August is like the Sunday of summer. Jep. Kroppa on vielä lomalla, mutta ajatukset poukkoilevat välillä jo nurkan takana odottavaan työarkeen. Olotila on itselläni melkoisen hyvin levännyt ja palautunut - tähän tunteeseen tekisi mieli pysähtyä vähän pidemmäksikin aikaa. Missä siis on se pause-nappula, jota voisi painaa?
Vuosi toisensa perään yritän uskotella itselleni, että elokuu on tasavertainen kesäkuukausi siinä missä kesä- ja heinäkuukin. Mutta eihän se ole, jälkihöyryjä vain. Kelit kyllä saattavat suosia ihanastikin, mutta niiden hyödyntäminen jää auttamatta työpäivien jalkoihin. Kohta ei enää pompata roadtripeille ja päiväreissuille, ei hörpitä aamukahveja sängyssä peiton alla eikä rakennella terasseja aamusta iltaan. Illat ja viikonloput ovat sentään vielä omistettavissa kesävireelle, joten elokuu on todellakin suven sunnuntai: se on kesän jatkoaika, mutta tiukemmilla raameilla.
Hetkisen ajan yritän kuitenkin vielä pausettaa tätä kesää, sillä työarki pyörähtää päälle täydellä painollaan vasta viikon päästä. Sitä ennen käperryn kesän huolettomuuteen, pyristelen aikatauluja vastaan ja nautin stressittömästä olosta. Kiroan itikoita, syön aamupalan ulkona, nikkaroin jotain pientä, lämmitän päiväsaunan ja istun terassisohvalla katsomassa järven kimallusta. Keksin meille vielä jonkin minireissun, yritän ottaa kuvia rannan joutsenperheestä, pyörittelen pihalla maisemointikiviä ja opetan Armaksen SUP-laudan kyytiin.
Jos vallan huliviliksi rupean, yövyn mökillä ja luen kesän ensimmäisen kirjan. Parasta on, kun voi tehdä kaikkea, muttei siltikään ole pakko tehdä mitään. Kesäbuugi, pysy täällä vielä hetkinen!
Hymyjä!
Lue myös:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti