12.5.2019

Elämänviisauksia + ilmaista printattavaa

Mukavaa äitienpäivän aamua! Huomasin tällä viikolla, että en ole jakanut täällä blogin puolella pitkään aikaan ilmaiseksi printattavia juttuja. Blawhi Graphicsin somessa tykkään julkaista voimalauseita silloin tällöin: paitsi että ilmaistiedostot ovat mukavaa vaihtelua sisällöntuotantoon, ne rehellisesti sanottuna ovat tarpeellista pohdintaa omalle mielelle. 

Kun pysähdyn jonkin tietyn elämänviisauden äärelle, teen siitä printattavan aineiston ja muotoilen julkaisusanat, oma arkikuplani poksahtaa aina hetkeksi rikki. Ajatuksia ja toimintatapoja mittaillessani löydän joka kerta vähintäänkin yhden aivosolmun, joka vaatii ravistelua. Tsemppaava, voimaa ja lempeyttä huokuva viesti toimii vähintäänkin huojentavana aineksena, joka pysäyttää ja ilostuttaa arjen tuiskeessa.

Kokosin tähän postaukseen viisi viimeisintä julkaisua. Kunkin kuvan alta löytyy linkki, joka vie kyseisen PDF-tiedoston luokse. Mukana ovat myös saatesanat, joilla olen printtejä jakaessani niitä taustoittanut. Jospa näistä joku tuntuisi omakohtaiselta myös siellä ruudun toisella puolella.



Täällä on taipumusta vatvoa menneitä ja murehtia tulevia. Yhden ihmisen sormet ja varpaat eivät riitä laskemaan niitä päiviä, kun on tullut suoranaisesti pelättyä tulevia päiviä ja niiden tapahtumia. On oltu huolestuneita asioiden onnistumisesta ja pelonsekaisin tuntein jännitetty jonkin edessä olevan etapin lopputulosta. Pahimmillaan pelätty lähimmäisen puolesta.

Paitsi että meillä on isommassa mittakaavassa huolehtimista ilmastonmuutoksesta ja maailmanrauhasta lähtien, löytyy meiltä jokaiselta pienempiä, arkipäiväisiä pelonaiheita. Suurimmat uhkakuvat löytyvätkin yllättävän läheltä ja jokainen kokee ne omasta alkupisteestään käsin.

Pelko tulevasta on hämmentävän voimakas tunne, joka sitoo mieltä useimmiten tarpeettoman voimakkaasti. Kurjimmillaan se estää nauttimaan elämästä sellaisinakin päivänä, kun kaikki on ihan hyvin. Järki harhautuu ja pelottava asia näyttää suuremmalta, mitä se todellisuudessa onkaan. Tällöin ajatukset kuroutuvat epärealistisesti ja käsillä oleviin elämänhetkiin jää tarttumatta, kun mieli kohdentuu tulevaan. Se on inhimillistä.

Aina voi kuitenkin yrittää muokata omaa kokemusmaailmaansa. Muistuttaa itseään, ettei etukäteen pelkääminen ole ennekään tuonut mihinkään tilanteeseen helpotusta - päinvastoin. Opetella erilaisia ajatusmalleja hyödyttömien pelkotunteiden mitätöimiseksi. Nousta pykälä kerrallaan lintuperspektiiviin ja suhteuttaa murheet lähiympäristön tasolta valtakunnalliselle ja siitä edelleen maailmanlaajuiseen vertailuun. Huomata, ettei etukäteen pelkääminen tuo helpotusta, vaan tuloksetonta hautomista.



Vanhan totuuden mukaan hymy ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin; se on erittäin pieni ele, jolla voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa toisen ihmisen päivän. Myös hyvän vaaliminen on tärkeää: vaikka meillä kaikilla on kannettavanamme raskaitakin kokemuksia, ei niille kannata antaa liikaa elintilaa tässä hetkessä. Vaalitaan siis erityisellä tarkoituksella mukavia tuokioita, voimauttavia kokemuksia ja ihania muistoja – näin aivokoppa saattaa oppia keskittymään automaattisemmin elämän hyviin vivahteisiin, eikä anna turhan suurta painoarvoa ikäville ajatuskehille.

