Olen kertonut aiemminkin, että rakastan säästämistä. Siihen olennaisesti liittyvä asia on budjetointi, joka on entistäkin tärkeämpää nyt, kun olen jälleen vanhempainvapaalla. Pohdiskelin aihetta hieman tarkemmin ja päädyin toteamaan, että budjetointihan kertoo meistä ihmisistä ja arvoistamme aika paljon.
Siinä missä yksi priorisoi hyvinvointipalveluja ja toinen kulttuurielämyksiä, joku kolmas (kuten minä tällä hetkellä) budjetoi mieluummin säästöön jääviä euroja ja lapsiperheen perustarpeita. Raha ei koskaan liiku tyhjiössä, vaan kulkee mukana arjessa ja siihen liittyvissä valinnoissa. Budjetti ei siis ole pelkkää matematiikkaa, vaan siinä lomittuvat realiteetit ja oman elämän tärkeysjärjestys.
Budjetointiin minulla ei ole käytössä kynällä ja paperilla toimivaa systeemiä eikä mitään sovellustakaan, sillä operoin etukäteen kaikki tulot ja menot päässäni. Tiedän, minkä verran euroja ropsahtaa kuukausittain tililleni ja osaan arvioida lähes kymppien tarkkuudella myös kaikki pakolliset menot. Jälkikäteen teen toki koontia budjetin toteutumisesta ja käytän laskinta, kun ynnään yhteen tilitapahtumia.
Budjetointi tuntuu helpolta, mutta sitä varten minulla on muutama tärkeä periaate.
Ensinnäkin, budjetointi ei ole mikään kurja pakkotoiminto, vaan arkea helpottava ja mielenrauhaa antava teko. Se säästää stressiltä, kun arjessa ei tarvitse arvailla, mihin rahat riittävät. Teen budjetin joka kuukausi, mutta myös isommassa mittakaavassa vuoden (tai useamman) aikajänteellä.
Toiseksi, säädän menot tuloihin. Pakollisten kulujen lisäksi investoin vain sellaisiin asioihin, joihin on oikeasti varaa. Kaikki muut ostokset karsin pois tai jätän odottamaan sitä aikaa, kun niihin riittää hiluja. Tällä hetkellä käytän rahaa ihan vain peruselämiseen.
Kolmanneksi, en pyöri kaupoilla. Inhoan nettikaupoissa seikkailemista ja kivijalkakaupoissa käyn äärimmäisen harvoin. Kun ei tule kaupoilla törmänneeksi ”ihan kivoihin” heräteostoksiin, ne eivät löydä tietään ostoskoriin. Ostan vain tarpeeseen - ja se, mitä ylimääräiseksi edes laskee, onkin ehkä koko budjetoinnin ydin.
Näillä periaatteilla olen pysynyt budjetissa hyvin vanhempainvapaallakin. Säästöön ei jää nyt niin paljoa kuin haaveilisin, mutta säästötilin kerryttämisen aika on jälleen taas sitten, kun saan palkkatuloja (toivon kuitenkin, että siihen on vielä piiiiitkä aika - haluaisin olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään). Yhdenlaista säästämistä on toisaalta myös sekin, että sijoitusasuntojen lainat lyhenevät vähitellen.
Aikuisuuden aikana budjetoinnin periaatteet ovat pysyneet samoina, mutta budjettini ovat mukailleet elämäntilanteita ja näyttäneet painotusten osalta välillä hyvinkin erilaisilta. Säästämistäkin olen toteuttanut eri tyyleillä: aiemmin siirsin tietyn rahamäärän syrjään heti palkkapäivänä, nykyisin vasta sen loppusumman, mitä viivan alle jää.
Mihin meikäläisen rahat on sitten tässä elämäntilanteessa budjetoitu? Varmaan samoihin juttuihin, mihin valtaosalla muillakin lapsiperheellisillä: asumiseen ja ruokakauppaan. Näiden lisäksi oman budjettilohkonsa haukkaavat koirien kulut sekä lapsille hankittavat vaatteet ja asusteet. Myös autoilu vaatii osansa, vaikkei itsellä nyt tulekaan liikuttua kovin pitkälle kotiympyröistä.
