15.9.2019

Lämmityskauden kynnyksellä

Viime yönä on useamman lähiseudun asukkaan mukaan ollut pakkasasteita. Ei kuitenkaan vielä meidän pihassa, sillä järvi lämmittää hitusen tätä rantatienoota. Sikäli hyvä, sillä meillä on ollut ulkona töröttämässä vielä muutama maalipönikkä. Tänään pitää nostella ne lämpimämpiin säilytystiloihin pois jäätymisuhan alta.

Alkava lämmityskausi tulee meillä toivottavasti olemaan hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Teknisen tilan remontti ja tuloilmahässäkkä sotkivat tuolloin puulämmityksen kokonaan, eikä meillä ollut mahdollisuutta käyttää pinossa odottavia kalikoita lämmitykseen. Vieläkin ketuttaa kun mennyttä ajattelee, mutta tänä vuonna kuvio tulee olemaan on toisenlainen - ainakin jos se on itsestä kiinni.

Olen päättänyt, että nyt takan kanssa otetaan oikea-aikainen startti ja sen lämmitystä jatketaan systemaattisesti talven yli. Koko talon neliöihin lämpöhyöty ei yllä, mutta reiluun puoleen kuitenkin. Toivon, että kun takasta ja uunista saadaan lisälämpöä, ei pannahinen Nibe huutaisi talvikuukausina teknisessä tilassa niin paljoa. Mielenkiinnolla tulee varmasti tehtyä vertailua sähkönkulutuksestakin.

Yhden takan käyttöarviolla meillä riittää polttopuuta tontilla varmaan lähes kymmeneksi vuodeksi, joten siitä ei heti puutetta tule. Haaveilin, että olisimme loppukesästä ehtineet tekemään ulos kodinhoitohuoneen oven viereen sellaisen puurimoituksen, joka on ollut suunnitteilla talon pohjakuvavaiheista asti. Se olisi toiminut polttopuiden välivarastointipaikkana, mutta tulevalle talvikaudelle rimoitus jäi vielä syntymättä. No, jospa halot tulisivat noudettua, vaikka puupino toistaiseksi vähän pidemmällä sijaitseekin.

Sisälle meillä on ollut vielä hakusessa puuteline. Luulen, etten löydä mielikuvia vastaavaa markkinoilta, vaan pitää usuttaa pikkuveli jossain vaiheessa hitsaushommiin. Sitä haudutellessa muistin, että meikäläisellähän on varastossa iso, valkoiseksi maalattu pärekori. Kokeilin sitä eilen ensimmäistä kertaa ja korihan on kuin täsmämitoilla tehty! Juuri sopivanmittainen meidän kalikoille.

Takaneduslasia meillä ei myöskään ole vielä olemassa, mutta kehittelin paikalle väliaikaisen sovellutuksen. Nappasin ylijäämävarastosta pari isoa laattaa, samoja mitä meillä on keittiössä ja kosteissa tiloissa. Kiinnitin niihin pienet jalkatassut ja tadaa, lattian kipinäsuojaus on hoidettu.

Polttelin eilen Armaksen kanssa syksyn ensimmäisen pesällisen ja hyvin lähti vetämään yhdellä tikulla. Pitää sauhutella aluksi muutama pienempi satsi, ennen kuin aloittaa kovemman "pouruutuksen".

Lämpöisiä syyshetkiä!


5.9.2019

Seurustelusaareke

Kesä meni, syksy tuli. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen valmistautunut syksyyn hyvillä mielin. Paitsi että yleinen mieliala on ollut suht kepeä, tajusin heinäkuussa, etten olekaan helleihminen. Viileämmät kelit ovat tuntuneet helpottavilta.

Arki meillä alkoi todella kivuttomasti. Koska loma vietettiin staycation-moodilla, kontrasti töihin lähtemisen ja lomanvieton välillä ei ollut kovin suuri. Oli myös mukava verrata tapahtumia vuodentakaiseen: kun tänä vuonna ei ole ollut riesana enterorokkoa, tukkiutunutta viemäriä ja edessä siintävää remppaa, on normaalin tasainen työstartti tuntunut suorastaan juhlalta.

Otsikon seurustelusaareke on meillä varsin tuore juttu. Mehän ehdimme asustella talossa yli vuoden ilman istumamahdollisuutta keittiön saarekkeen äärellä. En yksinkertaisesti halunnut kiirehtiä istuinasian kanssa, sillä se ei ollut millään tasolla akuutti. Toisaalta meni pitkään pohdiskellessa, minkälainen ratkaisu olisi meille paras. 

