Valmiit lattialaatoitukset

Lattioiden laatoitukset valmistuivat eilen, eli päivää suunniteltua aiemmin. Kaikki lattioissamme olevat laatta ovat mustaa Dakar-laattaa. Eteisessä ja keittiössä laatta on 33x33 -koossa, vessassa, kodinhoitohuoneessa ja pesutiloissa 10x10 -koossa. Työnjälki näyttää mielestämme oikein siistiltä, ja olemme laatoituksiin tyytyväisiä. Nyt laattojen pinnassa on vielä pölyä ja likaa, mutta kuvat antavat kuitenkin osviittaa siitä, miltä talolla tällä hetkellä näyttää.

Eteinen:

 Keittiö:

 Keittiössä laitettiin vesieriste laattojen päälle sille kohtaa, mihin kalusteet tulevat:

 Kodinhoitohuone ja pesutilat:

Toissapäivänä talolle saapuivat väliovet ja saunakamppeet. Välioviksi valitsimme kolmipeiliset valkoiset ovet. Normaalitoimituksessa ovet olisivat olleet peilittömiä laakaovia - kolmipeiliseksi muuttaminen maksoi 30 euroa per ovi. Pesuhuoneen ja saunan oviksi tulevat lasiovet. Eilen saimme ajatuksen, että pesuhuoneen lasioveen voisi kiinnittää vaalean spa-tarran... Lauteet ovat vielä pahvilaatikossa piilossa. Kiuas on Harvian tavisversio, vaikka mietimmekin erilaisia vaihtoehtoja. Loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että koska emme ole järin innokkaita saunojia, emme ala saunan suhteen sen kummempia hifistelemään.

 

Kalusteasentajat ovat saapuneet talolle ilmeisesti tänään illan kynnyksellä, ja he aikovat yöpyä raksalla. Ehkäpä huomenna on sitten näyttää jotain kalusteisiin liittyviä kuvia? Tämän päivän raksatsekkaukset olivat isännän varassa, sillä emäntä on kipuillut 39 asteen kuumeessa (tämä postauskin taitaa olla nyt vähän tämmöistä kuumesepustusta). Hiihtolomamme alkaa ensi viikolla, ja silloin raksalla pitäisi saada omina töinä tehtyä niin teknisen tilan lattian kuin saunan seinienkin käsittely.

Miksi omakotitaloon?

Valmistuva talomme on neljäs yhteinen kotimme. Kokemusta omakotitaloasumisen lisäksi on (valitettavasti) myös kerros- ja rivitaloista. Miksi haluamme omakotitaloon? Syyt pyörivät ajatuksissa joka ikinen päivä, kiitos väliaikaisasuntomme ”ihanuuden”. Seuraavaksi melkeinpä pakollinen angstausmonologi. Tässä siis yhteisöllisen asumisen inhotusaiheiden TOP-4 (mielivaltaisessa järjestyksessä).

Äänet. On rasittavaa kuunnella naapurista kantautuvia ääniä. Inhottaa kuulla naapurin kuorsaavan, puhuvan puhelimessa tai lorottavan veskissä jossain heti seinän takana tai yläpuolellamme. Tuntemattomien ihmisten arjen kuulonvarainen seuraaminen ei innosta ollenkaan. Oma lukunsa on illanistujaisiaan harrastavat älämölönaapurit, jotka eivät äänehdinnässään ota huomioon ympärillä asustelevia - poliisin ja palokunnan ramppaamista tietyissä naapureissa ei vain yksinkertaisesti jaksa. Toisaalta taas ärsyttää itse säädellä omaa melutasoaan ja miettiä, mitä voi tehdä mihinkin aikaan jotta naapurit eivät häiriintyisi. Omassa kodissa pitäisi saada kuulla ja tuottaa vain omilla ehdoilla syntyviä ääniä.

Hajut. Mikään ei ole niin inhottavaa, kun haistella kotiin tullessaan rappukäytävän lemuja. Olivatpa ne sitten muuten vain tunkkaisia hajuja, eritelähtöisiä, tupakkaa tai vaikka naapurin kokkailukäryjä, ne ällöttävät. Tunkevat läpi vielä omaan kotiinkin. Ei kotona pitäisi tuoksua muulle kuin omalle kodille. Iki-inhotus on tupakoivat naapurit, joiden ansiosta ei voi olla omalla parvekkeella tai pihalla, pitää ikkunoita auki tai istua edes olkkarin sohvalla haistamatta jostain raosta tunkevaa lemua. Ei ole reilua, jos omassa kodissa pitää potea pääkipuja ja etovaa oloa naapurin sauhuttelujen takia.

Oman alueen puute. On ahdistavaa, kun omalta ulko-ovelta ei pääse rauhassa touhuamaan omalle pihalle. Joko pihaa ei ole ollenkaan, tai se on sitten naapurien vahtaavan katseen alla. Emännällä on aina ollut kriteerinä, että omalla pihalla pitäisi pystyä olemaan vaikka ilkosillaan ilman, että vieressä asuva sitä näkisi. Kerrostalo- ja rivarikodissa on pakko pitää iltaisin verhoja tai sälekaihtimia kiinni, jottei naapuri ikkunastaan tai piha-alueella liikkuva näe kaikkea elämäämme. Emäntä inhoaa sälekaihtimia (tuntemus syntyi jo pikkutyttönä), eikä uudessa kodissa niitä lasketa alas kuin pakolla.

Kärkkäys. Yhteisöllisessä asumisessa osataan valittaa älyttömistä asioista. Lumenkolaamisesta, autopaikan tarpeesta, mattotelineen sijainnista... Osaltaan kyse on oman elämänpiirin pienuudesta, osaltaan kateudesta. Vai miten on, eikös ole normaalia tehdä asioita vaikeaksi siksi, että naapurilla on vääränmerkkinen autopari? Kommunikointi on joko v-alkuisilla sanoilla höystettyä tai väkinäisen viileää. Tai parhaimmillaan kommunikoinnissa kannattaa luottaa nimettömään lippulappukirjoitteluun. Omassa talossa ja omalla tontilla saa päättää itse elostaan. Tottakai yhteisöllistä sopimista ja asioiden hoitamista tehdään esimerkiksi tiekunta-asioiden tiimoilta, mutta kyse ei ole samanlaisesta mittakaavasta kuin kerros- ja rivitaloissa.

Onhan se totta, että omakotitaloasuja joutuu huoltamaan ja hoitamaan elinpiiriä eri intensiteetillä kuin kerrostalo- tai rivariasuja, mutta mielellään sitä itselleen tekee. Mainitut asiat ovat tietenkin kärjistetysti esitettyjä, eikä kaikilla välttämättä ole samoja kokemuksia kuin meillä. Kun kuitenkin muutamme kuukauden päästä omaan omakotitaloon, poistuvat toivottavasti kaikki tämän TOP-4 –listan marmatusaiheet. Saattaahan sitä uudestakin elinpiiristä löytyä erilaisia kritiikin aiheita, mutta uskomme niiden olevan eri skaalalta kuin mainittujen aiheiden. Muutettua voisi alkaa kerätä samantyylistä TOP-listaa, mutta positiivisessa sävyssä: eli etsiä syitä, mitä kaikkea hyvää omassa talossa asumisessa on. Muuttoa odotellessa!

