Puhtaan valkoiset pihavalot

Sunnuntaihuomenta! Täällä heräillään hiihtoloman toiseen aamuun. Eilisen vietin täydellisessä lomakoomassa: nukuin pitkään ja otin päälle päikkäritkin. Söin vain herkkuja enkä tehnyt mitään kotitöitä. Ainoat saavutukseni olivat viiden kilometrin lenkki Armaksen kanssa sekä pikainen kauppareissu Prismaan (niitä herkkuja ostamaan). :') Kuten tavallisestikin käy vättöpäivien päätteeksi, aktivoiduin illankähmässä puuhastelemaan - tällä kertaa hetkisen etupihalla.

Meiltä on tämän talven aikana poksahdellut lamppuja etupihan seinävalaisimista. Elossa oli enää yksi tuikku, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä lampunvaihtokierroksen; uudet polttimot hankimme miehen kanssa valmiiksi jo viikko sitten. Valoa tuli rutkasti lisää, mutta täytyypä merkittävämpänä huomiona sanoa, että voi viude mikä sävyero!

Aiemmin ulkovalomme ovat olleet lämminsävyisiä, kellertävään taittavia. Nyt valitsimme uusiksi lampuiksi kelvin-arvoltaan nelitonniset ja ero on huomattava. Värilämpötila 4000 K on oikeasti niin puhtaan valkoinen, että ulkona melkein luuli katsovansa mustavalkoisten linssien läpi taloa. Nämä kuvatkin voisi nopealla vilkaisulla tulkita mustavalkoisiksi, mutta ei - en ole muokannut valosävyjä näistä ollenkaan. Etupihan ilme muuttui kerralla aikaisempaa modernimmaksi.

Nyt painin itseni kanssa, mitä tehdä takapihan puolella vastaaville lampuille. Siellä valot ovat kellertävämmät, mutta omaa ajatusmaailmaa vastaan sotisi vaihdella niitä uusiin, kun entiset vielä toimivat. Se helpottaa, että yhtä aikaa etu- ja takapihan valoja ei voi katsella, joten sävyeroa ei tarvitse vertailla. Kodinhoitohuoneen päädyssä oleva valopari sen sijaan näkyy takapihan puolelta katsellessa, joten yhtä aikaa ei taideta niitä valoja nyt poltella. :) 

Tästä postauksesta voi kurkata nuo takapihan valot - postauksen kuvien värisävyt kuitenkin valehtelevat valosävyn puhtaammaksi, sillä huvittelin noita kuvia ottaessani kameran valkotasapainosäädöillä.

Kuten kuvista huomaatte, täällä riittää lunta. Oikeaa talvea olemme saaneet näillä leveyksillä viettää täysin rinnoin, mutta jotakin merkkejä keväästä on jo havaittavissa: maaliskuun ekana päivänä kuulin nimittäin ensimmäistä kertaa pikkulintujen kujertavan. Niin ihana ääni!

Tälle päivälle en aio asettaa yhtäkään tavoitetta, tuskin koko lomaviikolle. Tällä kertaa yritän oikeasti saada voimia ladattua ja sen saavuttaakseni tarvitsen useamman erakkopäivän kotona. Miehellä ei hiihtolomavapaita ole, joten saamme löysäillä Armaksen kanssa virka-ajat kahdestaan.

Aurinkoista sunnuntaita!