Somevuosi 2020

Vuoden viimeisen päivän perinne jatkuu: on aika pysähtyä pallukkapostauksen myötä päättyvän ajanjakson äärelle. Postaus sisältää (some)kuulumisia ja kolme kuvaa vuoden jokaiselta kuukaudelta. Otokset on poimittu joko täältä blogista tai Instasta. Let’s go.

Tammikuun aloitin tieten tahtoen toimeliaasti. Otin tavoitteeksi arkiaktiivisuuden, jonka kanssa onnistuinkin vallan mukavasti. Kuukauden alkupuolella teimme reissun Jyväskylään. Siellä hotelli oli upgreidannut huoneemme messevästi ylöspäin. Miehen koulutuspäivän ajaksi jatkoin matkaa Jämsään, missä kyläilin rakkaan ystäväni luona. Tänäkin vuonna hankifutisturnaus kuului tammikuun ohjelmaan. Tapahtuman jatko-osana vietimme illan menojalka vipattaen Einin keikalla. Kuun lopussa treffasin toista rakasta ystävää ja tutustuin heidän uuteen perheenjäseneensä, pikkuiseen Iita-collieen.

Helmikuukin starttasi sosiaalisesti, kun vietin heti kuun ensimmäistä päivää ystäväpariskunnan seurassa. Valon määrä lisääntyi ihanasti ja tankkasinkin energiaa jokaisesta auringonpilkahduksesta. Kuukausi piti sisällään paljon ulkoilua, saunomista, kahvittelua ja kylpemistä. Lumet sulahtivat melko vähiin, joten ajatukset alkoivat kiertyä pihasuunnitelmiin. Blogin puolella ihmettelin oliivipuita, jotka olin onnistunut pitämään elossa jo vuodesta 2018 saakka. Kertoilin myös postauksen verran elämästä koiran kanssa.

Maaliskuussa vietimme miehen kanssa ensimmäisen kerran yhteistä hiihtolomaa. Meillä kävi kylässä lomavieraita, mikä oli tosi mukavaa. Lunta tupsahti taas enemmän, joten maisemat näyttivät normaalin talvisilta. Kävin huiputtamassa Armaksen kanssa Kiparin, joka on paikallinen näkoalapaikka. Aurinkoisesta päivästä ja huipulla hörpityistä kaakaoista jäi mukava muisto. Kuukauden puolivälissä rysähti sitten koronatodellisuus päälle. Etäkouluilun starttaaminen oli todella stressaavaa, mutta muutoin kotoilu oli ihanaa. Jaksaminen tuntui olevan paljon parempaa kuin tavallisessa arjessa ja lisäsin liikuntamääriä tietoisesti. Vietimme miehen ja Armaksen kanssa todella paljon aikaa järvenjäällä ja kameran kuvarullalle taltioitui käsittämättömän upeita auringonlaskuja. Maaliskuun lopussa juhlimme uravaihdoksen tehnyttä miestä, joka pätevöityi ammatilliseksi opettajaksi.

Huhtikuu kului pääosin kotiympyröissä omalla porukalla. Korona-arki järkevöityi ja etätyöt löysivät selkeämmät muotonsa ja aikataulunsa. Koska sekä minä että mies opetimme etänä, piti kodin tilojen kanssa jakautua: mies opetti talolta käsin, minä perustin oman työpisteeni mökille. Kevään edetessä ja luonnon sulaessa aloitimme nurmikkoprojektin. Kaikki pihamaat piti tasoitella ja harata rautaharavalla siistiksi. Homma oli raskasta mutta palkitsevaa. Huhtikuun loppupuolella sain valmiiksi kaunokirjoitusoppaan, jota olin työstänyt Blawhille pitkän huikosen. Kuun viimeiset päivät olivat juhlaa täynnä, kun lähipiirin useat synttärit sattuvat aina tähän saumaan.

 

Toukokuussa saimme pihojen tasoittelun valmiiksi, mutta odottelimme siementen kylvämistä kuun loppupuolelle. Etäkoulu loppui ja sen kunniaksi suursiivosin mökin ja tein blogiin analyyttisen postauksen. Kelit olivat huikeita ja avasimme hetken mielenjohteesta soutukaudenkin. Nurmikkoprojektin jälkeen teimme pohjan roskakatokselle ja minä valttasin mökin terassit harmaaksi. Kuun lopussa kiepsautin kotona ensimmäistä kertaa järjestystä uuteen uskoon ja viimein koitti enemmän kuin ansaittu kesäloma.

 

Kesäkuu oli todella kuiva ja nurmen kanssa alkoi olla jo suuri huoli, menikö istutus kuumuuden vuoksi mönkään. En enää pysynyt kärryillä, montako iltaa kului koppuramaata kastellessa. Askarteluprojektit jatkuivat ja seuraavaksi teimme roskakatoksen valmiiksi. Olin siitä superonnellinen! Sen jälkeen pihaan tupsahti kilometrin verran terassilautaa ja aloitimme talon etu- ja takaterassien viimeistelyt. Hommien lomassa kyläilin ystävän luona Siilinjärvellä ja tapasin opiskelukavereita Jyväskylässä. Blogissa esittelin mökin DIY-pesuhuoneen. Kuun puolivälissä lämpöaalto tussautti ilmoille valtavat mäkäräparvet, eikä ulkona pystynyt olemaan ollenkaan. Onneksi pirulaiset hävisivät pian samanlaisesta kertalaakista kuin tullessaan. Hankimme viimein SUP-laudan meillekin ja harjoittelimme pysymään sillä pystyssä. Myös Armas uskalsi pompata laudan kyytiin. Kesäkuun loppupuolella vietimme meillä tyttöjeniltaa, kunnes päälle iskeytyi voimakas myrsky. Se katkoi puita niin paljon, että jäimme tienperukalle mottiin. Kuun lopussa tutustuimme uuteen koirakaveriin, pikkuiseen Leinoon. Sitten lähdimmekin reissuun kohti etelää.

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa teimme ensimmäisen kesälomareissun. Roadtripin varrelle osuivat Turku, Tampere ja saariston rengastie. Oli todella kiva reissu, jonka kuviin palaa mielellään. Tampereella sain houkuteltua miehen ensimmäistä kertaa pakohuonepeleille. Kotiutumisemme jälkeen alkoi normaali kesä sateineen ja nurmikko sai viimein luonnon omaa buustia. Se alkoi pikkuhiljaa vihertymään. Terassialueet valmistuivat ja hankin aikomuksistani huolimatta jo ensimmäisiä istutuksiakin altaisiin. Heinäkuussa suppailimme ja teimme pieniä päiväreissuja lähialueille. Kävimme muun muassa Joensuussa, Kolilla ja Kajaanissa. Kotihuudeilla kävimme reippailemassa läpi luontopolun, jonne emme olleet aikaisemmin suoriutuneet. Kuun lopussa lähdimme jälleen kohti Turkua. :’)

 

Turun liepeiltä kävimme hakemassa helpotusta miehen autokuumeeseen, mutta yhdistimme samalle reissulle muutakin tekemistä. Elokuun alkajaisiksi matkailimmekin sitten Turun ohella Uudessakaupungissa ja Mathildedalissa, missä kävimme katsomassa kesän ensimmäisen ja viimeisen kesäteatteriesityksen. Nurmi alkoi jo näyttää oikealta nurmelta ja postasin pihanäkymistä blogiin maratonpostauksen. Ennen työarjen alkamista ehdimme tekemään vielä reissun Ouluun. Juhlimme myös kummipoikani konfirmaatiota. Elokuun meno-osuudesta vastasi Aikakoneen keikka paikallisessa pubissa. Peukaloita emme jääneet vielä pyörittelemään, vaan aloitimme uuden pikkuraksan, puuvaraston. Kesä loppui. Kiitollisena menneistä kuukausista tein blogiin koonnin kesämenoista.

