Tänään on luvassa postaus tavallista karummilla kuvilla, sillä värimaailma ei näissä ole järin viehättävä. Kevät ei ole edennyt meidän leveyksillämme vielä hiirenkorville eikä aurinko ole pariin päivään pilkahdellut, joten kuva-aineisto on nyt käytännössä yhtäkuin pilvisiä multaneliöitä.
Aihe on kuitenkin riemukas, sillä me saimme tällä viikolla valmiiksi pihan kevättöiden ensimmäisen vaiheen, tulevien nurmialueiden tasoittamisen. Rautaharavan varressa meni yhteensä 14 iltaa. Vaikka lihakset olivat lujilla ja käsiin kertyi rakkuloita, on mieli valtavan tyytyväinen tämän etapin valmistumisesta.
Hommahan lähti taas lapasesta aikaisempiin suunnitelmiin verrattuna, sillä nurmialueita ei ollut alunperin tarkoitus tehdä näin paljoa. Ennen tämän raksan alkua haaveilin, että saisimme vähennettyä ruohonleikkaamisen määrää pitämällä vihreät alueet kohtuudessa. Haaveista huolimatta pihan todelliset muodot ja lopulta budjetti sanelivat nurmikkoalueiden rajat. Vihreitä neliöitä tulee olemaan vähän enemmän kuin entisessä Iisalmen kodissamme (jotain 500 ja 1000 neliön väliltä), mutta täällä leikattavat alueet ovat onneksi muodoiltaan helpommat. Ja hei, etupihan sentään onnistuin suunnittelemaan nurmettomaksi!
Minulla ja miehellä on melko eriävät mieltymykset ruohonleikkureiden suhteen, mikä helpottaa tulevaa työnjakoa. Mies päristelkööt päältäajettavalla leikkurilla tasaisimmat alueet ja minä kiertelen sitten kevyellä työnnettävällä tarkemmin katsottavat paikat.
Takapihan rakenne oli minulle pari vuotta sitten melko suurikin stressiaihe, sillä korkoeroa ylä- ja alapihan välillä oli paljon. Ennen viimekesäisiä maanmuokkauksia en uskonut, että alueesta saisi mitenkään mielekästä. Tarvittavan täyttömaan määrä hirvitti. Onneksi otin viime kesänä härkää sarvista ja järjestelin urakan alulle.
Takapihalle ajettiin lopulta reilut parikymmentä nupillista tavaraa ja tuolla määrällä saimme muokattua alueelle järkevästi laskevan profiilin. Aluksi kaivinkone muotoili alueen kuperasti metsään viettäväksi luiskaksi, mutta sitä hetken katseltuani viilasin vielä suunnitelmia. Jotta piha olisi oikeasti käytettävä eivätkä Armaksen pallot vierisi jatkuvasti metsikköön, pyysin isäni vielä traktorin ja lanan kanssa hommiin. Muotoilimme takapihalle pehmeästi laskeutuvat porrastukset ja minusta tämä ratkaisu on nyt paras mitä tämän pihan spekseillä (ja edelleen sillä olemassa olevalla budjetilla) pystyy toteuttamaan.
Itselleni oli nyt todella tärkeää saada hinkattua alueet mahdollisimman tasaisiksi. Iisalmessa ärsytti aikoinaan joka ikinen kerta ruohoa ajaessa ne alueet, joihin oli jäänyt painanteita traktorinrenkaista. Näitä neliöitä on hyvällä lykyllä tarkoitus katsella koko loppuelämä, joten hommaan oli tällä kertaa oikeasti panostettava.
Periaatteessa nurmensiemenet voisi jo kylvää, mutta haluan odotella asian kanssa vielä viikon tai pari. Täällä on ollut vielä melko jäätäviä yöpakkasia, joten en halua ottaa riskiä itämisvaiheen epäonnistumisesta. Haraamista ja jyräämistä on vielä tiedossa, mutta ne tuntuvat enää pikkuruisilta ponnistuksilta verrattuna tähän laajempaan tasausvaiheeseen, joka tuli juuri valmiiksi.
Kunhan ruoho alkaa vihertää, on sitä seuraava to do -lista melkeinpä loppumaton. Tiedossa on muun muassa tällaisia hommia:
- nurmialueiden tarkempi rajaaminen
- päätalon etu- ja takaterassien tekeminen loppuun
- katealueiden väsääminen
- takapihaa reunustavan maanpeittokasvin valitseminen ja istuttaminen
- muiden istutusten suunnittelu ja toteuttaminen
- roskakatoksen ja puuvaraston rakentaminen (puhumattakaan autokatoksesta)
- valttaamattomien terassialueiden käsitteleminen
- pitkospuiden nikkaroiminen mökiltä rantabiitsille
- viimeisten risujen siivoaminen
- ison istutuslaatikon kyhääminen hyötykasveille
- istutusaltaiden toteuttaminen
- grillipaikan tekeminen
- ynnä muuta
Tästä listasta en kuitenkaan suostu painetta ottamaan. Tälle kesälle riittää kaksi kärkitavoitetta: se että ruoho vihertää ja että saamme terassialueet viimeisteltyä. Kaikki muu on plussaa ja todennäköisesti moni asia tuolta listalta jääkin vielä ensi kesälle.
Mitä tulee tuohon mainittuun budjettiin, niin se on ison pihan vihollinen. Tonnit hurhahtavat ohi silmissä! Olisi aivan superia toteuttaa esimerkiksi hulppeita kunttasektoreita ja jos minkälaisia kivettyjä alueita ja muureja, mutta niistä ei ole järkeä tämänkokoisen alueen kanssa unelmoida. Onneksi symmetriaa, värimaailmaa ja toiminnallisia alueita pystyy toteuttamaan pienemmälläkin euromäärällä. Kompromisseja joudumme tekemään vääjäämättä, mutta en kanna siitä harmitusta. Ihan mukiinmenevän ja kauniin pihan me saimme samoilla lähtökohdilla tehtyä Iisalmeenkin.
Pläjäytän postauksen viimeiseksi kuvaksi neljän otoksen kollaasin takapihan aikaisemmista vaiheista. Ensimmäinen kuva on kesältä 2017, kun päätalon pohjia vasta aloiteltiin kaivamaan. Kolme muuta kuvaa ovat kesältä 2019. Näitä keskeneräisempiä ajanjaksoja on merkityksellistä muistella, jotta edistymisen havaitseminen on helpompaa.
Sydämellistä äitienpäiväviikonloppua!
Lue myös:
Meidän (etu)piha on valmis!
DIY: Pergola
Nikkaroitiin näkösuoja
Piha-aita
Ihan pihalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti