Kahvihiiri täällä hei! Palataanpas hetkeksi yhteen blogini kestoaiheista, sillä tarina saa nyt uutta jatkoa. Kahviin liittyvistä aiheista olen postaillut useasti, mutta olennaisin tämän juonen kannalta on vuonna 2014 julkaisemani teksti kahvittelun sudenkuopista. Tuolloin diagnosoin itselleni kahviin liittyvän yliherkkyyden ja kerroin, mitä kaikkea liika kahvinjuonti minulle aiheuttaa. Postaus laittoi kommenttiboksin vauhtiin ja kohtalontovereita löytyi runsaasti.
Tuolloin vasta peppuroin kahvioireiden kanssa ja haaveilin kyvystä rajoittaa jokapäiväisten kupposten määrää. Nyt kun elämää on takana vajaat kuusi vuotta enemmän, pystyn raportoimaan kofeiinivaellukseni etapeista ja kertomaan, kuinka olen saanut ratkaistua kutkuttavan kahvihampaan ja yliherkkyyden välisen tasapainon. Ratkaisuksi löytyi nimittäin varsin yksinkertainen vippaskonsti, vitsikkäästi sanottuna kahvihuijaus!
Kuusi vuotta sitten ongelmia aiheutti etenkin työpäivien aikainen kahviryypiskely. Tuosta tavasta sain vieroitettua itseni kolme vuotta sitten ja nykyisin hörpin töissä vain vettä. Kahvia en virka-aikana ole kaivannut enää ollenkaan ja ajatuskin siitä tuntuu nykyisin huonolta.
Kotona olen jo pitkään osannut rajata kahvikupit aamuihin ja iltapäiviin. Kuppi herättyä ja kuppi kahden jälkeen olisi kropalle sopiva määrä, mutta kahvihammas kaipaisi kahta mukillista molempiin ajankohtiin. Tässä onkin sitten ollut miettimisen paikka, kuinka ihmeessä saisin huijattua itselleni paremman kofeiininkeston. Kunnes sitten tajusin, että hetkonen, tuossa kofeiinimäärässähän minä voisinkin alkaa huijata!
Olen aikaisemmin testaillut kauppojen kofeiinitonta kahvivalikoimaa, joka on sanalla sanoen olematonta. Isoista marketeista löytyy nippanappa yksi kofeiiniton suodatinkahvivaihtoehto, joten makuversioita ei pysty juurikaan valikoimaan. Miehen kanssa olemme mieltyneet tummapaahtoiseen kahviin ja siihen verrattuna kofeiiniton kahvi maistuu haljulta. Aikaisemmin meidän lähimmästä Prismasta löytyi Cafe Hag -merkkistä kofeiinitonta kahvia ja sen maku ei ollut omaan mieleeni hyvä. Viime vuonna huomasin, että nuo Hagit oli heivattu hyllystä ja tilalle oli ilmestynyt rivi Jacobs Krönung -paketteja. Eikun testaamaan! Krönung paljastui maultaan paremmaksi ja lähipiirille sitä tarjotessani kukaan ei arvannut, ettei kupissa ollutkaan "oikeaa" kahvia.
Pelkästään Krönungia en keitä kuppeihini kuitenkaan edelleenkään, sillä näytän tarvitsevan tietyn kofeiinitujauksen kaksi kertaa päivässä. Tasapaino on löytynyt sekoittamalla samaan annokseen sekä tavallista kahvia että kofeiinitonta. Sopiva suhde on puolet ja puolet, eli lusikoin suodatinpussiin ensin normikahvia ja päälle kofeiinitonta. Kahvinkeitin sitten rupsuttelee tuon blendauksen pannuun, eikä mausta arvaisi annosteluvaiheen jippoa - tummapaahtoinen kahvi on sen verran vahvaa, että se peittää alleen aistimuksen kofeiinittomasta versiosta.
Tämä sekoituskikka on ratkaissut kahvivaivani oikeastaan kokonaan. Enää en kärsi hörpiskelyyn liittyneistä sydämentykytyksistä, ahdistuksesta, ajatushuuruista saati epämääräisen huonosta olosta. Silti saan edelleen nautiskella juuri sen määrän kupposia kuin mieli tekee. Loistoratkaisu, sallitulla huijausmenetelmällä!
Hymyjä viikkoon!
P.S. Hauska sattuma: luonnostelin tätä postausta viikonloppuna ja samalla Kulta Katriina alkoi mainostaa telkussa omaa kofeiinitonta Plus Relax -kahviaan. Uusi tuote on paahtoasteeltaan tumma, joten se voisi speksiensä puolesta sopia meille paremmin kuin hyvin. Seuraavalla kauppareissulla pitää kyllä syynätä Prisman hyllyt, olisiko paketteja eksynyt jo tännekin.
Lue myös:
Kahvittelun sudenkuopat
Vakavaa funtsintaa keittiössä
Mörönpersiissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti