Keittokattaus

Eilistä kuvauspäivää varten hutaisin tehdä keittiönpöydälle kevyen keittokattauksen. Ajattelin, että kotikuviin tulisi ilmettä ja eloa, jos pöytä ei ole aivan tyhjillään. 

Mikään astiastokeräilijähän en ole millään muotoa, mutta sen verran löytyi kaapeista perusvalkoisia lautasia, että niistä pystyi tämän kattauksen tekemään. Ruotsista tuodut Ernstin lautasliinat pääsivät viimein tehokäyttöön, kuten myös kauan jemmassa odottaneet pienet liitutaulukyltit. Kyltteihin olisi voinut raapustaa myös kuvitteellisten syöjien etukirjaimet, mutta numeroidea vei voiton. 

En edelleenkään osaa ajatella pöydälle minkäänlaisia liinoja, sillä mielestäni pöydän lankkukansi on liian nätti peitettäväksi. Siksi en halunnut laittaa lautasten alle pieniäkään pöytätabletteja, vaikka semmoisia olisi kaapista löytynyt useampaakin sorttia. 

Sylinterimaljakot ovat päässeet meillä tänä keväänä oikeuksiinsa, sillä niissä on aivan mahtava kasvatella pidempiä sipulikasveja. Tähän kattaukseen laitoin maljakkoon valkoisen helmililjan. Jo yhdessä päivässä varret ovat humahtaneet monta senttiä ylöspäin, ja maljakosta ne saavat juuri oikeanlaista nousutukea. Tykkään myös siitä, että multapaakku juurineen on näkyvissä.

Vaikka kattaus on melko yksinkertainen, ihastuin siihen niin etten malttanut asetelmia vielä yöksi purkaa. Ehkä tämä kuvastaa minikoossa omaa sisustustyyliä: vaaleaa ja selkeää peruslinjaa pienillä, rouheilla ja kauniilla yksityiskohdilla kompattuna.

P.S. Kroppakin on ottanut luvan arkirytmiin palautumiseen: nukuin tänään vahingossa puolentoista tunnin päikkärit ja aamulla "pommiin" mahtavat kuusi minuuttia. Olo on nyt täysin hötkyilemätön, onneksi keho osaa palautella energiansa oma-aloitteisesti! ;) Se kamerajalustakin muuten löytyi, olin itse heittänyt sen lipaston ylälaatikkoon. Tämän postauksen kuvat tosin olivat vielä eilisiä, käsivaralta otettuja.