Valkoinen Fanett

Maalipurkkia ei kannata pelätä. Ei, vaikka kyseessä olisi tällaisen klassikkon maalaaminen. Ilmari Tapiovaaran suunnittelema Fanett on meillä nyt kolmannessa värissään; se saapui ruhjoutuneen mustana, kokeili vaaleanpunaista ja muuttui nyt valkoiseksi. Tähän väriin olen kovin tyytyväinen - nyt tuolin voi nostaa jälleen esille, pois pinkkipiilosta.

Maalina käytin omaa luottovalkoistani: Tikkurilan Vinhaa. Ensisijaisestihan se on puutalojen ulkomaalaukseen tarkoitettu, mutta sopii myös huonekalujen käsittelyyn. Ehdottomana etuna Vinhassa on se, että se on tuoksultaan äärimmäisen mieto - pystyin sudittelemaan tuolin työhuoneessa ovi auki, eikä olohuoneessa nenä tiennyt siitä mitään. Olen tällä viikolla maalaillut jotain muutakin, mutta eri merkkisellä mustalla. Siinä haju on ollut ihan toista maata, uskomattoman tuju ja kitkerä. Mikseivät kaikki maalit voisi olla miedontuoksuisia?

Pinnatuolin tarina on kovin sympaattinen: se löytyi hylättynä korvesta. Toivottavasti Fanett on ollut tyytyväinen uuteen kotiinsa. Tuoli on vanha, mutta tukeva. Käytön myötä tarkastelin jalkojen liitoksia ja huomasin, että takatassut tarvitsisivat hieman liimaa; ne ovat irronneet pohjan munuaisen muotoisesta, isommasta puuosastaan.

Luulen, että Fanett pysähtyy nyt hetkeksi olohuoneeseen. Aiemmin se on ollut vierailuilla pienemmissä huoneissa, mutta sopii nyt uuden värinsä myötä minne vain.

Saisi tuo valkoinen lisääntyä äkkiä muuallakin kuin tuolinpinnalla. Lunta en enää niinkään kaipaile, vaan valoa, valoa, valoa. Olen vähän kauhuissani tajunnut, että tämä talvi on ollut elämässäni ensimmäinen, kun jatkuva pimeys on alkanut vaikuttamaan mielialaan. Työkaveri oli sitä mieltä, että siitä tietää tulleensa vanhaksi. Apuva. Toivon todella, että kevättalvi kääntyisi sinitaivaaksi ja kirkkaasti paistavaksi auringoksi. ♥ Pimeät poutapilvet on nyt niin nähty.