Kodin uusi lempipaikka

Toivottavasti juhannus meni siellä ruudun toisella puolella mukavasti! Meillä se kului ystävien kanssa aikaa viettäen: grillaillen, syöden ja muuten vain hengaillen. Kokkokin kasattiin ja sytytettiin, mutta se jäi kovan tuulen vuoksi hieman tuhnuksi. Lasten kanssa meininkiin kuuluu aina pientä perussekoilua ja vuorottelua aikuisten kesken, mutta kaikkinensa kuuden aikuisen, neljän lapsen ja kahden osoitteen juhannus oli uudenlainen ja miellyttävä konsepti. Jatkoon!

Ja sitten heti asiasta kukkaruukkuun - tai siis nojatuoliin. Minua pidempään seuranneet tietävätkin, että viime vuosina meidän kotiin ei ole juurikaan hankittu uusia kalusteita. Lapsiin liittyviä tavaroita lukuunottamatta olemme ostaneet talon valmistumisen jälkeen ainoastaan sängyn sekä olohuoneen sohvapöydän. Siksipä tuntuukin nyt hieman mullistavalta, että meillä on olohuoneessa uusi nojatuoli.

Nojatuoli on huhtikuinen synttärilahjani (sponsoreina vanhempani, mies ja minä itse), joka saapui meille kesäkuun alkajaisiksi. Tuoli on nimeltään Classic ja hankittu Maskusta. Sitä myydään tavallisesti vain valkoisella, teddypintaisella Alpine-kankaalla sekä tummanharmaalla, samettimaisella Loris-kankaalla. Meille näistä kumpikaan ei ollut sopiva vaihtoehto, sillä hakusessa oli mahdollisimman vaalea, mutta kuitenkin tiiviskuituinen kangas (eli lapsi- ja koiraperheessä mahdollisimman helppo putsattava). Yhden turhan myymäläkäynnin ja noin miljoonan viestin jälkeen sain sovittua meille nojatuolin erikoistilauksena, vaaleanharmaalla Barrel 80 -kankaalla.

Nyt kun tuoli on täällä, se näyttää ja tuntuu ihanalta! Nojatuoli tekee olohuoneesta kotoisan, myös kauniimman. Uusi lempipaikka on siis lemppari kahdella tavalla: ilo silmälle sekä takalistolle. Eikä tämä suinkaan ole vain minun tyyssijani, vaan myös Romeo omii tuolia välillä itselleen. 

Tuoli ja rahi antavat olkkariin lisää istumapaikkoja, sillä rahi toimii hyvin omana penkkinään. Isommalla vierasmäärällä on joku löytänyt itsensä aina lattialta istuskelemasta, mutta nyt sekään ei ole enää pakollista. 

Kuten aina, yksi asia johtaa toiseen. Nojatuolin myötä aloin harkitsemaan olohuoneeseen verhotankoja. Hieman muhkeampi sisustusilme voisi nimittäin olla tänne ihan kivaa vaihtelua, vaikka olenkin pitkään suosinut tässä kodissa minimalistista, verhotonta linjaa. Katsotaan, kuinka kesän projektit kehittyvät ja mahtuisiko listalle vielä verhojen värkkäystä.

Kesähymyjä!