Ruokaryhmä

Aikaa muuttoon ei ole enää loppusiltaan paljoa, siksi onkin jo aika miettiä huonekaluostoksia ihan konkretian tasolla. Keittiön ruokaryhmiä olemme katselleet jo hyvän huikosen, nyt tuli ostamisen hetki. Oman maun sekä kauppojen tarjonnan kartoittamiseen meni aikansa, mutta löysimme viimein Sen Oikean. Valintamme suuntautui rustiikkiseen suuntaan: päädyimme Maskun Wellamo-sarjaan. Wellamo-tuotteissa on ihana, patinoitunut pinta. Materiaali on antiikkikäsiteltyä massiivipuuta ja sarja tehdään suomalaisena käsityönä. Olemme valintaamme mahdottoman tyytyväisiä. Halusimme ruokaryhmän väriksi kokovalkoisen (emännän ehdotuksesta). Lisäksi valitsimme mukaan tuolihuput (isännän ehdotuksesta), jotta kalustuksen ilmettä saa muuteltua mieleisekseen. Maskussa oli meneillään aleviikot, ja hyvän alennuksen saimmekin neuvoteltua - ruokaryhmän hinta tippui lähtöhinnastaan 500 euroa. Emäntää ihan hävetti tinkiä hintaa niin alas, mutta hyvä näin. Kaupanpäälle nappasimme mukaan tekstiileille tarkoitetun ihmesienen, jonka testaus käytännössä kiinnostaa.

Kuvassa Wellamo-ryhmä eri väreissä kuin meillä, ja ilman tuolihuppuja - idea kuitenkin selviää:

Kun kerta tinkimisen vauhtiin ja ale-bongailuihin päästiin, tarttui ostosreissulta mukaan iso Riverdale-kello (halk. 60 cm) olohuoneeseen ja kaksipuolinen tähtimatto kodinhoitohuoneeseen. Kelloa olemme etsineet jo kauan, vihdoin ja viimein sopiva (myös sopivasti tingittynä) osui silmään. Kodarin maton kanssa taas kävi niin hassusti, että emäntä oli sielunsa silmin kuvitellut tähtimaton kyseiseen tilaan, ja Askosta löytyi juuri kuvitellunlainen tuote! Ja mikä parasta, hinta 80x200 -kokoisesta puuvillamatosta oli alepäivien ansiosta vain 29 euroa.

 

Kotimatkalla piti tehdä vielä pikapyrähdys paikalliseen markettiin, ja tuo viimeinen avainkaappi oli aivan pakko pelastaa sieltä mukaan:

Tulihan tuota taas yhdelle päivälle osteltua. Isommista ostoksista pitäisi vielä shoppailla pari lipastoa ja nojatuolit.

Ostosreissun päätteeksi pyörähdimme talolla, ja tarkastelimme keittiön laatoitusta paremmalla valolla. Valvojamme mainitsi aiemmin parista kohdasta lattiassa, ja näyttäisi siltä, että viiden laatan asettelun osalta saattaisi olla uusintaa tiedossa.

Lauantain laattavilkaisu

Tällä hetkellä keittiö on laatoitettu, ja hyvältä näyttää! Lattia ei vaikuta ollenkaan liian tummalta, vaan väri tekee huoneesta selkeästi ryhdikkäämmän. 

Kun muutama rivi oli vielä tekemättä:

Laatoittajat vaikuttavat ammattitaitoisilta, toivottavasti työnjälki olisi hyvää loppuun saakka (valvojamme uumoili etukäteen, että laatoitusasioissa pitää olla silmä tarkkana). Kävimme eilen läpi loput laatoitussuunnitelmat, eikä niissä pitäisi olla mitään ihmeempää säätämistä. Kosteiden tilojen vesieristyksen valvojamme oli käskenyt tehdä kolmanteen kertaan, ei ollut kuulemma tarpeeksi paksua kerrosta vielä. 

Tekniseen tilaan levitämme ainakin mustan vesieristeen. Täytyy miettiä, jätetäänkö se toistaiseksi sitten niille sijoilleen, vai laitetaanko laattoja pintaan. Toisaalta musta vesieriste olisi jo samaa värimaailmaa kuin talon laattalattiat, mutta olisihan se ehkä kivempi jos teknisessäkin tilassa olisi laatat... Katsotaan nyt.

Laatoitustiimin on tarkoitus saada työnsä loppuun ensi keskiviikkoon mennessä, jolloin hommansa aloittavat kalusteasentajat. Silloin alkaa näyttää jo huomattavasti valmiimmalta!

