Nikkaroitiin näkösuoja

Kuten olen jo kertonutkin aiemmissa postauksissa, yritämme parhaillaan taltuttaa pihaa ja saada siellä päätökseen kaikki mahdolliset kohteet, jotka ovat olleet fiksauslistalla. Yksi niistä on tässä. Rimoitettu näkösuoja pihavaraston taakse.

Tuossa varaston takana on ollut "pääsäilömispaikka" kaikenlaisille puutarhavehkeille, ruohonleikkurille, lumikolalle, kottikärryille ja näkymättömiin haluttavalle pihasälälle. Varaston takana on vain pusikkoa ja metsää, joten omalla kulkuväylällä nuo tavarat eivät ole koskaan olleet saati vaivanneet silmää. Olen kuitenkin koko ajan tiedostanut, että hieman alempana kulkevaa Ouluntietä pitkin porhaltavat autokuskit kyllä näkevät tuon selustan. Seikka on vaivannut minun mieltäni niin paljon, että masinoin miehen viimein rakennuspuuhiin. 

Kuten pergolan kanssa, minä annoin ohjeet ja mies vastasi toteutuksesta. Tarkoituksena oli, että minkäänlaista puukalikkaa tai ruuvia ei tarvitsisi ostaa kaupasta. Tuo tavoite täyttyi sentilleen; yhteenkään lisärimaan ei olisi enää omissa pinoissa riittänyt tavaraa. Pientä taipumista oli joissain puuosissa jo havaittavissa, mutta jämätarvikkeista tehdyksi nikkaroinniksi tätä voi pitää varsin pätevänä.

Näkösuojaan jäävän alueen vuorasin ensin muovilla ja sitten tasoittelin päälle kuorikatekerroksen. Tuossa varaston takana on jo vajaat kolme vuotta vanha säilytyslaatikko, jonka nikkaroin itse täällä ensimmäistä kesää asuessamme. Reunarimat ovat ruvenneet siinä jo repsottamaan, mutta muuten laatikko on ollut kätevä; se on täynnä pinoon taiteltuja pressuja, joita raksailessamme tarvitsimme ja tulemme uudellakin työmaalla tarvitsemaan. Laatikon päällä on pari rullaa koiratarhaverkkoa. Viime vuonna meinasimme rakentaa talonpäätyyn koiratarhan, mutta tonttiosto muutti suunnitelmat; säästetään nuo verkot sinne seuraavan talon kupeeseen, jospa Armas pysyisi täällä suht kuuliaisesti omassa pihapiirissä...

Näkösuojaan jäävän alueen koko on noin seitsemän neliötä. Itse asiassa mies sai tehtyä tuosta suuremman, kuin alkujaan suunnittelin. Hyvä juttu vain, sillä nyt piiloon saa kaiken mahdollisen pihatavaran. Tämän nikkarointioperaation yhteydessä siivosin samalla varaston takana rojottaneen puupinon. Vaikka se oli siististi pressun alla, voitte kuvitella miten se vaivasi silti mieltä. (Varsinainen puunsäilytysalue meillä on tontin rajalla, katseilta suojassa kumpareen alla.) Nyt varastonseutu on niin siisti kuin olla ja voi, ja tämän pihakohteen voi nyt jättää mielestään. Jeij!

Seuraava viimeisteltävä ja jossain vaiheessa teillekin esiteltävä kohde on etupihan rinne. Sitä olen pantannut blogissa tiukkaan, viimeisin aluetta sivuava postaus taitaa olla tämä kahden vuoden takaa. :') Ikuisuusprojekti siis, mutta loppusuoralla kuitenkin senkin kanssa ollaan. Rinteen nykytilaa pääsette hieman kurkkimaan tästä viimeisestä kuvasta, rimojen välistä. Ylempänä komeilee pergola, josta jaksan vieläkin olla ylpeä - vielä kun ehtisi sinne nautiskelemaankin!

Joko teillä myrskyää? Täällä on ollut kovia tuulenpuuskia, mutta vettä ei ole juurikaan näkynyt. Nyt rupean keittämään kahvia ja laskemaan roposiani; tänään Tiinuuni oli tarkoitus tehdä nelipyöräsuuntaus, mutta eipä sitä voinutkaan tehdä raidetangonpään väljyyden vuoksi. Eikun osia tilaamaan ja uutta suuntausaikaa odottelemaan. Eihän tuohon olekaan lyhyellä aikaa vaihdetukaan kuin takaiskarit, tukivarret ja jarrusetti... Ei ole halpaa elää symbioosissa auton kanssa ja samalla yrittää säästää raksaa varten. :') Mahdoton yhtälö. No, jospa näiden jälkeen olisi monta autohuoletonta kuukautta edessä (*pakollinen koputus puuhun*).

Mukavaa keskiviikkoiltaa!