Kesäkukat

Miten mukava olikaan päästä viimein puutarhalle! Äiti ja sisko lähtivät mukaan, aivan kuten uumoilin. Massiivisia kukkatavoitteita minulla ei ollut, itse käyminen lähinnä. Toivoin löytäväni pientä kivaa etuterassille, ja tällaisen pahvilaatikon sainkin kantaa mukanani. :)

Shoppailin tarhalta neilikoita, dahliettoja sekä ylläriostoksena alppiruusun. Kukkien värisuora kertonee jotain todellisista lempiväreistäni: pinkit ja violetit sävyt, nam!

Dahlietat ja neilikat istutin korkeaan valkoiseen ruukkuun ulko-oven viereen. Samantyylinen asetelma samanlajisine kukkineen oli tuossa viime kesänäkin. Niin huono kun olenkin kaikkien kasvien kanssa, jostain kumman syystä dahlietat ja neilikat kestivät viime vuonna hoidossani pitkälle syksyyn, puskien uutta kukkaa entisten perään. Jospa nämäkin menestyisivät yhtä hyvin!

Valkoiseen ruukkuun olin laittanut huhtikuussa orvokkeja, jotka ovat vieläkin täydessä terässään. Ne siirsin pienempään, puiseen astiaan etuterassin portaille. Orvokkien alapuolelle riitti toiseen samanlaiseen pänikkään vielä satsi neilikoitakin.

Alppiruusu oli siksi ylläriostos, että menin puutarhalle kukkien puolesta vain noiden neilikoiden ja dahliettojen kuvat silmissäni. Tämä tummanvioletti, massiivinen yksilö kuitenkin houkutteli niin paljon, että pakkohan sekin oli kotiin kantaa. Kyseessä on tarkemmin sanottuna patioalppiruusu, eli sen pitäisi säilyä talven yli ruukussaan. Katsotaan, miten käy. Ruukuksi tuunasin ison talomaalipöntön: kuorrutin sen ensin saneerauslaastilla ja maalasin sitten mustaksi - halpa ja helppo ruukuntekotapa.

Kukat istutin paikoilleen toissapäivänä. Otin kesken sateisen päivän nokoset, kunnes heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Oli pakko ampaista heti ulos ja asetella kasveja kiireellä paikalleen. Uusi sadekuurokin ehti jo piiskata selkää, mutta kun olin saanut kukat valmiiksi, aurinko pyrähti taas näkösälle - juuri viidentoista minuutin ajaksi, että ehdin napsia nämä kuvat. Sitten taas satoikin koko illan. Hassu kesä!

Ainut, mitä jäin puutarhalta kaipaamaan, olivat puut. Olin hiljaa toivonut löytäväni sieltä uudet yksilöt takapihan kuolleiden omenapuiden tilalle, mutta puutarjonta oli tuhottoman niukkaa. Vähän harmitti. Riippahernepuut etenkin olisivat kiinnostaneet, mutta niistä oli enää lappu jäljellä. Höh.

Kyllä vaan aurinko ja kirkkaat kesäkukat ovat sitä mitä silmä kaipaa. Kotiin on nyt moninkertaisempi ilo tulla, kun etuterassilla on värivastaanotto edessä. Kunpa vain tuo aurinkokin jaksaisi buustata kukkaloistoa.

Millaisia kesäkukkia te olette laitelleet? Huisia perjantaita!

P.S. Blawhi Graphics -arvonta päättyi eilen ja voittaja on selvillä! Onnettaren suosikiksi kipusi tällä kertaa Huvikumpu Living -blogin Susanna, onnea vielä tätäkin kautta! ♥

ARVONTAMUISTUTUS // Blawhi Graphics

Keskiviikkomoikat! Olethan muistanut osallistua Blawhi Graphics -sisustusprinttien arvontaan? Jos et, niin vielä ehtii! Arvonta-aikaa on huomiseen klo 18.00 saakka. 

Arvonta suoritetaan Facebookin puolella, missä kaikki Blawhi Graphicsin sivutykkääjät saavat automaattisesti yhden arvan - lisäarpa on luvassa kaikille arvontajulkaisun jakaneille. Voittajalle on tiedossa kaksi vapaavalintaista, A3-kokoista sisustusprinttiä Blawhi Graphicsin valikoimasta; yhtenä esimerkkinä vaikkapa tuo ensimmäisen kuvan G-juliste. Kipin kapin siis osallistumaan tästä! :)

 1. Pöllö / 2. G / 3. A / 4. Half / 5. Splash / 6. Feather / 7. Brushed / 8. Cone / 9. Kettu / 10. Courage / 11. Moroccan / 12. Rough 

Blawhi Graphicsia voi seurata myös Instagramissa, nimimerkillä blawhigraphics.