Ehdin tosissani puntaroida vaihtoehtoja jo Tolixin H65-jakkaroiden ja Aallon K65-tuolien väliltä, kunnes kumpikaan ei enää tuntunut hyvältä. Koska ruokapöydän ympärys on täynnä Tolixeja, olisivat ne vaikuttaneet saarekkeen äärellä jo liioittelulta. Aallon tuolit taas olisin valinnut puunvärisenä, mutta ne eivät lopulta olisi mätsänneet sävyltään yhteen keittiön pöytätasojen kanssa. Ja lisäpointtina, useamman satasen investointi saarekejakkaroihin ei tuntunut hyvältä idealta.

Aallon tuoleja liikkuu markkinoilla kyllä käytettynäkin, jolloin kynnys kalusteiden maalamiseen itselle sopivaan sävyyn ei olisi ollut niin puistattava juttu. En kuitenkaan innostunut minkäänlaisesta metsästysrumbasta, jonka onnistumisesta ei olisi ollut varmuutta.

Päädyin suunnittelemaan omakätistä nikkarointivaihtoehtoa. Tuli vahva visio, että irtotuolien sijaan saarekkeen äärelle paras ratkaisu olisi yhtenäinen, pidempi jakkara. Kuin korkeammille jaloille nostettu pirtinpenkki. Värisävyksi ajattelin samaa graniitinharmaata mitä keittiön betoniseinissä on. Ehdin jo kartoittaa meidän jämäpuukasojen tilanteen ja viritellä työstökoneet valmiiksi, kunnes asia ratkesikin itsestään.

Piipahdimme nimittäin kesällä rompetorilla, mistä löytyi tämä kuvissa näkyvä yksilö - aivan täydellinen niin muodoiltaan kuin mitoiltaan! Arvaattekohan, missä käytössä penkki on ollut aiemmin? Kangaspuiden istuimena! Lakatun pinnan alla tämä oli väriltään lähes sinapinkellertävä, mutta ahkeran hiomisen ja kaksinkertaisen maalipinnan jälkeen tätä on vaikea tunnistaa samaksi penkiksi. En olisi koskaan osannut nikkaroida yhtä siistiä versiota itse, joten arvannette, miten haltioissani osaan olla tästä parinkympin löydöstä.

Mitä tulee saarekkeen käyttöprosenttiin, se on kasvanut reilusti. Aiemmin kalustetta tuli käytettyä vain työtasona, mutta nyt sen äärellä vietetään oikeasti aikaa ja seurustellaan. Mies näpyttelee tässä usein tietokonetta ja itse tykkään aterioida ainakin välipaloja saarekkeen äärellä. Keittiössä tulee myös pidettyä enemmän seuraa toiselle. Kynttilänliekki on pop; sytytän joka kerta tuohon mökin savupiippuun kynttilänpätkän parkkeeratessani saarekkeelle.

Vuosien harjoituksen tuloksena voin taputtaa itseäni kyllä kevyesti olalle. Enää en todistetusti hötkyile sisustusratkaisujen perään, enkä häiriinny keskeneräisyydestä. Vähän kerrallaan ja kaikki ajallaan - siinä minusta melko oiva ja käytännössä hyväksi todettu motto!

Mukavia syyspäiviä!


18.7.2019

Staycation

Kuluva kesä tulee jäämään muistoihin epätyypillisenä, sillä reissuvaihde jää meiltä nyt todennäköisesti kokonaan kytkemättä päälle. Tavallisesti olemme tehneet ainakin yhden kesäisen roadtripin, joka on tarkoittanut vähintään tuhatta reissukilometriä ja useampaa yöpymiskohdetta matkan varrella. Joka kerta matkustussuunnitelma ja -suunta on pulpahtanut mieleen itsestään, mutta tänä vuonna niin ei ole tapahtunut. Niinpä totesimme, että jos taivallusideaa ei enää extempore tule, vietetään tämä kesä lokoisasti kotimaisemissa, suunnilleen Savon rajojen sisällä. 

Kotiympyröissä ja lähitienoilla vietetylle lomalle on oma terminsäkin olemassa, staycation. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se on juuri sitä, mitä mieli ja kroppa kaipaa eniten. Kun alkukesä meni vahvalla piha- ja asuntoteemalla, nyt halajaa vain nauttia saavutetuista puitteista.

Vaikka piha- ja asuntohommat ovat haukanneet lomasta muhkean palasen, on alkukesään mahtunut sosiaalisempaakin huvittelua. On ollut useampia sukujuhlia, jalispelejä, illanistujaisia ja paikallisia kesäpäiviä. Muutamaan otteeseen on vietetty pirskeitä oman kylän kuppiloissa, tehty yhden yön reissu Kalajoelle ja kuunneltu ysäriä Iisalmen Olusilla. 

Itse sain tällä viikolla emännöidä opiskelukavereideni kesämiittiä täällä meillä - tämä kuvissa näkyvä, upeaakin upeampi pioni oli yhden erityisopettajan tuoliainen suoraan omasta kukkapenkistä. Jännitystäkin on ollut ohjelmassa, sillä kävimme ystäväporukan kanssa pelaamassa Kuopiossa pakohuonepeliä. Niin hauskaa ja erilaista ajanvietettä; suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Loppukesän ohjelmaa emme ole lukinneet mitenkään. Haaveissa olisi ehtiä edes yhteen kesäteatteriin, käydä soutelemassa, kyläillä vähän lisää ja testata lähirannan grillipaikka. Niin, ja suppailemaan tekisi myös mieli. Omaa lautaa meillä ei ole, joten pitäisi varmaan tarkistaa, pääsisikö vaikka Tahkolla melan varteen. Joka tapauksessa, ajokilometrejä ei tänä suvena mittariin tuhatkaupalla rullata.

Muistoisia kesäpäiviä!



15.7.2019

Asuntokaupoilla

Viime maanantai oli jännittävä päivä, sillä meistä tuli kaupunkiasunnon omistajia. Ostimme Iisalmesta näppärän citykaksion, joka palvelee lähitulevaisuudessa omia arkiympyröitämme. Pidemmällä tarkastelujaksolla asunto on myöhemmin tarkoitus valjastaa sijoituskäyttöön. Mikään ylläriliike tämä ei ollut, sillä päätöksen asunnon hankkimisesta teimme jo toista vuotta sitten. Tavoitteeksi asetimme, että avaimet oveen olisivat hyppysissämme tämän kesän aikana.

Odottavan aika on pitkä, sillä tavallinen mattimeikäläinen ei sormiaan napsauttamalla asuntoa shoppaile. Tämän toteutuminen vaati erittäin tarkkaa ja pitkäjänteistä taloussuunnittelua, käytännössä kaikessa mahdollisessa nollabudjetilla elämistä. Taustalla tapahtui myös Rautavaaran kiinteistön virallinen arvonmääritys: kiinteistönvälittäjä kävi tekemässä päätalosta ja rantamökistä arviokirjan, jotta saimme määriteltyä pankille kokonaisuudesta realistisen vakuusarvon. Vaikka uskoimme olevamme kartalla tilustemme numeroista, oli mainiota kuulla, että todellinen arvo on toteutuneita kustannuksia suurempi. Siltikin, vaikka tontti sijaitsee täällä Rautavaaralla, minne rakentamisen olen itsekin luonnehtinut olevan taloudellinen itsemurha. :D No, ei se onneksi ihan sitä olekaan.

Ostettavan asunnon speksit ja käyttötarkoitus meillä oli selkeästi mietitty, joten oli helppo lähteä kiertelemään erilaisia kohteita läpi. Asuntotyypille olimme avoimia ja kävimmekin katselemassa vaihtoehtoja paritaloista kerrostaloihin, vanhemmista uudempiin. Meille kävi varsin klassisesti, sillä hankittu yksilö kolahti voimakkaasti meihin molempiin: tähän tutustumisen jälkeen aiemmat kohteet pyyhkiytyivät listalta veks, eikä mikään seuraavista enää sytyttänyt.

Kyseessä on viime vuonna valmistunut kerrostalokaksio Iisalmen keskustassa. Itse ihastuin tässä erityisesti hyvin suunniteltuihin neliöihin, kolmen metrin huonekorkeuteen ja materiaalivalintoihin (lattiassa esimerkiksi vinyylilankku). Miehen mieleen taas ovat tekniikka-asiat, sillä asunnossa on moderni kodinohjausjärjestelmä maalämpöineen. Kuukausittaiset käyttökustannukset ovat superpienet.

Vietimme Iisalmessa viime viikonlopun; siivosimme ja kalustimme asunnon ja ehdimme tepastelemaan Olusillekin. Fiilistelimme. Tämä oli nappivalinta.
 
Mukavaa viikkoa!

P.S. Instan puolelta voi kurkata muutaman kuvan huonekalujen kera, klik.

