Talon keskiakseli

Istuskelin viikonloppuna olohuoneen nojatuolissa ja katselin telkkarin sijaan olohuonetta ja keittiötä. Siinä kököttäessäni tajusin, että en ole tainnut koskaan kuvata tai postailla talon keskiakselia täällä blogissa. Syykin on hyvin selkeä: tämä ekan kuvan kuvakulma on perhanan hankala. Olohuoneen puoli on paljon valoisampi keittiöön verrattuna, joten huoneita kuvatessa tarvitaan ihan erilaisia kamera-asetuksia. Yhdessä kuvattuna käy joko niin, että olohuoneen puoli ylivalottuu tai keittiö näyttää hurjan pimeältä. Nyt kuitenkin sain eilisen poutaisessa iltavalossa näkymää jotenkuten haltuun, joten tältä siis näyttää rottinkituolissa istuskellessa. Pohjahan meillä on talossa varsin avoin ja sisäkatto korotettu, joten hapenpuutetta ei helpolla pääse syntymään.

Ruokapöydän seutua en myöskään ole pitkään aikaan hurjan mielelläni kuvaillut, sillä pellavaiset tuolinpäällyset ovat ihan finaalissa. Ne löpöttävät miten sattuvat ja vaihtaisinkin ne (tai jopa tuolit kokonaan) heti, jos muita säästökohteita ei nyt olisi. Itse pöydän kanssa minulla on varmaankin jokin murroskausi menossa, kun en oikein osaa päättää, tykkäänkö siitä vai en. Pöytäkokonaisuus kun on jäänteitä romanttisesta sisustuskaudesta, joka ei enää uppoa. Pöydän lankkupinta on kyllä ihana ja mieleinen, mutta ristikkäiset jalat yhdistettynä huputettuihin tuoleihin on varmaankin se asia, mikä tökkii. Pöytäsarjaan olisi saatavilla pitkät pirtinpenkit - olenkin miettinyt, että niiden avulla ilme voisi päivittyä skandinaavisemmaksi.

Pulloon kävin noukkimassa kolme hentoa kukkasta omalta etupihalta. Nämä ovat perennapenkkiin istuttamiani monivuotisia yksilöitä, mutta en harmikseni muista, mikä kuikeloiden nimi mahtoi olla. :') Saa kertoa kommenttiboksissa, jos joku tunnistaa.

Tuolle olohuoneen kuninkaalle, mustalle kaappivanhukselle, olen mitannut ja varannut paikan jo uuteen taloon. Haaveeni on, että se saisi täysipäiväisen tehtävän astiakaappina keittiön puolella. Nyt säilytän kaapissa sisustusesineiden lisäksi mustavalkoista Taika-kahvittelusarjaa - miten upealta näyttäisikään, jos joka hyllylle voisi asetella kauniisti erilaisia astioita... Pitäisi tosin varmaan jo alkaa keräilemään, meikäläisen kippovarasto kun on nykyisellään melko laihanlainen. Mutta hei, aina voi unelmoida!

Minulla on tänään hauska päivä tiedossa, kun tapaamme Jyväskylässä entisten opiskelukavereiden kanssa. Valmistuttuamme olemme nähneet joka kesä heti lomien alettua. Mikä mukavinta, porukkamme on edelleen melko suuri, vaikka voisikin kuvitella vuosien karsineen väkeä. Mutta no way, nämä tytöt pitävät yhtä! Juttuaiheista ei koskaan tule puutetta, päinvastoin. Usein jää pikemminkin sellainen olo, ettei kaikkia asialistalla olleita kuulumisia ehtinyt turisemaan. Matkaan lähden miehen silmäterällä, tutummin Taavetilla, sillä oma Tiinuni ei ole edelleenkään pitkän matkan ajokunnossa. Jyväskylä, täältä tullaan!

Aurinkoista päivää!