Lattiatyöt aloitettu

Talolla ei pitänyt tapahtua tänään mitään (lattiamies oli sairastunut ja tilalle kutsutun piti aloittaa vasta maanantaina), mutta emäntä pyörähti silti työpäivänsä päätteeksi rutiinikäynnillä. Sisällä olikin puuhasteltu lattioiden parissa: laattalattioiden alta oli pinta hierretty ja vesieristys oli levitetty kodinhoitohuoneeseen ja pesutiloihin. 

Teknisen tilan lattiaa pohdimme vielä. Dekon perustoimitukseen ei nimittäin kuulu kyseisen tilan käsittelyä, ja ilman toimenpiteitä lattia jäisi betonipintaiseksi. Mietimme oikeastaan kahden vaihtoehdon väliltä – laitetaanko tekniseen tilaan vesieriste ja laatat, vai pelkästään vesieristävä maali…

Ulko-ovi

Raksalle oli saapunut tänään talomme ulko-ovi. Luulimme, että lähetyksessä olisi tullut samalla myös väliovet ja lattialaminaatit, mutta odotellaan niitä sitten toisella kertaa. Ulko-ovi oli kuitenkin habitukseltaan positiivinen yllätys: emäntä muisteli, että meille olisi tulossa "perustylsä" valkoinen ovi, mutta tässäpä onkin korkea pystyikkuna mukana. Näyttää paljon kivemmalta kuin pelkkä umpinainen ovi!

Punnersimme ovilähetyksen terassin katoksen alle suojaan:

Kurkistus paketin sisälle - hyvältä näyttää! 

Tänään oli mahtavan aurinkoinen päivä, joten tässä muutama ulko-otos etupihalta samaan syssyyn:

Pihan toisella puolella odottaa ihQ kasa jätesäkkejä kaatikselle viemistä:

 

Kalusteet saapuivat!

Tänään ne sitten tulivat. Kodinkoneet, kiintokalusteet ja paljon muuta sälää. Täysiä tavaralavallisia oli kuusi kappaletta, ja niiden lisäksi kaikki kodinkoneet olivat omina paketteinaan. Lähetys saapui raksalle aamupäivällä, ja pääsimme purkamaan tavaroita vasta neljän aikoihin. Saimme kaiken kahdestaan sisälle, vaikka emäntä ei olisi ikinä uskonut, että selviämme urakasta ilman apuvoimia. Yläkroppa ilmoittaa nyt kyllä olemassaolostaan, mutta suoritukseemme ei voi kuin olla tyytyväinen. Kaikkein painavimpia liikutella olivat makuuhuoneiden vaatekaapit, mutta nekin saimme sisälle ilman osumia. Kantohommiin kului aikaa kaiken kaikkiaan vajaa kolme tuntia.

Tavaraa vielä ulkona:

Kaikki sisällä:

Pärekorit

Emäntää on jo kauan kiehtonut ajatus tuunata vanhoja pärekoreja hieman uuteen uskoon. Tänään kaksi sopivaa yksilöä löytyi suvun vanhalta kotipaikalta, joka toimittaa nykyisin emännän vanhempien mökin virkaa. Ukin tekemät korit pääsevät uudessa kodissa oikeutetuille paikoilleen, mikäli tuunaus onnistuu (siitä sitten tuonnempana). Mökillä jopa olisi ukin elinaikanaan kokoama kotimuseo täynnä vanhoja aarteita, mutta sinne allekirjoittaneen mieli ei raski himoita. Museosta löytyisi rutkasti esineitä, jotka kelpaisivat olla näytillä, mutta ehkä niiden paikka on siellä minne ukki on ne koonnutkin.

