Vähän niin kuin loma

Se olisi nyt. Kansankielellä loma, virallisemmin kesäkeskeytys. Meillä opettajillahan ei varsinaisesti lomaa kapulakielessä ole, vaan työ keskeytyy koululaisten lomien vuoksi. Palkkaakaan me emme oikeasti kesäkuukausilta saa senttiäkään: meidän vuosityömme katsotaan tehtävän kymmenen kuukauden aikana, mutta tuolta ajalta saatu palkka jaetaan kahdelletoista kuukaudelle. Toisin sanottuna joka kuukaisi meidän palkastamme nipistetään 20 %, joka sitten vapautetaan maksuun kesällä. Tämä muinainen järjestely on tietääkseni erittäin poikkeuksellinen muihin ammatteihin verrattuna, mutta se on entisinä aikoina keksitty keino turvata opettajien toimeentulo kesän aikana. Harva tätä tietää, ja siksi ketuttaakin aina lukea tai saada kuittailuja opettajien lomista. Samalla tavalla muutkin voisivat nipistää talvikuukausina euroja sukanvarteen ja ottaa sitten kesäksi palkatonta vapaata. Tässä siis vielä viimeinen opetuksellinen tuokio, ennen kuin oikeasti heitän työasiat mielestä. Seuraavaan kahteen kuukauteen en aio olla ope, vaan ihan vain Kristiina. :)

Mennyt vuosi oli aika utopistinen. Kollegojen kanssa totesimme, että vuosi oli yhtä erityisjärjestelyä toisensa perään, ja jokainen joutui venymään odotettua enemmän. Toivon todella, että vastaavanlaista lukuvuotta ei ihan heti tulisi vastaan. Kuten kipunoin syksyllä blogissakin, olin yhdessä vaiheessa erittäin tööt ja normijärjellä olisi pitänyt ottaa jo hetki hengähdystaukoa. En kuitenkaan halunnut kuormittaa työyhteisöä yhtään enempää, joten yritin vain selviytyä. Joululoman jälkeen koitti onneksi käännekohta ja tämä mennyt kevät on ollut henkisesti todella voimauttava. Kiire ja haasteet eivät ole vähentyneet, mutta henkinen hyvinvointi on kiepsahtanut hyvälle tolalle.

Inhottaa, että olen luiskahtanut luettelemaan omia kiireitäni. Tympeitähän ne ovat muiden kuunnella, vaikka omassa päässä ne ääneen sanottuna tai näkyville kirjoitettuna jäsentyvät. Mielenkiintoisempaa olisi vasta perästäpäin kertoa, mitä on tullut tehtyä. :) Pakko niitä on kuitenkin sivuta, selittääkseni vaikkapa sitä, miksi blogi on viime viikkoina joutunut olemaan telakalla. Olen tänään miettinyt lomatekemisiä, ja näyttää lähitulevaisuuden osalta siltä, että kiire säilyy, mutta muuttaa muotoaan. Palkkatöiden sijaan duunilistalle ryöpsähtävät kaikki kotielämän kasautuneet hommat. Aioin kuitenkin saada blogimaailmaakin mahtumaan joukkoon, sillä tämä jos mikä voimauttaa ja nollaa mieltä. Piha-aiheisia kuulumisia olisi etenkin päivitettävänä. 

Mies on töissä vielä jokusen viikon, ennen kuin aloittaa lomailun. Tälle kesälle meillä on haaveissa tehdä muutamia pidempiä kotimaan reissuja sekä kiertää lähialueen kesäteatteriesityksissä. Tämän postauksen kuvitusaihe tulee yhdestä pienestä kesähaaveestani: haluaisin taas uppoutua kirjojen maailmaan. Talvisin en lue ollenkaan kaunokirjallisuutta, mutta yleensä kesällä saatan olla nenä kiinni kirjassa pitkälle aamuyöhön. Viime kesä oli ainut poikkeus, en saanut avattua yhtäkään kantta. Siispä tänä vuonna otettakoon tuo vajaus tuplaten takaisin!

Mitä teille kuuluu? Aloittiko joku muukin nyt lomansa? Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?