä joulun laittamiseen, tunnelmointiin ja rentoiluun. Ennakko-odotuksista poiketen en ollutkaan myyjäisten jälkeen ihmisraato, vaan ne tuntuivat menevän heittämällä läpi. Oli mukava verrata oloa vuodentakaiseen: nyt helpotti todella paljon, kun ei ollut raksastressiä lisäpainona. Ehdin tekemään piparkakkutalon ja harjoittelemaan omien karjalanpiirakoiden tekemistä, metsästämään ison joulukuusen, järjestämään pikkujoulut ja rentoutumaan. Joulukuu oli hyvä kuukausi.

- - -

Kokonaisuutena voisi sanoa, että vuosi 2018 oli paljon parempi kuin 2017. Vaikka tämäkin vuodenkierto piti sisällään monenlaisia haasteita, koen kuukausien kuitenkin olleen voimauttavia. Luonto antoi tänä vuonna paljon. Siitä iloitsen, että osasimme tietoisesti hakea rentoutumisen paikkoja ja että kehittelimme paljon mukavia tekemisiä. Kesän sanotaan olevan ihmisen parasta aikaa ja tänä vuonna se todellakin oli sitä. Tätä postausta kootessa huomaan, että loppuvuotta kohdin on elo käpertynyt tiukemmin kotiympyröihin - alkuvuoden tavoitteeksi pitää kyllä ottaa taas tekemisten monipuolistamista.

Kiitos siis, vuosi 2018. Olit meille ihan OK. :)

Luku 2019 on vielä ihan arvoitus. Jotain suuntimia hommien osalta jo on (rakennusten maalaaminen ja pihatyöt), mutta muusta ei vielä sen laajemmin. Jos jotain voisi toivoa, niin mahdollisimman vähän haasteita ja extrapaljon hyvää mieltä! Luonto tuskin voi enää panna tätä vuotta paremmaksi, mutta aurinkoisia päiviä odotan kovasti.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen! ♥

P.S. Edellisvuosien pallukkapostauksiin pääsee tästä vuosilukua klikkaamalla: 

2017

2016

2015

2014

2013