Pärekoreista toinen on suuri, toinen kompaktimpi versio. Katsotaan, mitä näille saadaan aikaan:

 

Sekä kiintokalusteet että kodinkoneet saapuvat huomenna. Emäntä kävi tänään siivoilemassa ja tekemässä tilaa, jotta tavaroiden passaa tulla. Mahtaa olla huomenna täyttä tuvassa?

Valmis Saana-takka

Takan valmistumista lopulliseen kuosiinsa piti odotella hieman, sillä asentajalta oli särkynyt pinnoitusvaiheessa yksi takan etukaakeleista, eikä niitä ollut ylimääräisiä. Tällä viikolla puuttuva kaakeli kuitenkin tuli, ja asentaja oli tehnyt työnsä loppuun tänään. Takka näyttää meidän silmäämme kauniilta, jopa söpöltä. Ainakin ulkonäöllisesti se tuntuu nappivalinnalta! Myös komprimissina valittu harmaa kaakeli ei tunnu enää kompromissilta, vaan se näyttää istuvan olkkariimme paremmin kuin täydellisesti. (Mahtaako tästä suitsutuksesta huomata, että takka todellakin on mieleinen?!)

Seuraava työvaihe alkaa ensi viikolla joko keskiviikkona tai torstaina. Silloin alkaa lattia- ja laatoitusurakka. Jee! Lattian kosteusprosentit ovat jo hyvissä lukemissa: ulkoreunoilla prosentteja on noin 80, keskemmällä taloa suunnilleen 77. Ulkoreunat kuivuvat kuulemma tavallisesti hitaammin, siksi hieman eri lukemat. Joistakin raksablogeista on saanut lukea, että viimeisen vuoden sisällä valetut lattiavalut ovat saattaneet vaatia kuivumiseen jopa seitsemän kuukautta! Onneksi meillä sitä ongelmaa ei ole ollut - kiitos ajoissa kytketyn lattialämmön, lämpöpuhaltimen ja liesituulettimen paikalla hurisevan ilmanpoisto"hökötyksen" (emäntä ei nyt tähän hätään muista vekottimen virallista nimeä). 

Aiemmassa postauksessa pohdiskeltu sementtiliima-asia on nyt päätetty - taustatyön ja tarkistusten jälkeen ylimääräiset hiertämiset jätämme sikseen. Liiman hiertämistä puoltavia seikkoja löytyi tosiasiassa vähän tai ei ollenkaan, joten emme todellakaan ole syytämässä rahaa mihinkään ylimääräiseen "hipluiluun".

Yksi pieni kämmi osui toissapäivänä silmään. Lisäsimme keittiön välitilaan ylimääräisen pistorasian, mutta tuon kyseisen pistorasian reikä on tehty välisenän väärälle puolelle, olkkariin päin. Korjaustoimenpiteenä reikä pitää korjata nyt olkkarin puolelta umpeen ja keittiön puolelle täytyy tehdä uusi reikä oikeaan paikkaansa. Vähän hölmö olo, kun emme tajunneet virhettä ennen tätä, vaikka reikä on möllöttänyt väärällä puolella jo hyvän aikaa. Noh, ei kai meidän rakentamisesta mitään tietämättöminä tarvitse kaikkea heti hoksatakaan! Pääasia, että Deko aikoi hoitaa pistorasian oikealle puolelle seinää. (Reiän voi erottaa kolmanneksi ylimmästä takkakuvasta - seinällä pitäisi olla vain yksi pistorasiapaikka lähellä lattiaa, mutta nyt ylempänä seinällä näkyy se toinen ylimääräinen kolo.)

Tiistain by the way...

Viime viikolla emäntä sai nautiskella pari työpäivää koulutuksen merkeissä. Tie kaupunkiin vei myös sisustuskaupoille, ja putiikeista takertui mukaan muutama kassillinen käytäntövaltaista sisustusta. Ne menevät vielä varastoon odottamaan uuteen kotiin muuttoa; vuodetekstiilejä, keittiövälineitä, kahdenlaisia laseja, kynttiläarsenaalia, pesuhuoneen matto, hengareita ja muuta käytännönläheistä.