Ollaan hyviä toisille, hymyillään!



Vaikka aina ei siltä tunnu, useimmiten meillä on asiat ihan hyvin.

Elämän kolhut saattavat toisinaan luoda tunteen epäreiluudesta ja kokemuksen siitä, että kaikki menisi alvariinsa vain päin mäntyä. Ahdistus voi sykkiä rinnassa ja kurja fiilis saattaa lamaannuttaa näkemään kaikessa jotain uhkaavaa, pelkkiä epäonnistumisen merkkejä. Ei tee mieli edes yrittää tsempata ja ponnistella paremman olon eteen.

Etenkin tällöin olisi hyvä pysähtyä ja ajatella vieläkin pahempia skenaarioita; kuvitella, mitkä kaikki asiat voisivat olla vieläkin huonommin. Silloin ehkä saa kiinni kaikista hyvistä elämäntekijöistä ja on helpompi huomata, että suuri osa perusasioista onkin ihan hyvin.

Ja vaikkei olisikaan, jo se, että joku sanoo kaiken olevan ihan hyvin, lohduttaa ja luo tunnetta turvallisuudesta.

Joten: kaikki on ihan hyvin.




Tässäpä ohje, jonka voisi ensivilkaisulla kuvitella liittyvän vaikkapa kesänviettoon. Voi sitä soveltaa toki edessä häämöttävään lomaankin, mutta aika moneen muuhunkin asiaan: meillä kaikilla nimittäin on ajatuksia, tapoja, ihmisiä, periaatteita, (muka)velvollisuuksia tai vaikkapa muistoja, joiden olisi parempi antaa olla. Sellaisia, joista kiinni pitäminen ei hyödytä, vaan nakertaa sisältä. Ja ihan turhaan. Kaikkeen ja kaikkiin emme voi vaikuttaa, eikä tarvitsekaan. Joten annetaan turhan painolastin olla, höllätään ja nautitaan kepeämmällä mielellä elämästä!



Onnelliset hetket eivät odota vasta viikonloppuisin, eivätkä minkään muunkaan etapin tai hankinnan jälkeen. Onni on nyt – se tulee eläen juuri tätä hetkeä. Jokaisesta (kököstäkin) päivästä voi löytää onnen, kun opettelee näkemään asiat myönteisellä ja kiitollisella asenteella. Tarttuu kiinni jokaiseen merkitykselliseen hetkeen ja elektronisten ruutujen tuijottamisen sijaan tekee asioita, jotka tekevät onnelliseksi niin sinut kuin ympärilläsi olevat ihmiset.

Onni syntyy tekemällä, elämällä, kokemalla – niin niitä tavallisen arkisia asioita kuin vähän erityisempiä juttuja rutiinien keskellä. Onnellisuuden tunne menee ja tulee, mutta etsiessään sen voi löytää mistä vain. Toivottavasti huomaat eläväsi tänään onnellisia hetkiä! Ihanaa päivää!



P.S.  Lisää printattavia tiedostoja löydät tästä postauksesta.


5.5.2019

Miten valkoinen tiskiallas pysyy puhtaana?

Valkoinen tiskiallas hanoineen on meidän keittiömme kiintopiste. Suunnitteluvaiheessa tiesin haluavani tällaisen valkoisen yhdistelmän, mutta värivalinta pohditutti. Entäs jos se tahrautuu heti rumaksi? Hankinta lukittiin, kun päätin, että vaihdetaan sitten musta kokonaisuus tilalle, jos alkuperäinen versio osoittautuu torsoksi. Kaksikko hankittiin Ikeasta ja altaan materiaali on kvartsikomposiitti. 

Käyttöä on takana nyt yksi kokonainen vuosi ja neljännes päälle, joten puhtaanapitoarviointia pystyy jo tekemään. Pääsääntöisesti allas pysyy siistinä vaivattomasti. Se ei ole erityisen herkkä imemään tahroja itseensä eikä vaadi kovin kummoisia ylläpitotoimia. Todettakoon kuitenkin lisähuomautuksena, että erityisen vaativissa olosuhteissa ei altaan tarvitse meidän kahden aikuisen ja yhden koiran taloudessamme pärjätä.

