Kyllähän te tiedätte sen vertauskuvan: elämä on kuin matka.
Matkanteko on tuhat kertaa hauskempaa, kun vierellä on tuttu reissutoveri: ystävä, joka pitää kädestä kiinni kivikoita ylitettäessä, hymyilee kanssasi auringonpaisteessa, puukkaa tavoittelemaan kuuta taivaalta ja tuo turvaa taipaleella.
Välillä matkanteko pysähtyy ja ollaan hetki yhdessä paikassa. Nautitaan, levätään, tankataan, ollaan vaan. Kunnes taas jatketaan. Aina ei välttämättä edes tiedetä, mikä se varsinainen päämäärä on. Eikä sen niin väliksikään, pääasia että joka hetkessä tuntee elävänsä ja olevansa oikealla reitillä.
Reissussa tulee vastaan uusia ystäviä. Jotkut vilahtavat ohi, toiset viipyvät vierellä kauemmin. Isännästä olen löytänyt toivottavasti elinikäisen elämänkumppanini.
Blogitaipaleella tuota ystävää on tullut kaivattua yhä enemmän ja enemmän. Että olisi paikka jossa pysähtyä ja nauttia, joukko johon kuulua. Että olisi ystävä, joka tukisi pienempää ja hymyilisi kannustavasti. Tiedättekös, tuo ystävä on löytynyt...
...sillä tästä eteenpäin blogireissuani vauhdittaa Indiedays!
Deko 133 sai siis kunnian liittyä Indiedays Inspiration -blogien ihastuttavaan joukkoon. Matka tämän ystävä(jouko)n kanssa on vielä alussa, mutta odotan reissuamista jo jännityksellä ja ilolla. Blogi jatkaa entisellä mallillaan, mutta nyt rinnalla on samanhenkinen yhteisö. Verkostoitumista täältä Savon leveyksiltä on ollut jokseenkin haasteellista toteuttaa, joten siksi Indiedays-porukkaan liittyminen tuntuu upealta. Katsotaan, mitä tämä tuo tullessaan!
Tämän postauksen kuvatkin muuten liittyvät tietyllä tapaa aiheeseen - ne on otettu tänään minun työmatkani varrelta. Päivittäinen kilometrihuikoseni on noin 150. Joo, jonkun mielestä voi kuulostaa hurjalta, mutta käsi sydämellä, pidän matkanteosta näiden maisemien keskellä. Ruuhkia ei ole, ja saan kaasutella matkani vaaramaisemissa nopeammin kuin eteläsuomalaiset keskiverroin.
Niin ja noh, ehkä matka alkaisi keljuttamaan jos joutuisi tekemään säännöllistä toimistopäivää kello 8-16... Vaan kun on siunattu näillä opettajien työajoilla, ehdin joka päivä kotiin ennen isäntää. Kuten näin perjantaisin, jolloin työpäiväni loppuu kellonlyömällä 12.00.
Alkavan viikonlopun ohjelmistoon kuuluu meillä pakkaskeleistä nauttimista, kaupunkireissu, kummitytön synttärijuhlat ja tietenkin hölläilyä. Ottakaas tekin ilo irti matkanteosta - se on yhtä kuin elämä. :)
Onnea! <3 Ihan mielettömän ihana työmatka, upeat kuvat! Neljäs kuva on mahtavan kaunis.
VastaaPoistaKiitos Syhi! <3
PoistaHyähyvä! :-)
VastaaPoistaPohjois-Savon vaaramaisemat on kyllä upeita, niitä on tullut ihasteltua monet kerrat Vuokatin reissuilla.
On sulla pitkä työmatka, mutta jos sen ottaa oikealla asenteella niin meneehän se! Ihan hävettää tunnustaa, kun kiroilen omaa 17km työmatkaa aika ajoin...Mutta se onkin sellaista kaupunkiajon junnaamista, jossa bensaa palaa ja hermot menee, mutta joukkoliikenne ei kulje ja oman auton käyttö on pakollista. Toisaalta työmatkalla ehtii hyvin siirtää pään työasioihin tai niistä pois :-)
Tsemppiä sulle työmatkoihin, nostan hattua! :-)
Kiitos Eeva! :) Jep, asennekysymyshän se ajelu on. Maisemien lisäksi plussaa on se, että todellakin ehtii ajatella työasiat mennen tullen autossa, eikä ne enää sitten kotona pyöri päässä. Itse varmaan turhautuisin junnaavassa kaupunkiajossa, nyt on kiva kun baana on auki ja vain muutama ohiteltava edessä silloin tällöin. :)
PoistaVau, ONNEA! Tuohan on tosi hieno juttu! Mää kans nostan hattua työmatka-ajosta, mua ärsyttää jo tuo 4km matka jonka joudun sillon tällön kävelemään aamulla kuuden aikaan pimeässä. (Ja kaikista eniten ärsyttää just tuo pimeys! Metän kautta ku menee lyhenee matka 7kilometristä neljään, mutta siellä metässä voi olla mörköjä ja vaikka mitä kummituksia) :/
VastaaPoistaKiitos! :) Pimeys on kyllä kökköä, en tykkää siitä kävellen enkä autonratissakaan. Onneksi päivät pitenevät koko ajan! <3
PoistaTämä hieno juttu on mennyt multa aivan ohi!!! Paljon paljon onnea! Kauniita kuvia olet taas ottanut. Onnea uuteen perheeseen!
VastaaPoistaKiitos Laura! <3
Poista