Kuvassa koottu otos mukaan lähteneistä pussilakanoista, pesuhuoneen matosta, Diod-laseista, kynttiläalustasta ja Skimmer-kynttilänjaloista:

Kauppoja kierrellessä varmistui halu hankkia olohuoneeseen Ikean Ektorp-nojatuolit sekä samaa sarjaa oleva rahi. Meillä on melko uusi, tummanharmaa sohva, jonka kontrastiksi sielunsilmät jo näkevät valkoiset Ektorpit. Koska olohuoneemme on tilava, sinne saa sommiteltua tv-puolen lisäksi pehmeämmän lukunurkkauksen. Nojatuolit on testattu kaupassa jo useampaan otteeseen, ja ne ovat ominaisuuksiltaan tarpeeksi muhevat.

Tämännäköistä on haaveissa:

Puhallusvillaa ja maaliseiniä

Isäntä oli saanut tänään töihin puhelun, johon ei ollut päässyt heti vastaamaan. Hetken päästä takaisin soitettaessa kyseisestä numerosta ei sitten puolestaan vastattu. Pikainen googlaus antoi olettaa, että kyse on todennäköisesti talohommista. Noh, emäntä sitten kiepsahti työpäivänsä päätteeksi raksalle, ja olihan siellä tohinaa. Miehet olivat laittamassa puhallusvillaa paikalleen, ja työ oli jo puolessavälissä. Hyvä sinällään, että hommat etenevät, mutta tässä tapauksessa liiankin aikaisin. Ennen puhallusvillaporukan saapumista oli timpuriporukan nimittäin vielä tarkoitus korjailla katon palavilloja, sillä joidenkin villalevyjen väliin oli syntynyt rakoja. Nyt sitä ei oltu siis tehty, vaan puhallusvilla oli suihkutettu mahdollisesti rakoilevien levyjen päälle.

Puhallusvillaporukan olisi tullut varmistaa töiden aloitus Dekon työpäälliköltä, mutta hepäs olivat soittaneetkin isännälle, jolta olisivat kysyneet ”työlupaa” hommien aloittamiseen. Kun eivät olleet ensimmäisellä soitolla saaneet häntä kiinni, olivat päättäneet aloittaa urakan.  Erityisenä huomiona tässä on se, ettei avaimet käteen –toimituksen tilaaja ole missään vastuussa tai tiedonantoasemassa työaikataulujen suhteen, vaan kaikki työhommat tulisi hoitaa Dekotalon kanssa. Toimintavirhe oli siis puhallusporukan, varsinkin kun Dekon työpäällikkö painotti jo aiemmin, ettei puhallusvillaa laiteta ennen kuin villalevyjen raot on korjattu. Deko aikoo kuitenkin korjata mahdolliset villakämmit ja tekee tarvittaessa lämpökuvauksen kattoon, jottei lämpövuotoja varmasti ole. Harmi että sönkläystä tapahtuu, mutta onneksi korjaaviin toimenpiteisiin ottaudutaan Dekon puolelta napakasti.

Tuolta se villa tuli…:

…ja tuonne se meni:

Oli siellä talolla tänään muutakin tapahtunut. Seinät olivat nimittäin saaneet lopullisen maalipintansa ja maalaritiimi oli kasannut kamppeensa pois. Tiettyjen seinien harmaa väri oli etukäteen ajateltuna jonkinmoinen arvoitus, sillä pienien värilastujen perusteella oli hankala miettiä isojen pintojen väritystä. Nyt maalattuna harmaa näyttää seinissä todella hillityltä, eikä ainakaan iske silmään. Mikäli valkoisen ja harmaan rajakohtia ei näkisi nurkista, näyttäisi harmaa jopa melkein valkoiselta. Todennäköisesti kontrastia tulee lisää sitten, kun valkoiset listat, karmit ja ovet asennetaan paikoilleen. Jossain vaiheessa meillä oli tarkoituksena tehtailla itse olohuoneeseen voimakkaampaa tehosteseinää, mutta se ajatus on kaikessa hötäkässä päässyt hautautumaan… Vaan entäs jos sittenkin…

Maalattuja seiniä:

Muutto jo maaliskuussa?