25.6.2019

Aikaansaamisen iloa

Heipsan! Meillä on takana varsinainen touhukuukausi, kun rykäisimme vähän itsellekin yllätyksenä rakennuksia ja pihoja valmiimmaksi. Vielä ei todellakaan olla maaliviivalla ulkotilojen kanssa, mutta jonkinlaiselle erätauolle asti saimme hommia edistettyä, eikä täällä näytä enää niin raksamaiselta.
Juhannusviikolla pääsimme jo hölläämään, joten käytännössä olemme ahkeroineet toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Mitä täällä on sitten tehty?
  • Talo ja mökki ovat lähestulkoon maalattu. Tarkkasilmäinen bongaa näistä kuvista, että osa otsalaudoista on vielä käsittelemättä. Ne meillä on tavoitteena saada tämän viikon aikana valmiiksi, sitten on all done.
  • Talon terassit on valtattu harmaaksi. Mökin terasseja varten on jo iso tonkka Valttia hankittu, mutta toteutus on vielä edessä.
  • Talon, mökin ja autokatoksen sokkelit on maalattu.
  • Isoja koneita vaativat maansiirtotyöt on tehty. Kaivinkone oli meillä hommissa kesäkuun ensimmäisen viikon. Tuona aikana maa-aineksia ajettiin tontille kymmeniä kuormia ja pintoja muotoiltiin istutusvalmiiksi ja oikeisiin korkoihin sekä etu- että takapihalta. Tämä urakka oli mörkönä mielessäni koko kevään ajan ja vielä huhtikuussa luulin, ettemme tarttuisi mörön helmasta kiinni vielä tämän kesän aikana. Mutta niinpä vain motiivit muuttuvat ja tämäkin mörökölli on nyt selätetty.
  • Maansiirron ohessa muotoilimme rantaan oman pienen hiekkabiitsin.
  • Sain ulkotöiden välitauoilla tehtyä mökkisaunan lauteet valmiiksi. Tämä oli homma, johon en sallinut miestä edes kurkkimaan. Lopputulos löytyy instan puolelta, klik. Saunomaan emme vielä pääse, sillä kiukaan kytkemisessä hormiin on vielä useampi välivaihe edessä.
Työnjako meillä meni pääasiassa niin, että minä vastasin maalausten lisäksi kokonaan maatöistä, sekä terassien ja sokkeleiden käsittelyistä. Mies aloitti kesälomansa minua myöhemmin ja hänen työpanoksensa kohdistui pääosin maalaamiseen, etenkin kaikista pelottavimpiin ja vaikeimpiin paikkoihin. Myös vanhempani talkoilivat apuna maalaus- ja traktorihommissa useampana päivänä.

Nyt aiomme hyvällä mielellä ihan vain lomailla hetkisen. Aikaansaamisen ilo toteutuneista töistä on niin suuri, etteivät edessä odottavat puuhat häiritse mieltä vielä ollenkaan. Koska pääsimme välietappiin näinkin aikaisessa vaiheessa kesää, tuntuu mukavalta miettiä lomapuuhia hyvällä omallatunnolla, ilman painetta isommista töistä.

Koska tykkään listata asioita, laitettakoon luetteloon mahdollisesti vielä tänä vuonna tehtäviä hommia:
  • Nurmikon istutus. Nurmea meillä on tulossa takapihalle ja talon eteläpäätyyn. Tätä varten tarvitsisi innostua maan haraamisesta. Luulen, että kasvattelemme hauista asian kanssa lähemmäksi syksyä.
  • Sokkelinvierustojen rajaaminen. Ennen nurmikkoa pitäisi sokkelinvierustat tasoitella sepelillä nätiksi ja miettiä niiden rajaustapa nurmikkoalueeseen.
  • Terassialueiden viimeistely. Sekä talon että mökin isot terassialueet ovat vielä sivuilta auki. Talon takaterassi vaatii porrasaskelmia ja alareunan sulkemista, mökkiterassi puolestaan pientä suoristamista, sivuportaita, reunojen sulkemista ja valttaamista. Lisäksi aiomme tehdä etupihan puolelle kapean etuterassilaajennuksen, joka yhdistää pääoven ja kodinhoitohuoneen oven välisen alueen. Luulen, että terassiprojekteista etupihan puoli on todennäköisin tämän kesän homma, sillä kaipuu tuulensuojasta ja talon varjopuolen tsillausalueesta tuntuu akuuteimmalta.
  • Roskakatos. En tiedä miksi, mutta omassa mielessäni roskakatos saa pihan tuntumaan vielä monta pykälää valmiimmalta.
  • Mökkisaunan valmistuminen. Homma on kiinni enää hormiin liittyvistä seikoista, mutta niitä on useampia ja ne vaativat monia pieniä työvaiheita. Tämän kanssa en halua hosua, sillä paloturvallisuus ei toteudu hutiloimalla.
Istutuksia en suunnittele tälle kesälle ollenkaan. Tulevina vuosina niitä sitten - paitsi työmäärän, myös pihabudjetin vuoksi. Myös autokatos, pihan loput sipistelyt ja tontin metsäalueiden siivoaminen saavat odottaa tulevaisuuteen. Ehtiihän tässä. :)

Rentoja kesäpäiviä!