Aina kun hana ja allas vilahtavat somekuvissa, tupsahtelee postilaatikkoon kysymyksiä puhtaanapidosta ja valkoisen pinnan vaativuudesta. Ajattelin, että voisin koota postaukseksi saakka ne käytännön seikat, jotka omassa arjessa toteutuvat ja jotka saavat altaan pysymään suht puhtaana. Näitä on muutama kappale: arkiset käytänteet ja oikeanlainen pesuväline.

Arkiset käytänteet. Keittiössä puuhastelun lähtökohtana on, että likaiset astia siirtyvät suorilla pesukoneeseen sen henkilön toimesta, joka niitä on käyttänyt. Jos ne jätettäisiin kököttämään altaan reunoille tai annettaisiin kasautua sen pohjalle, pinttymiä tulisi varmasti. 

Minua hiertää muutenkin, jos pesuallasta käytetään tiskien välilaskutasanteena: niiden uudelleen poimimiseen ja astianpesukoneeseen laittamiseen joutuu käyttämään tuplavaivan, kun koneen luukun voisi aukaista yhteen syssyyn jo heti alkuunsa. Hankalasti ovat altaankäytön tielläkin.

Tässä harmistumista aiheuttaa myös se, että useimmiten tiskinsä altaaseen jättävä (lue: mies) kokee kuljetuksen olevan jo perillä, ja varsinaisen lopputoimituksen tekee joku muu (lue: Kristiina), mikä on epätasa-arvoista kotityöroolitusta. Näissä käytänteissä meillä on ollut tällä vuosikymmenellä hiomista, mutta nykyään altaan liepeiltä ei taida totuuden nimissä löytyä enää kahvikuppia tai vanukaslusikkaa kummempaa tuplanosteltavaa. :)

Toinen peruskäytänne on altaan huuhteleminen värjäävien aineksien käsittelemisen jälkeen. Käytännössä jäähtyneet kahvilitkut ja tomaattipohjaiset ruuat ovat niitä, jotka jäävät herkimmin altaan pohjalle sävykerrokseksi, jos niitä ei heti huuhtele viemäriin. Tämä on aika yksinkertainen ja melko hyvin meillä molemmilla automatisoitunut toimenpide: jos altaassa tiskataan tai sinne kaadetaan värillisiä sortimentteja, riittää, kun hanalla valuttaa kiertoliikkeen verran vettä yhdeltä laidalta toiselle.

Pesuvälineet. Arkipäivinä yleensä riittää pelkkä huuhtelu altaan siistinä pysymiseen, mutta joskus on tarpeen vetäistä pohja omalla tiskiharjallaan tai talouspaperilla. Viikkosiivouksen yhteydessä pesen altaan sitten tarkemmin joka neliösentiltä ja tämä kertaviikkotapa näyttäisi olevan tarpeeksi riittävä altaan valkoisena pysymiseksi.

Olen löytänyt pesuvälineeksi ykköstykin, jota en vähässä kummassa vaihda: Viledan tahranpoistaja-sienen, joka käytännössä kuuluu markkinoilla olevien erilaisten taikasienien klaaniin. Tämän kastelen ensin vedellä, tipautan päälle pari tippaa tiskiainetta ja sitten pyörittelen läpi altaan reunat ja pohjan. Vielä ei ole tullut eteen sellaista tahraa, joka ei sienellä olisi lähtenyt. Oikein odotan, että pääsen kerran viikossa tositoimiin, sillä vaikka allas ei ensikatsomalta näyttäisi likaiselta, kirkastuu se kuitenkin aina sienikäsittelyn jälkeen.  Sen verran olen vetänyt itselleni rajaa siivoukseen, että kerta viikkoon tehopesua saa riittää, vaikkei siihen montaa minuuttia kulukaan.

Sellaisia käyttökokemuksia meiltä. Jos haaveissa on valkoinen tiskiallas, se on kyllä mahdollista saada pysymään valkoisena, jos omat käyttötottumukset ovat suotuisia. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...