Välillä budjettiin kuuluu jotain erityistäkin. Odotuslistalla on nyt pari isompaa hankintaa, kuten leikkimökki ja laituri. Keväällä joitakin extrasatasia puolestaan upposi Vanessan nimiäisten ja Romeon synttäreiden järjestämiseen. Elämä tuo mukanaan spesiaalimenoja, mutta niihinkin voi varautua.
Peruskulujen vastinparina on pitkä lista asioista, joihin en halua kuukausibudjettia kuluttaa. Esimerkiksi näihin asioihin en käytä rahaa tällä hetkellä käytännössä ollenkaan: hiukset, kynnet, kasvojenhoito, muoti, suoratoistopalvelut, harrastukset, elektroniikka, matkustelu, sisustaminen ja hyvinvointipalvelut. Tällä hetkellä hyvin vähäistä on myös ulkona syömiseen ja elämyksiin tuhlailut, mutta nämä toivottavasti taas lisääntyvät, kun lapset kasvavat.
Instassa kerroinkin jo aiemmin, että myimme vappuna Iisalmen kaupunkiasuntomme. Siitäkin oli alunperin suunnitelmana tehdä sijoitusasunto omien käyttötarpeiden loppumisen jälkeen, mutta päädyimme kuitenkin myymään kyseisen kaksion. Budjetointiin peliliike vaikuttaa siten, että jatkossa meillä on enemmän joustovaraa taloudessa. Kun kaupunkiasunnon kuluja (vastikkeet, lainanlyhennykset ja muut pienemmät maksut) ei enää ole, tilanne näkyy väistämättä kuukausibudjetissa. Kulutusta ei ole tietenkään tarkoitus lisätä, mutta onhan se ihanaa, että vanhempainvapaallakin pääsee vetämään hieman happea budjetin kanssa. Hyvässä lykyssä euroja kertyy säästöönkin (tämän suhteen en vielä keuli, mutta laitan kyllä talteen jokaisen mahdollisen roposen) ja välillä voi ostaa vaikkapa muutaman ylimääräisen kesäkukan.
On kiinnostavaa huomata, miten budjetti itse asiassa luo elämän arvokeskustelua. Mihin haluan rahani riittävän? Mistä
olen valmis luopumaan ja mistä en tingi missään tilanteessa? Näihin
kysymyksiin ei useinkaan tarvitse edes tietoisesti pysähtyä – vastaukset
näkyvät käytännössä siinä, mihin eurot lopulta menevät. Yhdessä kohtaa budjetoidaan kodin sisustuselementtejä ja hotellilomia, toisessa kohdassa kurahousuja ja leikkimökin pohjalautoja. Ja niin sen pitää ollakin.
Budjettihaaveilua tunnustan kuitenkin tekeväni. Vaikka tänä kesänä vielä panostetaan vaippapaketteihin ja suunnataan autonnokka lähikohteisiin, unelmoin jo siitä, kuinka pääsen budjetoimaan meille reissua Muumimaailmaan tai varailemaan pääsylippuja Kalajoen JukuParkiin. Tulevaisuuden haaveet motivoivat budjetointiin jo tässä hetkessä.
Summa summarum: budjetti kertoo aika paljon ihmisestä.
Ei vain siitä, kuinka paljon rahaa on käytettävissä, vaan siitä,
millainen elämäntilanne on ja mitä pitää sillä hetkellä tärkeänä. Välillä prioriteetit ovat käytännön sanelemia, välillä taas omien haaveiden ja ihanteiden ohjaamia. Jokaisessa tilanteessa budjetti luo kuitenkin viitekehyksen sille, mihin kaikkeen rahat riittävät.
Ra(u)hallista viikonloppua! Sisältäköön se tuhlailua hyviin hetkiin ja iloisten hymyjen budjettiylityksiä.
