Kesän alkaessa

Moikku! Kevät vaihtuu parhaimmillaan kesäksi ja minä saan pian huokaista. Miehen kesäloma starttaa ensi perjantaina ja seuraavan kerran olen pidempiä jaksoja yksin vastuussa lapsista ja koirista vasta syyskuussa. Silloin Vanessakin on jo isompi vauva ja ainakin istuu itsenäisesti.

Onhan tämä ollut melkoinen kevät - mutta minä selvisin! Viime kuukaudet sylivauvan ja vauhdikkaan taaperon kanssa tulevat jäämään muistoihin superintensiivisinä, opettavaisina, uuvuttavina, mutta myös palkitsevina. Vaikka kädet ovat olleet täynnä joka ikinen sekunti, on ollut voimauttavaa huomata, että pystyn taaplaamaan tämmöisen lauman aika kivasti ja pitämään siinä sivussa kodinkin jonkinlaisessa järjestyksessä.

Muistan kirkkaasti, kuinka ennen lapsia istuin erään kerran telkkuhuoneemme sohvalla ja pyörittelin sormia. Ei ollut mitään tekemistä ja mietin, että olisihan se mukavaa saada muunlaistakin sisältöä ja vipinää elämään. Tätä siis oikeastaan toivoin ja tilasin, joten passaa olla kiitollinen. (Toivotan kuitenkin toisen käsiparin ja sitä myöten mahdollisuuden hetkittäiseen omaan aikaan erittäin tervetulleeksi.)

Kevät on ollut mukavan touhukas, mökkihöperöitymiseen ei ole kyllä ollut mahdollisuutta. Kotipäivien lomaan on sopivassa suhteessa riittänyt muita puuhia, menoja ja ihmisten näkemisiä.

Nyt kesän alkaessa katseeni kiikaroituu pihalle, sillä noh, kahden pienen lapsukaisen kanssa sitä ei ole päässyt hoitamaan kovin antaumuksella. Olen ehtinyt korjailemaan suurimman osan mustista katealueista, laitellut hieman istutuksia ja kitkenyt Romeon kanssa rikkaruohoja sieltä täältä, mutta kyllähän iso piha vaatii enemmän keskeytymätöntä aikaa ja intensiivistä tekemistä. Tästä en kuitenkaan stressaa, vaan odotan malttamattomana pääseväni pihahommien kimppuun - ne ovat itselleni erityisen mieluista ja ennen kaikkea palauttavaa tekemistä. Päiväunien sijaan saan enemmän energiaa siitä, kun saan jonkin nurkan kohennettua. Pihalla olisi tiedossa ihan rehellisiä kitkemishommia ja sepelialueiden siistimistä. Myös terassit odottelevat valttausta, poreallas vedenvaihtoa ja ikkunat ulkopuolen pesukierrosta.

Ainut asia, mikä puuttuu tämän kesän to do -listalta, on uimarannan hiekkojen roudaus. Tämä oli nimittäin lajissaan ensimmäinen kevät, kun kevättulva ei vienyt hiekkoja mukanaan. Vedenpinta säilyi poikkeuksellisen matalana ja säästi meidät hiekkashowlta. Muuta showta onkin sitten rannalla tiedossa laiturinasennuksen tiimoilta. Mielenkiinnolla myös odotan, missä vaiheessa saamme sen aiemmin mainitsemani leikkimökinkin nikkaroitua. Mutta nou stress, nämä on kivoja juttuja, jotka tuovat uutta ulottuvuutta täällä asumiseen.

Kevään osalta eräs mainitsemisen arvoinen asia on case kaivos. Täällä on nimittäin syksystä lähtien eletty vähän inhottavissa tunnelmissa siltä osin, että ilmassa on leijunut uhka mustaliuskekaivoksen perustamisesta ihan kylän keskustan kupeeseen. Sellaisen olemassaolo niin lähellä veisi käytännössä terveellisen asumisen edellytykset ja toisi syöpäriskin mukanaan. Olemme väistämättäkin sivunneet ajatuksissa ja puheissa loppuelämän plan B:tä: minne muuttaisimme kaivoksen alta ja mitä kävisi nykyiselle kodillemme. Kaikissa skenaarioissa niin henkiset kuin taloudelliset seikat asettuisivat miinusmerkkisiksi. Siksipä olikin varsinainen ilouutinen, kun kaivosyhtiö ilmoitti äskettäin vetäytyvänsä hankkeesta ainakin tällä haavaa. Asia on vienyt omista ajatuksistani niin paljon kaistaa, että uutisen kuuleminen toi helpottuneen olon. Olisihan se ollut hurjan surullista ja anteeksiantamatonta, jos olisimme joutuneet jättämään kotimme tällaisen käänteen takia. Nyt toivomme (ja samalla taidan varalta koputtaa puutakin - kop kop), että tulevaisuudessakaan ei tarvitsisi kohdata enää samanlaisia uhkakuvia.

Kevääseen liittyen minulla oli jokin toinenkin juttu kerrottavana, mutta olen yrittänyt muistutella sitä nyt mieleen pari päivää, enkä siltikään muista. :') Menkööt mamma-aivojen piikkiin. Kerron jutun sitten myöhemmin, jos se vielä tupsahtaa ajatuksiin. Nykyarjessa pitäisi kyllä laittaa kaikki kuningasideat heti ylös.

Kesältä toivon sopivan lämmintä säätä, mahdollisimman vähän itikoita, runsaasti katettuja kahvipöytiä ja kaikkinensa hyväntuulista kesäeloa touhuineen. Tällä hetkellä Pikku Kakkosen konsertti on ainut kalenteriin lyöty ohjelma, mutta sen lisäksi vierailemme todennäköisesti myös Kuopion Eläinpuistossa. Meillä aikuisilla ei välttämättä ole nyt liiemmin menoja kaksistaan, mutta toivottavasti pääsisimme vuoroillamme ystävien kanssa tekemään pieniä irtiottoja lähihuudeille. Itse tulen nauttimaan jo pelkästään siitä, ettei ole viime kesän tapaan raskausvaivoja riesana, ah!

Tervetuloa, kesä 2025!

P.S. Toivottavasti luette postausta mahdollisimman pieneltä ruudulta - tällä kertaa oli mentävä huonoilla kännykkäkuvilla, kun aikaa järjestelmäkameraan tarttumiseen ei ole ollut.