 

Syyskuun alkajaisiksi askartelin etupihan puolelle koristerimoituksen. Lanseerasin Blawhille uuden tuotteen, reseptivihkon. Kelit kääntyivät syysruskan puolelle ja järvimaisemista sai kauniita kuvia. Puuvaraston teko jatkui ja samalla jännitin, ehtivätköhän vanhempieni mökiltä roudaamani vaahterat juurtua ennen talvea. Pääsimme miehen kanssa juhlimaan ystäväpariskunnan moninkertaista onnea.

 

Lokakuun alussa puuvarasto valmistui ja postasin siitä blogissa. Olin ystävän koiralle dogsitterinä ja sosiaalinen elämä oli kahvittelujen merkeissä vilkkaampaa kuin edelliskuussa. Syyslomalla kävimme ukin luona Nilsiässä ja reippailimme Tahkolla. Saimme myös poltettua suuret kasat risuja meidän tontilta – juuri sopivasti ennen ensilunta. Armas hurmioitui, kun Iita-tyttönen kävi perheineen kylässä. Loman lopettajaisia vietimme mökillä saunoen. Lokakuussa starttasin takan kanssa lämmityskauden ja tulta tuli pidettyä yllä ahkerasti. Blawhin tuoteperhe kasvoi jälleen yhdellä uutukaisella, kun julkaisin Joulun suunnitelmat -vihkosen. Kuun lopussa vietimme erään pikkuneidin synttäreitä, käristimme takkamakkaroita ja virittelimme jouluvaloja.

 

Marraskuussa jännitti todella paljon, sillä odottelimme autokatostoimitusta. Se tupsahti pihaan kuun puolivälin jälkeen. Siitä alkoivat raksaviikot, kun vanhempani nikkaroivat kokonaisuuden valmiiksi. Marraskuu oli pimeä ja väsyttävä, mutta mieliala säilyi ällistyttävän hyvänä. Etuterassi sai koristuksekseen perinteisen männyn. Sosiaalisuutta oli ohjelmassa muutamien illanistujaisten verran, joista jälkimmäiset olivat tunnelmalliset pikkujoulut mitä kauneimmassa miljöössä. Aloitin joulusiivoukset jo marraskuun loppupuolella, joten kuun viimeiset päivät kuluivat paikkoja puunatessa

 

Joulukuuta sai fiilistellä valmiissa joulukodissa. Tein suursiivouksen myös mökillä ja laittelin joulua myös sinne. Autokatosraksa valmistui ennen kuun puoliväliä ja sen jälkeen sai hellittää raksastressistä. Tein piparitalon, roudasin jälleen ison joulukuusen Kuopiosta ja järjestin pikkujoulut. Joulunvietto sujui perinteisellä kaavalla, sopivan rennosti. Koska ystäväpariskunta vietti omaa lomaansa täällä meidän huudeilla, näimme ristiin rastiin useamman kerran. Vuoden viimeisinä päivinä teimme miehen kanssa oman loppurutistuksemme, kun nikkaroimme autokatokseen yläpohjan. Sen jätimme tarkoituksella omiksi hommiksi ja voi lautakasa sentään, miten hyvä fiilis tuli urakan valmistumisesta! Ensi vuodelle jäi enää katoksen maalaaminen ja rännien tilaaminen.

Tästä vuodesta jäi käteen mukava fiilis. Maailmanlaajuisesti vuosi oli kurja, mutta itselle tällainen kotoilu sopii hyvin. Jokainen kuukausi piti sisällään kivaa ohjelmaa – juurikin sitä aktiivisuutta, jonka tammikuussa asetin tavoitteeksi. Saimme nikkaroitua valtavasti ja pihapiiri valmistui isoin harppauksin. Opin puolustamaan paremmin itseäni ja tuin myös muita. Tajusin löytäneeni elämääni uusia ihania ihmisiä. Tuntuu, että vuosikausien jälkeen osasin ja sain olla oma itseni – juuri se Kristiina, joka oikeasti olen. Eikö se ole jo aika hyvin yhdeltä vuodelta?

Mitä ihaninta uutta vuotta 2021!

 

P.S. Edellisvuosien pallukkapostauksiin pääset tästä vuosilukua klikkaamalla: 

2019

2018

2017

2016

2015

2014

2013