Piha-aita

Tervetuloa meille! Tämä yläkuvan näkymä on vastassa, kun liittymästämme käännytään talon pihaan. Tästä vinkkelistä ehkä hahmottaa paremmin tuota etupihan muotoa: nurmialue nousee ylemmäksi, eikä sen takaa näy esimerkiksi talon eteen parkkeerattuja autoja. Järvi siintää talon takana, pihlaja punertaa vasemmalla marjoineen ja pihatietä reunustavat vuorenkilvet vihjailevat syksystä. Niitä ei kuitenkaan ollut nyt tarkoitus enempää käsitellä, vaan tämä postaus on omistettu pihaa rajaaville valkoisille aidoille.

Tilasimme viime keväänä valmiin aitapaketin Kruunuaidalta. Valmiista elementeistä tuli pihatien suuntaisia aitametrejä 38 ja roskakatoksen taakse lyhyempään pätkään 12 - yhteensä siis 50 metriä. Valitsemamme elementin nimi on Suvi 20, ja sen korkeudeksi päätimme 120 senttiä. Mallin ilme on meistä sopivan selkeä ja yksinkertainen. Tarpeeksi tiheä rimoitus antaa kaivattua suojaan pihaamme - vaikka tontit ovatkin asuinalueellamme reilunkokoisia, on näkyvyys naapureihin melko avoin.

Jos siellä ruudun takana on vastaavalle tarvetta, löytyy Kruunuaidan linkin takaa aitamallit selkeästi esiteltynä, hintaryhmät, laskuri ja tarvikehinnasto. Oman pihakuvan lataamalla voi myös suunnittelukoneella mallailla, miltä mikin aitamalli näyttäisi omalla tontilla. Toimitus kattoi meillä kaiken ruuveista puutavaraan, eli emme joutuneet hankkimaan pystytystä varten mitään muuta kampetta. Ainoastaan maali jäi omalle kontolle.

 

Uskottekohan kun kerron, että pystytin kesällä yksinäni tuon pidemmän pätkän? Mies kerkesi auttamaan vasta lyhyemmässä. Etukäteen oli tietenkin tehtävä kokoamistoimenpiteitä: kiinnitettävä teräsjalka tolppaan ja tolppa elementtiin. Ennen tolppakuoppien kaivamista katsoin rivistön suoruuden linjalangalla. Ehkä tuskaisinta oli kaivaa niitä nimenomaisia syviä kuoppia, sillä paikoitellen maaperä on meillä hyvinkin haastavaa: sitkeää ja kivistä.

Kun oikean kuoppasyvyyden oppi katsomaan silmämääräisesti, oli elementtien asetteleminen vatupassiin helppoa. Pihatien vierellä kulkeva aitarivistö laskee koko ajan alapäin - päädyistä jyrkemmin ja keskeltä maltillisemmin. Oma venkslauksensa oli mitata elementit laskemaan symmetrisesti, mutta mielestäni onnistuin siinä ihan hyvin.

Kun kaikki elementit olivat paikoillaan, kuului viimeistelyvaiheeseen katelautojen ja tolppahattujen kiinnittäminen. Näiden jälkeen olikin sitten edessä - mitäpä muutakaan - kuin maalaamista. Ja voi tuska, miten kehtuuttavaa se osasikin talonmaalausten jälkeen olla! No, selvisin kuitenkin ja maalikin riitti.

Osa elementtien teräsjaloista on vielä näkyvissä, varsinkin lyhyemmässä rivistöpätkässä. Tarkoituksena on kärrätä niiden ympärille lisää maata, jotta teräsosat eivät jää näkyviin ja jotta lisämaa vielä tukevoittaisi rivistöä. Jatkohaaveenani on saada koristekatetta aitaelementtien alle, jotta sieltä ei tarvitsisi leikata ruohoa tai näpsia rikkaruohoja. Se on vielä auki, yltääkö kyseinen puuha tämän syksyn pihalistalle, vai siirtyykö vasta keväälle.

Se pitää todeta, että aidasta tuli yllättävän napakka, vaikkemme valaneet sitä millään tapaa maahan kiinni. Terästolpat on ainoastaan tampattu ja tiivistetty tiukasti maaperään. Parin tolpan kohdalla tuli eteen tilanne, että iso kivi tai kallio ei antanut kaivaa tarpeeksi syvää kuoppaa. Näissä tapauksissa piti terästolppa katkaista metallisahalla surutta lyhemmäksi.

Aitojen ulkopuolella, tonttirajan reunassa kasvavat viime syksynä istuttamani marja-aroniat. Ne saavat aikanaan nousta piha-aidan kaverina. Kasvuun menee kuitenkin hetki, sillä allekirjoittanut puutarhuri jätti (unohti) keväällä taimet leikkelemättä, joten eiväthän ne raukat ole päässeet tuuhistumaan tänä vuonna nimeksimään. Pitää muistaa hoitaa asia kuntoon ensi keväänä.

Pidemmän aitarivistön päätyyn nakuttelin ylijäämälaudoista pystysuuntaisen, harmaan päädyn. Siihen ruuvasin talonumeromme. Pyrkimykseni oli jotenkin korostaa pihaanajoa, vähän kuin pääty olisi pieni portinpielus.

Kyllä täytyy sanoa, että metriäkään en enää luovuttaisi aidasta pois. Kummasti se vaan lisää miellyttävyyttä ulkona oleskeluun ja luo suojaa kotipihalle. Plussana tietenkin, että aita luonnollisestikin antaa entistä selvemmät rajat pihan muodoille - tämä luo ainakin minun alitajuntaani kodikkuutta ja selkiyttää ulkoalueita.

Mites siellä on piha-aita-asiat? Löytyykö aitaa, vai onko sellaiselle edes tarvetta? Tykkäätkö enemmän koristeellisesta vai selkeästä aitalinjasta?

P.S. Huomasittekos, että roskakatoksen valkoinen poikkilauta on tippunut maahan? Sen pitäisi olla oikeasti ylempänä, tuossa ikkuna-aukon alareunassa. Täytyypäs kipaista ruuvaamaan se paikoilleen. :)

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS