Arjen onni

Minun piti kirjoittaa ja kuvata teille täksi päiväksi herkkupostaus eilen syömistämme canneloneista, mutta sen homman kanssa kävi vähän köpelösti. Canneloneissa ei siis itsessään ollut mitään vikaa, vaikka teinkin niitä elämäni ensimmäistä kertaa. Päinvastoin, vika oli pikemminkin siinä, että niistä tuli vähän liiankin hyviä! Kun otin kypsän vuoan uunista, ei sitä malttanutkaan alkaa kuvailemaan saati miettimään kattauksia, vaan pötkylöitä oli heti maistettava. Ensimmäisen ja toisen verran, aina kuudenteen saakka - mies samassa tahdissa. Pian huomasimmekin, että olimme hotkineet cannelonit melko vähiin: tälle päivälle jäi vain kaksi rullaa maistiaisiksi. Niistä ei juuri kuvamateriaalia liikene, joten kuitataan herkkupostaus nyt sitten vain tällä sepustuksella. :')

Arjen onneahan ne cannelonitkin ovat, mutta sananen myös toisenlaisesta ilmentymästä. Kuvissa näette sydämenmuotoisen inkaliljan terälehden, jota säilytän yöpöydälläni. Meillähän oli pääsiäiskukkina inkaliljoja, joten terälehti on ilostuttanut tuossa jo pari kuukautta. Kun kukat alkoivat harventua, ne pudottivat lattialle runsaan lehtikerroksen. Itse en tuota sydämenmuotoista hoksannut, vaan mies oli poiminut sen talteen.

Mies hoitaa meillä sängyn arkipetauksen, kun taas minä useimmiten auon sen illemmalla. Huhtikuussa vietin erään yön yksin kotona, ja mies oli päättänyt ilahduttaa minua juuri tuona iltana. Hän oli asetellut tämän terälehden tyynylle niin, että kun vedin päiväpeiton pois, löysin sydämen heti edestäni. Kaverinaan sillä oli pieni karkki. Voitteko kuvitella, miten lämmin ja ajateltu olo tuli!

Arjen onnea ovat monet pienet asiat. Ne, mistä tulee hyvä ja iloinen olo. Sellaiset, joihin ei rahaa tarvita. Varmasti meillä jokaisella on esimerkkejä aiheesta - tärkeintä onkin, että juuri ne oman arkensa onnenaiheet tulee huomanneeksi. Mikään ei olisi surullisempaa, kuin elää "sitten kun" -elämää. Että odottaisi aina vain edessä odottavia etappeja, joiden uskoo tuovan onnen. Onnellisuuden ydin on kuitenkin tässä hetkessä. Että osaa nähdä positiiviset asiat ympärillään ja olla niistä iloinen. Olla tyytyväinen siihen mitä on ja omistaa. Onnellisen perusvireen avulla selviää myös niistä epämukavammista kiukutuksen ja surun hetkistä, joita elämä takuulla heittää eteen. Pääasia, että omalta taipaleeltaan huomaa kerätä enemmän plussia kuin miinuksia.

Löytyykö teiltä kiteytyksiä arjen onnesta? Oletteko kokeneet olonne onnekkaaksi jonkin pienen eleen ansiosta, tai mistä ylipäätään koette olevanne onnellisia? 

Minun täytyy nyt ruveta lakananvaihtopuuhiin, sillä tätä kirjoittaessani ryöpsäytin aamukahvit tyynylle ja peitolle. Tyypillistä minua, olen vähän tällainen norsu posliinikaupassa. :) Siitäkin huolimatta, onnellista keskiviikkoa! ♥