12.5.2019

Elämänviisauksia + ilmaista printattavaa

Mukavaa äitienpäivän aamua! Huomasin tällä viikolla, että en ole jakanut täällä blogin puolella pitkään aikaan ilmaiseksi printattavia juttuja. Blawhi Graphicsin somessa tykkään julkaista voimalauseita silloin tällöin: paitsi että ilmaistiedostot ovat mukavaa vaihtelua sisällöntuotantoon, ne rehellisesti sanottuna ovat tarpeellista pohdintaa omalle mielelle. 

Kun pysähdyn jonkin tietyn elämänviisauden äärelle, teen siitä printattavan aineiston ja muotoilen julkaisusanat, oma arkikuplani poksahtaa aina hetkeksi rikki. Ajatuksia ja toimintatapoja mittaillessani löydän joka kerta vähintäänkin yhden aivosolmun, joka vaatii ravistelua. Tsemppaava, voimaa ja lempeyttä huokuva viesti toimii vähintäänkin huojentavana aineksena, joka pysäyttää ja ilostuttaa arjen tuiskeessa.

Kokosin tähän postaukseen viisi viimeisintä julkaisua. Kunkin kuvan alta löytyy linkki, joka vie kyseisen PDF-tiedoston luokse. Mukana ovat myös saatesanat, joilla olen printtejä jakaessani niitä taustoittanut. Jospa näistä joku tuntuisi omakohtaiselta myös siellä ruudun toisella puolella.



Täällä on taipumusta vatvoa menneitä ja murehtia tulevia. Yhden ihmisen sormet ja varpaat eivät riitä laskemaan niitä päiviä, kun on tullut suoranaisesti pelättyä tulevia päiviä ja niiden tapahtumia. On oltu huolestuneita asioiden onnistumisesta ja pelonsekaisin tuntein jännitetty jonkin edessä olevan etapin lopputulosta. Pahimmillaan pelätty lähimmäisen puolesta.

Paitsi että meillä on isommassa mittakaavassa huolehtimista ilmastonmuutoksesta ja maailmanrauhasta lähtien, löytyy meiltä jokaiselta pienempiä, arkipäiväisiä pelonaiheita. Suurimmat uhkakuvat löytyvätkin yllättävän läheltä ja jokainen kokee ne omasta alkupisteestään käsin.

Pelko tulevasta on hämmentävän voimakas tunne, joka sitoo mieltä useimmiten tarpeettoman voimakkaasti. Kurjimmillaan se estää nauttimaan elämästä sellaisinakin päivänä, kun kaikki on ihan hyvin. Järki harhautuu ja pelottava asia näyttää suuremmalta, mitä se todellisuudessa onkaan. Tällöin ajatukset kuroutuvat epärealistisesti ja käsillä oleviin elämänhetkiin jää tarttumatta, kun mieli kohdentuu tulevaan. Se on inhimillistä.

Aina voi kuitenkin yrittää muokata omaa kokemusmaailmaansa. Muistuttaa itseään, ettei etukäteen pelkääminen ole ennekään tuonut mihinkään tilanteeseen helpotusta - päinvastoin. Opetella erilaisia ajatusmalleja hyödyttömien pelkotunteiden mitätöimiseksi. Nousta pykälä kerrallaan lintuperspektiiviin ja suhteuttaa murheet lähiympäristön tasolta valtakunnalliselle ja siitä edelleen maailmanlaajuiseen vertailuun. Huomata, ettei etukäteen pelkääminen tuo helpotusta, vaan tuloksetonta hautomista.



Vanhan totuuden mukaan hymy ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin; se on erittäin pieni ele, jolla voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa toisen ihmisen päivän. Myös hyvän vaaliminen on tärkeää: vaikka meillä kaikilla on kannettavanamme raskaitakin kokemuksia, ei niille kannata antaa liikaa elintilaa tässä hetkessä. Vaalitaan siis erityisellä tarkoituksella mukavia tuokioita, voimauttavia kokemuksia ja ihania muistoja – näin aivokoppa saattaa oppia keskittymään automaattisemmin elämän hyviin vivahteisiin, eikä anna turhan suurta painoarvoa ikäville ajatuskehille.

Ollaan hyviä toisille, hymyillään!



Vaikka aina ei siltä tunnu, useimmiten meillä on asiat ihan hyvin.

Elämän kolhut saattavat toisinaan luoda tunteen epäreiluudesta ja kokemuksen siitä, että kaikki menisi alvariinsa vain päin mäntyä. Ahdistus voi sykkiä rinnassa ja kurja fiilis saattaa lamaannuttaa näkemään kaikessa jotain uhkaavaa, pelkkiä epäonnistumisen merkkejä. Ei tee mieli edes yrittää tsempata ja ponnistella paremman olon eteen.

Etenkin tällöin olisi hyvä pysähtyä ja ajatella vieläkin pahempia skenaarioita; kuvitella, mitkä kaikki asiat voisivat olla vieläkin huonommin. Silloin ehkä saa kiinni kaikista hyvistä elämäntekijöistä ja on helpompi huomata, että suuri osa perusasioista onkin ihan hyvin.

Ja vaikkei olisikaan, jo se, että joku sanoo kaiken olevan ihan hyvin, lohduttaa ja luo tunnetta turvallisuudesta.

Joten: kaikki on ihan hyvin.




Tässäpä ohje, jonka voisi ensivilkaisulla kuvitella liittyvän vaikkapa kesänviettoon. Voi sitä soveltaa toki edessä häämöttävään lomaankin, mutta aika moneen muuhunkin asiaan: meillä kaikilla nimittäin on ajatuksia, tapoja, ihmisiä, periaatteita, (muka)velvollisuuksia tai vaikkapa muistoja, joiden olisi parempi antaa olla. Sellaisia, joista kiinni pitäminen ei hyödytä, vaan nakertaa sisältä. Ja ihan turhaan. Kaikkeen ja kaikkiin emme voi vaikuttaa, eikä tarvitsekaan. Joten annetaan turhan painolastin olla, höllätään ja nautitaan kepeämmällä mielellä elämästä!



Onnelliset hetket eivät odota vasta viikonloppuisin, eivätkä minkään muunkaan etapin tai hankinnan jälkeen. Onni on nyt – se tulee eläen juuri tätä hetkeä. Jokaisesta (kököstäkin) päivästä voi löytää onnen, kun opettelee näkemään asiat myönteisellä ja kiitollisella asenteella. Tarttuu kiinni jokaiseen merkitykselliseen hetkeen ja elektronisten ruutujen tuijottamisen sijaan tekee asioita, jotka tekevät onnelliseksi niin sinut kuin ympärilläsi olevat ihmiset.

Onni syntyy tekemällä, elämällä, kokemalla – niin niitä tavallisen arkisia asioita kuin vähän erityisempiä juttuja rutiinien keskellä. Onnellisuuden tunne menee ja tulee, mutta etsiessään sen voi löytää mistä vain. Toivottavasti huomaat eläväsi tänään onnellisia hetkiä! Ihanaa päivää!



P.S.  Lisää printattavia tiedostoja löydät tästä postauksesta.


5.5.2019

Miten valkoinen tiskiallas pysyy puhtaana?

Valkoinen tiskiallas hanoineen on meidän keittiömme kiintopiste. Suunnitteluvaiheessa tiesin haluavani tällaisen valkoisen yhdistelmän, mutta värivalinta pohditutti. Entäs jos se tahrautuu heti rumaksi? Hankinta lukittiin, kun päätin, että vaihdetaan sitten musta kokonaisuus tilalle, jos alkuperäinen versio osoittautuu torsoksi. Kaksikko hankittiin Ikeasta ja altaan materiaali on kvartsikomposiitti. 

Käyttöä on takana nyt yksi kokonainen vuosi ja neljännes päälle, joten puhtaanapitoarviointia pystyy jo tekemään. Pääsääntöisesti allas pysyy siistinä vaivattomasti. Se ei ole erityisen herkkä imemään tahroja itseensä eikä vaadi kovin kummoisia ylläpitotoimia. Todettakoon kuitenkin lisähuomautuksena, että erityisen vaativissa olosuhteissa ei altaan tarvitse meidän kahden aikuisen ja yhden koiran taloudessamme pärjätä.

Aina kun hana ja allas vilahtavat somekuvissa, tupsahtelee postilaatikkoon kysymyksiä puhtaanapidosta ja valkoisen pinnan vaativuudesta. Ajattelin, että voisin koota postaukseksi saakka ne käytännön seikat, jotka omassa arjessa toteutuvat ja jotka saavat altaan pysymään suht puhtaana. Näitä on muutama kappale: arkiset käytänteet ja oikeanlainen pesuväline.

Arkiset käytänteet. Keittiössä puuhastelun lähtökohtana on, että likaiset astia siirtyvät suorilla pesukoneeseen sen henkilön toimesta, joka niitä on käyttänyt. Jos ne jätettäisiin kököttämään altaan reunoille tai annettaisiin kasautua sen pohjalle, pinttymiä tulisi varmasti. 

Minua hiertää muutenkin, jos pesuallasta käytetään tiskien välilaskutasanteena: niiden uudelleen poimimiseen ja astianpesukoneeseen laittamiseen joutuu käyttämään tuplavaivan, kun koneen luukun voisi aukaista yhteen syssyyn jo heti alkuunsa. Hankalasti ovat altaankäytön tielläkin.

Tässä harmistumista aiheuttaa myös se, että useimmiten tiskinsä altaaseen jättävä (lue: mies) kokee kuljetuksen olevan jo perillä, ja varsinaisen lopputoimituksen tekee joku muu (lue: Kristiina), mikä on epätasa-arvoista kotityöroolitusta. Näissä käytänteissä meillä on ollut tällä vuosikymmenellä hiomista, mutta nykyään altaan liepeiltä ei taida totuuden nimissä löytyä enää kahvikuppia tai vanukaslusikkaa kummempaa tuplanosteltavaa. :)

Toinen peruskäytänne on altaan huuhteleminen värjäävien aineksien käsittelemisen jälkeen. Käytännössä jäähtyneet kahvilitkut ja tomaattipohjaiset ruuat ovat niitä, jotka jäävät herkimmin altaan pohjalle sävykerrokseksi, jos niitä ei heti huuhtele viemäriin. Tämä on aika yksinkertainen ja melko hyvin meillä molemmilla automatisoitunut toimenpide: jos altaassa tiskataan tai sinne kaadetaan värillisiä sortimentteja, riittää, kun hanalla valuttaa kiertoliikkeen verran vettä yhdeltä laidalta toiselle.

Pesuvälineet. Arkipäivinä yleensä riittää pelkkä huuhtelu altaan siistinä pysymiseen, mutta joskus on tarpeen vetäistä pohja omalla tiskiharjallaan tai talouspaperilla. Viikkosiivouksen yhteydessä pesen altaan sitten tarkemmin joka neliösentiltä ja tämä kertaviikkotapa näyttäisi olevan tarpeeksi riittävä altaan valkoisena pysymiseksi.

Olen löytänyt pesuvälineeksi ykköstykin, jota en vähässä kummassa vaihda: Viledan tahranpoistaja-sienen, joka käytännössä kuuluu markkinoilla olevien erilaisten taikasienien klaaniin. Tämän kastelen ensin vedellä, tipautan päälle pari tippaa tiskiainetta ja sitten pyörittelen läpi altaan reunat ja pohjan. Vielä ei ole tullut eteen sellaista tahraa, joka ei sienellä olisi lähtenyt. Oikein odotan, että pääsen kerran viikossa tositoimiin, sillä vaikka allas ei ensikatsomalta näyttäisi likaiselta, kirkastuu se kuitenkin aina sienikäsittelyn jälkeen.  Sen verran olen vetänyt itselleni rajaa siivoukseen, että kerta viikkoon tehopesua saa riittää, vaikkei siihen montaa minuuttia kulukaan.

Sellaisia käyttökokemuksia meiltä. Jos haaveissa on valkoinen tiskiallas, se on kyllä mahdollista saada pysymään valkoisena, jos omat käyttötottumukset ovat suotuisia. :)

28.4.2019

Äidille kortti

Illanköllykkätä! Tulinpas nyt vinkkaamaan Blawhi Graphicsin korttiosastolta löytyvistä äitienpäiväkorteista, sillä äitienpäivään on aikaa tasan kaksi viikkoa. 

Jos teidän äippä saattaisi pitää jostakin näistä mustista tai vaaleanpunaisista vaihtoehdoista, pääsee kortteja tilaamaan täällä. Toimitukset lähtevät liikenteeseen aina tilausta seuraavana arkipäivänä. :)

Kivoja huhtikuun viimeisiä päiviä!


21.4.2019

DIY: Liimatut roiskemunat

Vaikka muita pääsiäisperinteitä täällä ei juurikaan toteuteta, ovat jonkinlaiset DIY-munat kuuluneet omaan pääsiäiseeni jo monta vuotta. Kiirastorstai oli itselläni vapaapäivä, ja kun aikaa oli, kokeilin jalostaa yhtä aikaisemman vuoden munaideaa helpommaksi.

Vuonna 2015 (klik) tein koristemunia liimaamalla lautasliinoja muna-aihioiden päälle. Tuolloin sekoitin puuliimasta ja vedestä sörsselin, jolla kiinnittelin liinojen kuviokerroksen munien pintaan. 

Nyt ajattelin kokeilla, mitä tapahtuisi tavallisella puikkoliimalla. Vetelin liimaa hennolla otteella lautasliinaan (jotta se ei repeäisi) ja rullasin sen styroksimunan päälle. Päädyissä leikkasin liinaan muutamia halkioita, jotta palaset sai aseteltua nätisti kiinni. Toimii!

Jos siis joskus tulee tarvetta nopeaan muna-askarteluun, on tässä yksi hyvä vaihtoehto. Aikaa näiden neljän munan tuunaamiseen meni noin vartti, ja materiaalia kului yhden lautasliinan verran.

Aurinkoista pääsiäisloman jatkoa!


19.4.2019

Haluatko valoisampaa vapaa-aikaa?

Kun EU-tasolla päätettiin kellojen siirtämisen lopettamisesta, hihkuin innosta. En siksi, että siirtely itsessään olisi minua erityisemmin vaivannut, vaan valon vuoksi. Iloitsin, että vihdoinkin syksyllä koittava tappopimeys olisi hieman siedettävämpi, kun valoa riittäisi joka päivä tuntia pidempään. 

Oletin siis täysin epäilemättä, että ILMAN MUUTA me täällä Suomessa jäätäisiin kesätunneille, mikä helpottaisi pimeintä vuodenaikaa, kun iltapäivät ja alkuillat olisivatkin valoisampia. Sitten, kun alkoikin kuulua kaikuja pysyvästä talviajan valitsemisesta, lamaannuin hetkeksi. Tunsin epäuskoa: miksi ihmeessä joku haluaisi valita meille pimeämmän vapaa-ajan?

Kun olen käynyt aiheesta keskusteluja, yllättävän moni ikäiseni ei näytä kunnolla edes tiedostavan, mitä kesä- tai talviaika käytännössä tarkoittaa. Ei hahmoteta, mihin suuntaan valon määrä lisääntyy tai vähentyy. Kerrattakoon siis: kesäajassa päivänvaloa kestää iltapäivisin pidemmälle, talviajassa pimeys laskeutuu aikaisemmin. 

Valon määrä on vakio. Sitä riittää saman verran ajasta viis, mutta kellokeskustelun ydin onkin siinä, valitaanko valoisuuden painotus aamuihin vai iltoihin. 

Fakta on se, että valtaosa työssäkäyvistä töröttää töissä aamusta iltapäivään. Puhumattakaan koululaisista ja opiskelijoista. Enemmistöllä vapaa-ajan puuhat sijoittuvat töidenjälkeiseen aikaan, iltapäiviin ja iltoihin. Itse koen, että juuri näihin tunteihin lisävaloa kaivattaisiin. Omalla kohdallani työpäivien jälkeiset aktiviteetit ja niiden aikainen valoisuus korreloi suoraan mielialaan. Pimeys ahdistaa ja lamaannuttaa, eikä hämärän laskeuduttua innosta enää touhuilla. 

Aamulla sarastavalla valolla en tee mitään. Kun kello soi tavan arkena jo kuuden aikoihin, ei puhettakaan, että harrastuksia ja muita tekemisiä jaksaisi ympätä aamuihin. Ja näin se on suurimmaksi osaksi kaikilla muillakin työikäisillä. Valo jää autuaasti hyödyntämättä ja aurikoiset aamut tuntuvat työpaikan ikkunan takaa lähinnä kettuilulta.

Kelloaihe aiheuttaa minulle pientä tunnekuohua aina, kun sitä ajattelen. Siksi tekstinkin tuottaminen on vähän hankalaa, kun yritän kursia ajatuksia kokoon paniikinomaisesti poukkoillen. Minua paremmin aihetta on pyöritelty muun muassa täällä, suosittelen lukaisemaan.

Vaikka Suomessa tehtiin jo päätös pysyvästä talviajasta, hallitus on sittemmin pehmitellyt linjaa. Meidän lähinaapurimaat kun ovat kaikki valitsemassa pysyvää kesäaikaa; olisi aika kummallista, jos vain Suomessa kitkuteltaisiin talviajassa. Hallitus onkin vielä valmis neuvottelemaan vyöhykeajasta. Uuden linjauksen taustalla on toive, etteivät aikavyöhykkeet sirpaloituisi liikaa Euroopassa. Suomi ei siis vielä sulje pois kesäajan valintaa, huh. Toivoa on!

Koska aikavyöhykkeen valinta näyttää olevan vielä vaiheessa, vinkkaan vaikuttamaan, jos asia on yhtään lähellä omaa arkea! Pysyvästä kesäajasta on nimittäin tehty kansalaisaloite, joka näyttää keränneen allekirjoituksia reippaalla tahdilla. Nimen voi rustata siihen alle TÄÄLLÄ.

Aurinkoista pääsiäistä!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...