Mökkitupa

Mökkitupa on jäänyt vähemmälle postaushuomiolle, sillä sitä koskevan raksavaiheen loppuessa muutimme sisään hujakalla. Koti vaihtui Iisalmen omakotitalosta pieneen saunamökkiin, joten arvata saattaa, ettei elintoimintojen ymppääminen kuudentoista neliön tupaan ollut millään tapaa sisustuksellista kuvattavaa. Majailimme tässä taloraksan ajan, seitsemän kuukautta, jonka jälkeen pääsimme muuttamaan varsinaiseen uuteen kotiin. 

Majailuvaiheemme aikana sohvan paikalla oli jenkkisänkymme, telkkunurkassa kaksi Ikean TV-tasoa kumpaisenkin vaatteita varten ja keinutuolin kohdalla rottinkinen nojatuoli. Kalustus oli olosuhteiden pakosta niukkaa, mutta ihmeen hyvin pärjäsimme.

Sittemmin tuvasta on muotoutunut sellainen kuin sen oli alkuperäisissä suunnitelmissa tarkoituskin olla. Postasin pari vuotta sitten tupakollaasin (*klik*), joka on toteutunut aika pitkälti sellaisenaan. Etukäteisideoista puuttuu vain betonivalaisin ja saarekkeen päältä riippulamput, sillä valaistus on tällaisenaan paitsi riittävä, myös muunneltava. Luonnonvalkoinen Block-matto minulla jo kävi ennen muuttoa mökin lattialla, mutta sillä oli vähän traaginen kohtalo: oli eksynyt poltettavien raksamattojen pinkkaan ja isäpappa oli nakannut sen tuleen. Uutta en ole hankkinut tilalle, sillä vanhat matot ovat toimineet tilassa oikein hyvin.

Vuodesohvan etsimiseen käytin paljon aikaa ja askelia. Sen piti olla tietynnäköinen ja -värinen, mutta myös oikeankokoinen. Tuvan muotoutuminen on ollut senttipeliä ja sohvan tapauksessa oli tärkeää, että se jättäisi riittävästi tilaa parvelle vieville portaille. Parimetrisiä vuodesohvia ei löydy helposti, vaan useimmat yltävät vähintään parikymmentä senttiä liian pitkälle. Tämä yksilö löytyi lopulta kotia lähimmästä sijainneesta huonekalumyymälästä.

Portaista tykkään todella paljon. Ne ovat ylijäämätavarasta tehty mittatilaustuote: minä mittasin tilatarpeen ja kallistuskulmat, piirsin kuvat ja paikallinen timpuri teki valmiiksi. Raakapintaisina postasin portaista täällä.

Mies jaksaa pyöritellä päätään meidän mökkitelkulle. Se kun on ikivanha kapistus, jonka hankin aikoinaan ensimmäiseen opiskelija-asuntooni vuonna 2006. Tuolloin käytin ensin hetken aikaa mummolta perittyä kuvaputkimötikkää, joten silloin uusi telkku oli itselle jotain superhienoa ja spesiaalia. Mitä väliä, jos tekniikka onkin jo jälkeenjäänyttä eikä kuva ole nykystandardin mukaan tarpeeksi terävää - pääasia, että jotain näkyy. :D Itselleni on tärkeä periaate, että asiat käytetään ja kulutetaan loppuun saakka, joten ajatus toimivan telkun uusimisesta on poissuljettu.

Meidän pikkumies on ahkera leikkijä, joten mökillä pitää tietysti olla oma leluarsenaali. Armaksen leluja säilytetään TV-penkin alla korissa, mistä poju osaa kaivaa tavarat esille itsenäisesti.

RAR -keinutuoli on lunastanut paikkansa tuvasta hienosti, sillä sen koko ja tyyli natsaavat näppärästi tilaan. Tästä keinustahan minä vasta haaveilin tupakollaasista postatessa, mutta lähipiiri oli ottanut siitä synttärilahjaidean ja sain tuolin 30-vuotislahjaksi. Paketista paljastuneesta yllätyksestä postasin täällä. Edelleen se on tosi ihana. ♥ Olen tykännyt pitää tuolin päällä valkoista taljaa. Joulukaudeksi nostin parvivarastosta taljan seuraksi peuratyynyn. 

Armaksen lelukorin vieressä majailee Ikeasta hankittu rahi. Sille on muotoutunut kaksi käyttötarkoitusta: joko se on keinujalle jalkatukena tai tietsikkanörtille työskentelyalustana. Tykkään tehdä tietokonehommia myös lattialla, ja rahi on tuolloin sopivankorkuinen työpöytä.

Teimme mökin eteen viime kesänä päälle 40 neliöisen terassijatkeen ja sille rakentelin itse syksyllä rappuset. Ensi kesänä on tarkoitus sipistellä aluetta vielä sivuilta nätimmäksi sekä nikkaroida pientä levennystä mökin kupeille. Käsi syyhyää myös jo maalisutin varteen: kunhan keväällä keli sallii, alkaa sekä mökin että talon maalausoperaatio. Aika massiivinen, sanoisinko.

Kaunista talvipäivää, täällä paistaa nyt aurinko!