Istuintyynyjen tuunaustarve

Kyllä, voisi ajatella että liukuvärjätyt pinnat ovat ilo silmälle. Joku rempseämpi luonne olisi tätä mieltä silloinkin, vaikka värimuunnos olisi tapahtunut tahattomasti. Minä en kuitenkaan ole, vaan näkymä vaivaa joka kerta silmiin osuessaan. Puhun siis nyt meidän takaterassin ulkokalusteiden istuintyynyistä, jotka aurinko ja vesi ovat saaneet vuosien saatossa haalistumaan. Alunperin tekstiilipinnat olivat tummanharmaat, lähes mustat. Nyt voisi sanoa, että väri alkaa lähennellä enemmän valkoista kuin mustaa.

Vanha terassiryhmämme on käytössä jo viidettä kesää. Hankimme sen aikoinaan rivitaloasuntomme kompaktin kokoiselle terassille, kun asuimme vuoden Lapinlahdella. Voi, miten onnellinen tästä ryhmästä ja siitä asunnosta silloin olinkaan. :)

Kankaiden haalistumisesta huolimatta ovat terassikalusteet säilyneet muuten moitteettomassa kunnossa. Polyrottinkinen runko on kestänyt mahtavasti vuodenaikojen ja säätilojen runtelut, eivätkä istuintyynytkään ole lössähtäneet. Jos nyt oltaisiin hankkimassa uusia terassikalusteita, valittaisiin varmasti useamman istuimen sijaan kulmamallinen sohva. Linjatkin saisivat olla täysin suorat, ilman kaarevuuksia. Muotomieltymysten muuttumisesta huolimatta eivät kalusteet tule saamaan lähtöpasseja. Ne ovat juuri passelit tähän pikkuiselle takaterassillemme.

Talopakettiin ei alunperin kuulunut minkäänlaista takaterassia saati -ovea. Olohuoneesta aukeneva ovi sekä kahdeksan neliön terde on siis lisätty extrana. Terassin teetätimme pieneksi siksi, että tarkoitus oli asumisen edetessä tarkastella, kuinka paljon sillä tulee olemaan käyttöä. Että kannattaako laajentaa aluetta suuremmaksi. Nyt kun tässä on kolmatta vuotta asuttu, ei laajennustarpeita ole ilmennyt. Vaikka näkymät ovat takapihan puolelta järvelle upeat, Ouluun menevä tie rajoittaa istumishaluja sen verran, että isommalle ajanviettoterassilla ei olisi käyttöä. Tällä puolen taloa lähinnä piipahdetaan viilentymässä ja oikaisemassa koipia hetkisen verran.

Mitä niihin näkymiin tulee, niin yläpuolen otoksesta voi tiirailla, kuinka järvi kimmelsi tänä aamuna. Samasta voi huomata, kuinka tie halkoo peltoa ja järveä.

Kuvassa taustalla siintävät omppupuiden karahkat ovat takapihalla vielä paikoillaan.  Tarkoituksenani on vetäistä ne tällä viikolla irti ja keksiä tilalle muuta. Havua tai pajusukuista puuta - ei mitään sellaista, mistä jänikset tykkäisivät!

Mutta siis, istuintyynyistä vielä! Pohdin kahden vaihtoehdon väliltä: tyynykankaita voisi kokeilla värjätä pesukoneväreillä mustaksi tai sitten niihin on tehtävä kokonaan uudet päällyset. Tuollaisenaan en tyynyjä kuitenkaan halua katsella, tulee halju ja epäsiisti vaikutelma. :) Värjäämisen puolesta pelkään sitä, että luovuttavatko jo värjätyt tekstiilit sävyjä istujan takapuoleen? Edellisen kerran olen tekstiilejä värjännyt vajaat 20 vuotta sitten, enkä enää muista, miten oli värin pitävyyden laita. Toisaalta, mikään ei estäisi kokeilemasta, kun plan B, uusien päällysten ompeleminen, on jo takataskussa.

Oletteko te värjäilleet tekstiilejä pesukoneväreillä? Miten ne ovat käyttäytyneet? Miten teidän muiden terassitekstiilit ovat kestäneet aikaa ja säätä?

Nyt laitan koneen kiinni ja alan valmistautua päivään. Äippäni, pikkusiskoni ja siskonpoikani tulevat kylään aivan näillä näppylöillä, kivaa! Ehkäpä ehdimme porukalla myös puutarhalle; sitä käyntiä olen odottanut kovasti.

Mahtavaa kesäpäivää! :)

Kesämieli

Hyttysen hyrinä, ukkosen jyrinä

Perhosen lento, vanamo hento

Purojen juoksu, mataran tuoksu

Matojen tonkija, onnekas onkija

Hehkuva katu, kuutamosatu

Mansikkamaito - kesä on aito!

Kaija Pakkanen

Viimeinkin olen sen tavoittanut. Kesätunnelman aivosopukoihin. Sään kanssa asialla ei ole mitään tekemistä, vaan vapauden. Saa olla, tehdä ja kuulostella. Ihan rauhassa tai niin nopeasti kuin haluaa. Juoda aamukahvia toista tuntia tai siivota apinanraivolla koti puhtaaksi. Mielessä ei paina to do -listat pihahommista tai muistakaan. Kyllä ne valmistuu. Nyt ollaan tässä ja nyt, nautitaan pyhien aikatauluttomuudesta, ruuista ja levosta. ♥  Leppoisaa juhannusta!

Sisustukseen mätsäävät koiratarvikkeet

No niin, nyt on viikonlopun paljastukset takanapäin ja jännityskertoimet tasaantuneet. Koiranpennussa ja yrittämisessä, onhan niissä jänskättävää! Kiitos ihanista kommenteistanne niin täällä kuin Facebookin puolella, hymyillen on saanut niitä lueskella. ♥

Sattuneesta syystä ovat varsinaiset sisustusasiat ja blogimaailmassa surffaaminen jääneet hetkeksi taka-alalle, mutta jotakin päivitystä täällä on Armas-koirulin myötä tapahtunut.

Viime viikolla oli tarkoituksenani piipahtaa eläintarvikekaupassa pienemmillä täsmäostoksilla, mutta palasinkin autoon kassi täynnä koirarompetta ja kainalossa tämä jättikokoinen tyyny. Olin etsiskellyt koiralle petiä jo useammasta paikasta, mutta jättänyt sen vielä onneksi muualta hankkimatta. Kun vastaan tuli Finlaysonin Coronna-kankaasta tehty koiranpeti, ei tarvinnut miettiä sekunnin murto-osankaan vertaa, lähteekö se meille vai ei. Jos muistatte aiemmista postauksistani, olen rohmunnut meille aiemmin Coronna-kuosisia lautasliinoja ja päällystänyt niillä pääsiäismuniakin. :) Lautasliinojen kanssa yhteensopiva koiranpeti - voiko hauskempaa yhteensattumaa olla!

Armas on ottanut pedin omakseen muitta mutkitta ja hakee siitä paikkansa heti, kun silmät alkavat lumpsumaan. Monet leikitkin on mukavampi nysvätä tyynyn päällä. Tuote on hankittu Mustista ja Mirristä, missä oli valittavana kahta kokoa: 50 x 70 cm ja 75 x 100 cm. Meille lähti versioista suurikokoisempi, koska tuosta meidän turrukastakin on kasvamassa iso poitsu.

Toinen koiran myötä esille päässyt tarvike on posliininen juomakuppi. Se on ollut meillä jo viime vuodesta lähtien, kun pääsin Smartphoton yhteistyön merkeissä suunnittelemaan ja tilailemaan meille kuvatuotteita. Varsinaisestihan tämä olisi ruokailukäyttöön tarkoitettu tarjoilukulho, mutta minun mielestä loistava vesikuppinakin! Varsinkaan, kun en ole kuluneista kuukausista huolimatta keksinyt kulholle muuta käyttöä.

Vesikulhon kylkeen on painettu meidän kotimme koordinaatit, pikkuisen muunnettuna alkuperäisestä kirjoitusasustaan. Astelukemat ovat mielestäni hauska ja omakohtainen lisä - juuri tätä taloa varten tehdyt.

Yläpuolen kuvassa Armas yritti leikkiä mummon virkkaamalla mutustelumyttyrällä, mutta kuten unisesta katseesta voi havaita, vireystila ei ollut kaikista korkein. Koiranlelujen ei luonnollisestikaan tarvitse mätsätä sisustukseen, mutta minusta tämä virkattu lelu kuuluu värisuoransa puolesta otsikon kategoriaan loistavasti.

Sellaisia sisustusuutisia täällä. Nyt rupean herättelemään tuota nuuskukuonoa päiväruoalle ja sitten rynnätään hetkeksi ulos. Vaikka Coronna-peti on mieleen, näyttää päiväsaikaan, kun minä touhuan keittiön puolella, olevan kiva hautautua noiden ruokapöydän tuolien helmoihin.

Iloista keskiviikkoa!

 

Blawhi Graphics // ARVONTA

Kyllä, sen tein ja vähän hämmentynyt olen vielä itsekin! Olen sulatellut asiaa ensin itsekseni ja pienemmässä kaveripiirissä, nyt on aika julkaista asia täällä blogissakin. :) Perustin siis pieni tovi sitten oman toiminimen, Blawhi Graphicsin, jonka suojissa suunnittelen ja myyn sisustusprinttejä. Kovin jännää! Pöllöprintti ei siis jäänytkään ainokaiseksi, vaan A3-kokoisten sisustusjulisteiden avausmallisto sisältää kaikkiaan 12 erilaista printtiä. Kaikki mustavalkoisia, mistä kumpuaa nimikin: black & white = BLAWHI.

1. Pöllö / 2. G / 3. A / 4. Half / 5. Splash / 6. Feather / 7. Brushed / 8. Cone / 9. Kettu / 10. Courage / 11. Moroccan / 12. Rough

Idea Blawhi Graphicsista kypsyi hiljalleen talven aikana. Ensiaskeleita siis otetaan ja katsotaan, mihin tie vie. Tavoitteena on ensi kädessä tuottaa iloa itselle ja muille, muiden arkiaskareiden ohessa. 

Jos haluat seurata Blawhi Graphicsin taivalta, se onnistuu parhaiten Facebookissa ja Instagramissa. Virallisten kotisivujen pystyttäminen on vielä suunnittelupöydällä, mutta kerron kyllä sitten kun sellaiset ovat klikattavissa. :)

Sen kunniaksi, että ensimmäisen suunnitteluerän printit ovat valmiina tilattaviksi, polkaistaanpas nyt pystyyn FB-arvonta. Arvonnan säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Siihen osallistutaan tykkäämällä Blawhi Graphicsista Facebookissa - jokainen sivutykkääjä saa automaattisesti yhden arvan. Lisäarvan voi lunastaa jakamalla arvontajulkaisun omalla tai bloginsa FB-seinällä ja kertomalla siitä arvontajulkaisun kommenttiboksissa.

Arvonta starttaa nyt ja päättyy torstaina 25.6. kello 18.00. Voittaja pääsee valitsemaan itselleen kaksi printtiä Blawhi Graphicsin julistevalikoimasta. Kipinkapin siis osallistumaan: KLIK!

P.S. Kuvien kopiointiestosta huolimatta saat linkin avautumaan uudelle välilehdelle, kun painat pohjaan CTRL-näppäimen ja klikkaat linkkiä hiiren vasemmalla napilla! :)

Armas tuli kotiin! ♥

Terve kaikille! Minä olen Armas. Pitkäkarvainen collie ja seitsemän viikkoa vanha. Matkustin eilen uuteen kotiini tänne Iisalmeen, ja olen vielä kovin pyörällä päästäni. Matka oli pitkä ja jännittävä, sillä minut haettiin Hämeenlinnasta saakka. Minä poloinen olen orpopoika, sillä emoni menehtyi äskettäin. Onneksi ehdin juomaan emonmaitoa useamman viikon ajan ja vahvistumaan tarpeeksi reippaaksi pennuksi. Sanovat, että minulla on ison koiran geenit. En vielä tiedä, minkä makuisia ne geenit ovat, mutta arvatenkin hyviä, sillä niiden ansiosta minusta kasvaa tavallista isompikokoisempi collie. Taidan olla aika hyvänkokoinen jo nytkin, sillä kasvatuskodissani minua kutsuttiin Möhköksi. Möhkö tai Armas - sama se, kunhan saan mahdollisimman paljon silityksiä, herkkuruokaa ja hauskoja leikkejä. Voi olla, että minäkin osallistun jatkossa tämän talon sisustamiseen, mutta hieman eri tavalla kuin täällä on totuttu. Muutamaa huonekalua olen jo katsonut sillä silmällä, että kunhan hampaani tästä vahvistuvat, niillä voisi muotoilla penkinjalkoja vähän uuteen uskoon. Se on kuitenkin eri tarina se. Nyt aion keskittyä uuteen kotiin tutustumiseen ja söpönä olemiseen. Niin että näkyillään! 

Kyllä, meillä on koiranpentu! Olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Oma koirahistoriani on pitkä, sillä lapsuuskodissani on aina ollut collie, lähemmäs 30 vuoden ajan. Viimeisin nukkui pois muutama vuosi sitten ja se oli kova kolaus kaikille. Edelleenkin on outoa mennä vanhempieni luokse käymään, kun vastassa ei ole tuttua hännänheiluttajaa eikä kukaan tule kerjuulle, kun kuulee juustopakkauksen avattavan. 

Olemme miehen kanssa olleet koira-asiassa hyvinkin erilinjaisia, mutta viime vuosien aikana ovat linjamme lähentyneet toisiaan pienesti tassutellen. Itse en ole halunnut painostaa toista asiassa, vaan olen haudannut koirahaaveet tiukasti sisälleni. Toukokuussa tupsahti sitten eteen se päivä, kun päätimme ottaa collien. Silloin kaikki padotut haaveet ryöpsähtivät pintaan ja minä vain vollotin itkeä - onnesta. Tuli sellainen olo, että palaset loksahtavat kohdilleen. Vauvakuumetta en ole koskaan elämässäni kokenut, mutta ehkä tätä koiranodotusta voisi siihen verrata.

Katsotaan, millaiseksi elo Armas-pojun kanssa muotoutuu. Pentuvaihe vaatii luonnollisesti panostusta, mutta isompina colliet ovat helppoja ja huomaavaisia koiria (*koputus puuhun*). Olen ihan täpinöissäni! Vaikka tiedän tasan tarkkaan, millaista koira-arki on ja tulee olemaan, silti jännittää rutiinien muotoutumisen puolesta. Tsemppiä siis meille, jotta Armas kotiutuu hellästi osaksi perhettä! :)

Arjen onni

Minun piti kirjoittaa ja kuvata teille täksi päiväksi herkkupostaus eilen syömistämme canneloneista, mutta sen homman kanssa kävi vähän köpelösti. Canneloneissa ei siis itsessään ollut mitään vikaa, vaikka teinkin niitä elämäni ensimmäistä kertaa. Päinvastoin, vika oli pikemminkin siinä, että niistä tuli vähän liiankin hyviä! Kun otin kypsän vuoan uunista, ei sitä malttanutkaan alkaa kuvailemaan saati miettimään kattauksia, vaan pötkylöitä oli heti maistettava. Ensimmäisen ja toisen verran, aina kuudenteen saakka - mies samassa tahdissa. Pian huomasimmekin, että olimme hotkineet cannelonit melko vähiin: tälle päivälle jäi vain kaksi rullaa maistiaisiksi. Niistä ei juuri kuvamateriaalia liikene, joten kuitataan herkkupostaus nyt sitten vain tällä sepustuksella. :')

Arjen onneahan ne cannelonitkin ovat, mutta sananen myös toisenlaisesta ilmentymästä. Kuvissa näette sydämenmuotoisen inkaliljan terälehden, jota säilytän yöpöydälläni. Meillähän oli pääsiäiskukkina inkaliljoja, joten terälehti on ilostuttanut tuossa jo pari kuukautta. Kun kukat alkoivat harventua, ne pudottivat lattialle runsaan lehtikerroksen. Itse en tuota sydämenmuotoista hoksannut, vaan mies oli poiminut sen talteen.

Mies hoitaa meillä sängyn arkipetauksen, kun taas minä useimmiten auon sen illemmalla. Huhtikuussa vietin erään yön yksin kotona, ja mies oli päättänyt ilahduttaa minua juuri tuona iltana. Hän oli asetellut tämän terälehden tyynylle niin, että kun vedin päiväpeiton pois, löysin sydämen heti edestäni. Kaverinaan sillä oli pieni karkki. Voitteko kuvitella, miten lämmin ja ajateltu olo tuli!

Arjen onnea ovat monet pienet asiat. Ne, mistä tulee hyvä ja iloinen olo. Sellaiset, joihin ei rahaa tarvita. Varmasti meillä jokaisella on esimerkkejä aiheesta - tärkeintä onkin, että juuri ne oman arkensa onnenaiheet tulee huomanneeksi. Mikään ei olisi surullisempaa, kuin elää "sitten kun" -elämää. Että odottaisi aina vain edessä odottavia etappeja, joiden uskoo tuovan onnen. Onnellisuuden ydin on kuitenkin tässä hetkessä. Että osaa nähdä positiiviset asiat ympärillään ja olla niistä iloinen. Olla tyytyväinen siihen mitä on ja omistaa. Onnellisen perusvireen avulla selviää myös niistä epämukavammista kiukutuksen ja surun hetkistä, joita elämä takuulla heittää eteen. Pääasia, että omalta taipaleeltaan huomaa kerätä enemmän plussia kuin miinuksia.

Löytyykö teiltä kiteytyksiä arjen onnesta? Oletteko kokeneet olonne onnekkaaksi jonkin pienen eleen ansiosta, tai mistä ylipäätään koette olevanne onnellisia? 

Minun täytyy nyt ruveta lakananvaihtopuuhiin, sillä tätä kirjoittaessani ryöpsäytin aamukahvit tyynylle ja peitolle. Tyypillistä minua, olen vähän tällainen norsu posliinikaupassa. :) Siitäkin huolimatta, onnellista keskiviikkoa! ♥

Tapetoinnin lopputulos

No nyt on vierashuoneessa karaktääriä! Tovi sitten viettämäni tapetointipäivän aikaansaannos on tässä: Ferm Livingin Half moon -tapetilla päällystetty seinä. Aika päheä.

Vaikka seinä on nyt kondiksessa, en ole tyytyväinen huoneen kalustukseen. Tai siis sisustuksellisten yksityiskohtien järjestykseen. Nyt haluaisin tuon liitutauluvanerin näkyvämmälle paikalle, peilin kohdalle. Vaneria ei kuitenkaan taida saada kiinnitettyä kipsilevyseinään turvallisesti, se kun on julmetun painava. Pitäisi olla koolaukset paljastava kamera käytössä, niin uskaltaisi ruuvailla puuta vasten. 

Näistä kuvista rajasin pois ruskean lipaston. Ennen ruskea väri on näyttänyt siinä lämpöiseltä, mutta nyt se ei oikein sovi muuten mustavalkoiseen ilmeeseen punertavuutensa vuoksi. Vaaleampi koulutuolin ruskea sen sijaan sopii. Minulla taitaa olla vaihtoehtoina joko maalata lipasto tai vaihtaa se päikseen meidän makkarin valkoisen Hemnes-lipaston kanssa. Hmm. Lipaston voi tsekata vaikkapa tästä postauksesta.

Itseämme saamme taputtaa olalle siitä hyvästä, että jätimme rakennusaikana vielä kaikki seinät maalipinnoille. Olisi saattanut syntyä vikatikkejä, jos jo silloin olisimme pläjäyttäneet valita seinille kuoseja. Nyt tässä muutaman asumisvuoden aikana on ehtinyt makustelemaan ja tunnustelemaan huoneiden käyttötarkoituksia ja fiiliksiä. Ovathan tässä kalusteet, järjestykset ja huoneiden funktiot kerinneet jo muuttumaan. Sisustusmakukin. Nyt tuntuu siltä, että nykyinen huonejako tyyleineen on hyvä, selkeä ja pysyvämpi.

Vaan se tästä huoneesta, luulen että kalustemietinnöistä huolimatta vierasmakkari jää nyt hetkeksi lepotilaan. Muita projekteja pukkaa siinä määrin, että melkein hengästyttää. Tuntuu siltä, että elämässä tapahtuu nyt paljon ja monenlaisia asioita. Sellaisia, jotka yhtä aikaa jännittävät hirmuisesti ja pitävät mielen täpinöissä. Kahvinjuonti minun on pitänyt jo laskea ihan minimiin, jottei se enää kiihdyttäisi olotilaa entisestään. :) Tunnen vähän huonoa omaatuntoa siitä, etten ole ehtinyt kunnolliselle blogikierrokselle muiden bloggaajien postauksiin. Yritän kuitenkin varastaa sillekin hetkisen aikaa, ihan kohta.

Nyt teitä tietysti ärsyttää arvailla, että mitä kummallisia asioita täällä on meneillään. Toivon, että voisin paljastaa teille kaksi salaisuutta ensi viikonloppuna. Muita vähemmän hyssyteltäviä asioita ovat olleet muun muassa viimelauantaiset pikkumiehen ristiäiset, joista Instagramia seurailevat pääsivät näkemään minun ja miehen juhlalookin. Ristiäisiäkin jännitin hirveästi, vaikken tiedä miksi - olinhan "vain" tädin roolissa. Tänään olen kiiruhtanut jo hoitamassa ja järjestelmässä puutavaratoimitusta; justiinsa nostettiin kuljetuspoitsujen kanssa pergolaan tarkoitetut puukasat tuohon meidän pihasepelille. Saadaan ruveta miehen kanssa aprikoimaan, että mitä ja miten niistä olikaan tarkoitus rakentaa!

Isompien ajatusvaltaajien lisäksi olisi hoidettava myös muita tavallisempia perushommia: ruoho huutaa leikkaajaa, ikkunat pesijää, sähköpostit vastaajaa, puutarhakatteet laittajaa, rikkaruohot kitkijää, pihan vesiaihe viimeistelijää, koti siivoojaa ja jääkaappi kaupassakävijää. Ei, ei ole tekemisestä puutetta täällä. 

Mitä teille kuuluu? Mukavaa maanantaita!

Mattamustaksi

Heipsan! Täällä on suvun pikkumiehen ristiäisten valmistelu tohinalla käynnissä, mutta heitän silti teille nopsasti vinkin mustalla maalamiseen. Usein kun ei yrityksistä huolimatta löydä täydellistä mattamustaa, vaan lopputulos kiiltää jonkin verran. Nyt olen kuitenkin itse huomannut, että liitutaulumaali on täydellisin mattamusta, jonka olen kohdannut! Se on jopa hieman jauhemaisen oloinen. Maalasin alkuviikosta vanhan peilin kehykset kaapista löytyneellä liitutaulumaalilla - tykkään!

Mahtava lisä maalaamiseen oli se, että operaation pystyi tekemään ulkona. Heitin takaterassin vanhan sohvapöydän alle ja peilin siihen päälle. Tuulisesta kelistä oli kerrankin hyötyä, kun puhuri kuivatti maalin kuivaksi hetkessä; toisen kerroksen pystyi sutimaan heti perään. Peili oli alunperin tyypillinen blingbling, mutta kuten muissakin tapauksissa, ovat blingit meiltä jo melko tehokkaasti hävinneet. :)

Vaan nyt huiskimaan juhlatalo puhtaaksi ja illaksi sitten jalispeliin. Puuhakasta perjantaita!

Muurikka Kesäkeittiö

Instagramia seurailevat huomasivatkin jo pari iltaa sitten, että touhusimme uuden grillimme kimpussa. Tämä tarkoittaa sitä, että haahuilumme erilaisten grillivaihtoehtojen perässä on nyt viimeinkin päättynyt, sillä löysimme meille sen oikean ulkokokkailupaketin, Muurikan Kesäkeittiön. ♥ Tässä teille nyt esittelypostaus grillin ominaisuuksista ja ensimmäisistä käyttökokemuksistamme, olkaas hyvä:

Toisin kuin kuluttajien valtavirta, emme halunneet kaasulla toimivaa grilliä. Kaasu ei vain ole koskaan tuntunut omalta jutulta - mieluummin on tullut pyrittyä aina avotulen ja sähkövaihtoehtojen äärelle. Tätä Muurikan Kesäkeittiötä, johon kuuluu niin vaunu kuin grillikin, saa sekä kaasulla että sähköllä toimivana. Me valitsimme hihkuen sähköversion. Markkinoilla on hurjan vähän sähkögrillejä, kun vertaa kaasukäyttöisten lukumäärään. Useimmat sähköllä toimivat grillit ovat myös vähän pilipalipelejä, eli koomisen pieniä ja ilmeisen tehottomia. Tämä Muurikan versio on kuitenkin ihan toista maata: jo ensisilmäyksellä jytäkkä tarjoiluvaunu lupaa hyvää ja viimeistään testikierros lämpimällä grillillä vahvistaa, että nyt on laatu kyseessä.

Grillin perinteisin käyttömahdollisuus on tutusti ritilällä grillaaminen. Isot vastukset kuumuvat tasalämpöisiksi hetkessä ja lämpöä pystyy säätelemään säätönupista. Kokoonpanoon kuuluvaa teräskantta kannattaa käyttää ritilällä grillaamisessa, jotta lämpötehoista saa parhaimman hyödyn. Erityisesti ritilägrillaamisen kannalta on tuo pohjalla näkyvä suoja-astia kätevä: se kerää tippuvan rasvan, nesteen ja ruoan, jolloin ne eivät pääse palamaan kiinni grillin pohjaan.

Ritilägrillaaminen on Muurikan Kesäkeittiön käyttömahdollisuuksista kuitenkin vain murto-osa. Grilliä varten on nimittäin kehitetty sarja monipuolisia lisävarusteita, joilla grillaamiseen saa hauskuutta ja uutta ulottuvuutta. Tällaisista varusteista ehdottomasti tutuin ja kuuluisin on perinteinen muurikkapannu. Sen voi asettaa grilliin, kun ensin vain ottaa ritilän pois edestä. Muita, erilaisia ruokia varten kehiteltyjä lisävarusteita ovat muun muassa paellapannu, wok-pannu, parila-/grillipannu sekä savustusastia. Kesäkeittiöstä on siis moneksi, ja tuhti varustusarsenaali nostaa taatusti vaativankin grillaajan peukun pystyyn.

Tämä Kesäkeittiön sähköinen versio on muuten Tekniikan Maailman testivoittaja. Se on saanut kiitosta erityisesti käytettävyydestä, varustelusta ja lisäosista, lämmitysajasta, lämmön tasaisuudesta sekä lämmönsäätämisestä.

Jotta postaus ei mene pelkäksi tekniikaksi ja tyhjän grillin esittelyksi, näytänpäs teille meidän testikierroksen herkkuja. Lämmitimme grilliä eilen ensimmäistä kertaa ja valitsimme kokkailuun muurikkapannun. Valmistimme tillillä maustettuja lohkoperunoita; niiden kaverina minun lautaseltani löytyi cheddarjuustopihvejä ja mieheltä chorizopyöryköitä. Perunoiden valmistamiseen meni suunnilleen sama aika, mikä olisi mennyt uunissa paistamiseen. Pihvit ja pyörykät heitimme pannulle paistoajan lopuksi.

Kyytipoikana meillä oli perussalaattia ja raikasta vettä. Miten mukava olikaan asetella vohvelikankainen liina etuterassin penkin päälle ja rakentaa siihen pieni ulkokattaus! Oikeastihan grilli on siirtymässä etupihan patiolle, mutta vasta sitten kun pergola on noussut pystyyn. Toistaiseksi etuterassi on siis väliaikainen grillauspaikkamme.

Kokeilin muurikkapannulla grillaamista niin avoversiona kuin kannenkin kanssa. Molemmat tavat tuntuivat mukavilta. Ilman kantta grillin tohtii kääntää täydelle teholle, mutta kannen kanssa kannattaa tehoja hieman pudottaa. Kannesta on erityinen hyöty silloin, jos ruoka on jo valmista ja se joutuu odottamaan syöjiään - teräskuvun alla ruoka säilyy tasaisen lämpimänä.

Silloin kun kantta ei tarvita, sille on oma paikkansa Kesäkeittiön kyljessä, varta vasten suunnitelluissa ripustuskoukuissa. Kansi pysyy koukuissa tukevasti - se ei heilu ja kolise, eikä kopsahtele grillaajan polviin.

Mitä tulee eilisten kokkailujemme makuun... Tykkään! ♥ En suoraan sanottuna enää muistanutkaan, mikä oma makuvivahteensa grilliruoassa on. Herkut maistuvat grillissä tehtynä aina pykälän verran paremmilta kuin sisällä kokatut. Mistäköhän se taika johtuu? Vielä kun kelit suosisivat sen verran, että syömisoperaationkin voisi toteuttaa ulkona - eilen illalla oli siihen hommaan vielä liian koleaa ja liian monta itikkaa ympärillä pyörimässä.

Ja hei, mikäs pitääkään muistaa tehdä herkuttelujen jälkeen? Huolehtia tietenkin grilli puhtaaksi! Muurikalla on tähän hommaan erityisen hyvä ja ekologinen puhdistuaine, Muurikka Monipuhdistaja. Se puhdistaa, kiillottaa ja suojaa tehokkaasti lähes mitä tahansa; niin grillit, savustimet, keittiön, kylpyhuoneen, lieden kuin uuninkin. Aine sopii melkein kaikille vesipestävälle pinnoille, kuten ruostumattomalle teräkselle, lasille ja kaakeleille. Kesäkeittiötä siivotessa erityisesti grillin teräsosien siistiminen käy Monipuhdistajalla tehokkaasti. Muurikkapannuun tätä ei kuitenkaan käytetä, sillä muurinpohjapannut puhdistetaan ilman pesuaineita.

Seuraavaksi aion kokata ritilällä omatekoista ruisleipää ja juustoisia makkaroita. Leipä menee muuten grillissä ihanan rapeaksi, kannattaa kokeilla! Sipaisu levitettä riittää päälliseksi. Myöhemmin kesällä aion opetella muurinpohjalettujen teon - niistä minulla on muistaaksi yksi aiempi, surkuhupaisa kokemus. Pitää siis lähteä kehittelemään omat taikinat ja omat tavat lettujen valmistamiseen. Slurps!

Tätä kesäkeittiötä voi tilata Muurikan verkkokaupasta. Grillejä saa myös Prismasta - siellä meidänkin ensikohtaamisemme oli. Mustan värivaihtoehdon lisäksi on tarjoiluvaunua saatavilla myös ruskeilla puuosilla. Muista Muurikan grillauskavereista postasinkin jo aiemmin, mutta kannattaa selata vielä tuo verkkokaupan valikoima läpi - meillä on esimerkiksi vielä tarve teräksiselle paistolastalle, ja Muurikalta löytyvä vaihtoehto taitaisi olla Kesäkeittiön kylkeen aika passeli.

Joko teillä on grillikaudet availtu? Tykkäättekö eniten kaasulla, sähköllä vai avotulella grillaamisesta? Onko teillä erityistä grillausbravuuria? Kesäistä keskiviikkoa!