Dekon työpäällikkö kävi talolla toissapäivänä ja visiitin mukana tuli myönteisiä terveisiä. Lattia on kuivunut hyvin, sillä kosteusprosentti on tällä hetkellä 82. Tämän myötä töiden on mahdollista edetä niin, että maaliskuun lopussa talo olisi jo valmis luovutettavaksi. Alunperinhän valmistumisen suunniteltu ajankohta olisi ollut huhtikuun alkupuolella. Uutinen on erittäin miellyttävä! Mahtaako tässä enää seuraavien viikkojen aikana pysyä sukissaan, kun malttamaton hötkyily ottaa valtaa? Muuttoon olemme jo alkaneet valmistautua - olemme käyneet läpi kaappeja ja varastoja, joista kaikki tarpeettomat tavarat ovat saaneet kyytiä.

Työpäällikön käynnillä erityisenä tarkastelun kohteena olivat aiemmin mainitut seinät, joissa runkopuiden elämistä oli tapahtunut. Tasoitemiehet olivat kuitenkin saaneet pinnat suoriksi, joten tarvetta purkamiselle ja uudelleenrakentamiselle ei ole. Phuh. 

Valvojamme haluaisi, että lattian pinnassa oleva sementtiliima hierrettäisiin kauttaaltaan pois ennen lattiamateriaalien asentamista, ei siis pelkästään laattalattioiden alta. Dekolla kyseinen toimitus on lisähintainen, ja nyt meidän pitäisi mietiskellä, miten tehdään. Mahtaako liimasta olla tulevaisuudessa mitään haittaa, jos sitä ei poistettaisi laminaattien alta? Emännän mielipide on, ettei tässä vaiheessa kelpuuteta mukaan yhtään turhaa lisähintaista juttua. Nyt pitääkin siis varmistua siitä, onko liiman poistaminen turhaa vai ei.

Helmikuun hommia

Tasoitemiehet ovat olleet nyt taas pari päivää hommissa, ja kyllä ne seinät näyttävät siliävän. Eniten työtä on tainnut aiheuttaa eteisen seinä, jossa levymutkittelua oli kaikkein eniten. Tänään iltakäynnillä kyseinen kohta näytti kuitenkin jo paljon tasaisemmalta kuin viime viikolla. Dekon työpäällikkö on tulossa perjantaina talokatselmukselle, ja hän tekee ilmeisesti arviota siitä, ovatko tasoitetiimin suoristukset riittävät vai tarvitseeko vielä tehdä joku seinä uudestaan. Pohjamaalausta ei ole vielä aloitettu, mutta jospa siihen vaiheeseen päästäisiin piakkoin.

Ongelmakohdat:

Tasaista alkaa olla:

Olohuoneen hallittu rojukasa:

Vielä pieni maininta katoista, tarkalleen ottaen teknisen tilan katosta. Koska tilan kohdalla on korotettu kattotuoli, käytti timpuriporukka korkeutta hyväkseen ja askarteli katon suunniteltua korkeammalle. Aluksi ratkaisu vähän tökki meitä silmään, sillä katon toinen laita on pieneltä matkalta ”vino”. Perustelujen  mukaan on kuulemma kuitenkin eduksi, että huoneessa on enemmän tilaa talotekniikalle, joten siihen nojaten silmäkin varmasti tottuu ratkaisuun.

Tältä se näyttää:

Uuniseppien asentaja oli ollut jälleen takan kimpussa, ja pinnoitus laatoituksineen on viimeistä viilausta vaille valmis. Takan ulkonäkö on kyllä positiivinen yllätys, se näyttää nimittäin jopa odottamattoman kauniilta!

Pieni vilautus ennen valmiin tulisijan esittelyä: