Aloituskokous

Isäntä edusti meitä tänään tontilla pidetyssä aloituskokouksessa. Paikalla oli hänen lisäkseen kaupungin rakennuslupainsinööri, oma valvojamme sekä kaivurikuskimme. Sateessa pidetty tiivis miitinki oli periaatteessa vain muodollisuus. Saimme ehdotuksen nostaa vielä 5-10 cm sokkelikorkeutta, katsotaan nyt näemmekö noston loppusiltaan tarpeellisena. Tontilta nousevat ylimääräiset maa-ainekset meillä on tarkoituksena ympätä tontin matalimpaan nurkkaan. Nurkkaa halkoo tällä hetkellä syvä oja, ja se meillä on tarkoitus siirtää kiertämään tontin rajaa pitkin. Rakennuslupainsinööri oli luvannut hankkia kaupungilta suostumuksen ojan kaivamisesta rajalle (kaupunki omistaa maat tonttimme toiselta sivulta ja alapuolelta).
 

Tämän viikon tuloksena putkikaivanto on saatu suljettua ja pihatie rakennettua piha-alueelle asti sellaiseen kuntoon, että isompi auto pystyy sitä pitkin liikennöimään. Kaivannon loppupää on vielä pienemmältä matkalta auki ja siinä on lillunut suuri määrä vettä. Tänään vesi oli tosin vähempänä, koska kaivurikuskimme oli kaivanut pitkän uoman, jota pitkin vesi on päässyt purkautumaan pois. Kaivannon päästä täytyisi vielä vetää putket talon teknisen tilan kohdalle ja upottaa talonpäätyyn paineviemärin pumppaamo.

Loput tonttimme metsäalueista ovat siistiytyneet, kiitos isännän sedän. Tämä kävi tontilla raivailemassa yhden päivän ajan, ja risukot saivat kyytiä. Oikeuksiinsa pääsi myös vanha pihlaja, joka seisoo juuri sopivasti kallion ja metsikön rajakohdassa.

Kalustemuutosten hinta oli yllätykseksemme odotettua pienempi, noin 1200 €. WC mietityttää edelleen, harkitsemme vielä yläkaapistoja sekä valolippaa…

Sähkökuvat muutoshinnastoineen saapuivat postissa odotetusti. Melko suolaisia hintoja perivät lisäyksistä, esim. yhden pistorasian lisäys maksaa 45,70 €, kuusiosainen ledivalosetti 190 € ja muutosten piirtäminen 100-300 €. Nopean alkukartoituksen jälkeen toiveissamme olisi lisätä pistorasioita sekä mahdollisesti antennirasioita, vaihtaa saunaan ja keittiön välitilaan ledivalot, kartuttaa ulkovalaistusta jonkinlaisilla seinävaloilla ja lisätä ehkä jonnekin halogeenivaloja. Jo näistä muutoksista lisähintaa tulee hetkessä ainakin tonni. Nam.

Jos viimeksi tietoon tulleita kustannuksia ynnää maarakennuksen osalta, kaivurikuskimme lasku raksuttaa tällä hetkellä kolmessa tonnissa ja maa-aineksien hinta kahdessa tonnissa.

Seuraavan kerran tontilla tapahtuu taas maanantaina. Ohjelmassa on siis seuraavaksi talopohjan rakentamista, viimeisten putkitusten vetämistä ja paineviemärin pumppaamon asentamista sekä sadevesiputkien tälläilyä. Sokkelinvalu oli alun perin aikataulutettu viikolle 42, mutta toivomme vahvasti, että homma saataisiin starttaamaan jo viikolla 41.

Lopuksi tänään napsittuja kuvia, tässä pihlajamme ja takana siistittyä tonttia:

Joskus tulevaisuudessa rakennettavan autokatoksen paikka:

Auki olevan kaivannon pää:

Pihatien alku:

Pihatien kaarros, joka on tällä hetkellä vielä kapea ja jyrkkä, mutta joka jossain vaiheessa saa lisää leveyttä:

Tulevan autokatoksen paikalta kuvattua:

Kalustesuunnittelua

Kävimme tänään istuksimassa ja tuumailemassa Domuksen toimipisteessä kalustevalintojamme. Vaikka olimme miettineet vaihtoehtoja jo etukäteen läpi, sumplimista riitti. Keittiön kohdalla venkslattiin eniten: seinämuutosten myötä keittiön kaappi- ja laskutila kasvoi ja nyt piti miettiä, minkä kokoisia ja mallisia kaappeja peruspaketin jatkoksi valitsemme. Keittiökalusteemme ovat L-muodossa, ja päädyimme kasvattamaan kokonaisuuden pituutta molemmista päistä.

Kodinhoitohuoneeseen emme aio kuivausrumpua hankkia. Sen paikalle suunnittelimme yhden lisäkaapin ja lisää laskutilaa. Makuuhuoneiden vaatekaappeihin ja eteisen kaapistoihin lisäsimme yläkomerot ja pienempien makuuhuoneiden kaapeista vaihdoimme tangot hyllyiksi.

WC jäi vielä arveluttamaan. Alataso kaappeineen ja altaineen on ok, mutta yläpuolta emme saaneet kehiteltyä ihan niin kuin oli ajatuksissa. Lisäksi emännän ja isännän välisenä vääntönä kävimme keskustelua peilikaapin tarpeesta. Lopullista ratkaisua emme vielä saaneet aikaiseksi, vaan Domuksen suunnittelija piirsi ja lupasi laskea hinnat kahdelle eri vaihtoehdolle. Pitää vielä kartoittaa IKEA ja muut paikat, löytyisikö jostain kohtuuhintaan juuri meille sopiva WC:n kalusteratkaisu.

Värivalintojamme ovat näillä näkymin lumimänty, laava ja silver. Keittiön, kodinhoitohuoneen, makuuhuoneiden ja WC:n kaapistot tulevat olemaan lumimäntyä, keittiön ja kodinhoitohuoneen tasot laavaa, WC:n taso silveriä ja eteisen kaapistot laavaa. Aikaa muutoksille on vielä, joten saas nähdä, muuttuuko mieli vielä lähitulevaisuudessa! Joka tapauksessa valitsemamme linja on selkeä ja yksinkertainen, mitään räiskyviä värejä emme kiinteisiin kalusteisiin halunneet. Jos ja kun väriä kaipaamme, sitä saamme tekstiileillä ja muilla elementeillä.

Valkoinen lumimänty ja harmaa laava:

Alkuviikosta saamme tietää kalustemuutoksista ja -lisäyksistä koostuvan muutoshinnan. Alun perin pidimme jonkinlaisena rajana kahden tuhannen euron lisälaskua, eikä vielä ole hajuakaan, kuinka paljon raja paukkuu rikki. Hieman miinusta Domukselle siitä, ettei suunnittelija osannut suoraan kertoa muutoshintoja ja kokonaiskustannusta. Tuntui jokseenkin hullunkuriselta miettiä kalusteasioita, vaikka emme tarkalleen tienneet, kuinka paljon eri vaihtoehdot tulevat maksamaan. Jos jotain kritiikkiä vielä ynnää, ei perusvalikoima värien ja materiaalien tiimoilta ole kovinkaan kattava.

Domukselta lähti mukaamme värikuvia kalustevalinnoistamme (joissa kaikki oikeasti harmaat värit näyttävät ruskeilta, yäk):

Loppuviikosta saimme yhteydenotot sähkö- ja lvi-hommien tiimoilta. Lvi- ja sähkötuotekuvat vastaanotimme jo sähköpostitse, ensi viikolla postiluukusta pitäisi kolahtaa varsinaiset sähkökuvat. Tonttikeskuksestakin saimme tietoa: saamme sellaisen Dekotalon puolesta (sama, joka kiinnitetään talon valmistuttua ulkoseinään), eikä keskusta näin ollen tarvitse tilata sähköyhtiöltä.

Louhintaporukka oli kuluneella viikolla suhteellisen tehokas! Otimme siis yhteyttä kallion räjäyttelyn tiimoilta tiistaina, ja jo keskiviikkona homma oli valmis. Kiitettävää rivakkuutta. (Odotettavissa on kuitenkin myös ihan rivakka laskukin.)

Perjantaina paljon kirottu sähköpylväs siirtyi uudelle paikalleen, vihdoin ja viimein! Homma meinasi kuitenkin mennä edelleen päin mäntyä, sillä vielä torstaina sähköyhtiön miehet olivat käyneet tarkastelemassa siirtopaikkaa ja olleet siirtämässä pylvästä ihan väärään kohtaan. Onneksi kaivurimiehemme bongasi tilanteen ja ilmoitteli isännälle, joka oli yhteydessä kaupungin rakennusmestariin. Perjantaina isäntä ajeli aamulla vielä kahteen kertaan tarkistamaan, että pylväs varmasti löytää oikean paikkansa.

Keskiviikon räjäyttelyiden jälkeen hommat etenivät ainoastaan torstaina. Silloin kaivantoon laskettiin putkia, aseteltiin eristeitä ja kasattiin hentoinen kerros eristehiekkaa päälle. Perjantai oli hiljaiseloa. Huomenna hommat toivottavasti etenevät taas täydellä höyryllä, ja hyvällä tuurilla tontti on viikon loputtua sellaisessa kunnossa, että sokkelinvaluporukan uskaltaa kutsua paikalle.

Ensimmäiset materiaalitoimitukse tontille:

Linjapukkien askartelua:

Putkia kaivantoon:

Kallio näkyvissä

Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahti. Tänään kaivettiin maahan reitti putkituksille ja kalliohan siellä tuli vastaan. Louhimaan joudutaan, ja ensimmäiset arviot lisäkustannuksista ovat pari tonnia. Louhittavaa on useampi kymmenmetrinen, joten kuutioita on lähdössä ihan kiitettävästi. Aikataulu venahtaa nyt ainakin muutamalla päivällä, mutta onneksi ei useammalla (kaivurin osalta suurin harmi, kun joutuu nököttämään tontilla toimettomana). Louhintaporukalla sattui olemaan hommissa vapaa väli, ja poksautusreikiä tulevat porailemaan jo huomenissa. Suojamattojen kuljetuksesta riippuu, valmistuuko homma perjantaiksi vai aiemmin. Perjantaina on lähdössä sähköpylväs uudelle paikalleen, joten viimeistään silloin pitäisi päästä peittämään kaivanto ja tilailemaan sorakuormia tiepohjalle, pihalle ja talopaikalle. Perjantaiksi on myös tilattu kaupungin mittaosastolta miehet merkkailemaan talon tarkkaa sijaintia.

Muutama kännykkäkuva kaivannosta:

Kolme varjohahmoa päivittelemässä kumpuilevaa, kallioista kaivannon pohjaa:

Isännälle täytyy antaa suitsutusta ja krediittiä asioiden järjestelemisestä. Tämä kun on palaveerannut, järkeillyt, aikatauluttanut, kilpailuttanut ja tilannut tarvikkeita, soitellut ristiin rastiin, sompaillut työpaikkansa ja tontin välillä ja niin edelleen. Allekirjoittanutta vähän harmittaa, kun omat työt vievät päivittäin 75 kilometrin päähän tontista, eikä työnkuva anna periksi olla päivisin edes puhelinapuna. Onneksi näin kiivas järjestelytahti on meidän osaltamme lyhytaikainen ja kertaluontoinen, pian hommiin jo ryhtyy Dekotalon rakennusporukka.

Domukselta soittelivat tänään kalustesuunnitteluaikaa. Olemme menossa tapaamiseen todennäköisesti ensi sunnuntaina. Vaikka visio kalusteiden suhteen on päässä suht selvä, on jännittävää päästä livenä katselemaan ja vertailemaan eri vaihtoehtoja. Tiedä vaikka mieltymykset pyörähtävätkin vielä ihan päälaelleen!

Vihdoin!

Viimein alkaa jotain konkreettista tapahtua. Tänään koitti nimittäin se päivä, kun kaivurihommat starttasivat. Kaivuri tuotiin tontille eilen, ja tänään pihatien pintamaat oli jo kauhottu syrjään. Paikalle on tulossa vielä traktori kärryineen, jolla saamme siirrettyä ylimääräiset maat tonttinurkan täytteeksi. Tarkoituksena on, ettei yhtään maakuormaa tarvitsisi viedä tontilta minnekään muualle. Nytpä sitten lähiajat ihastellaan, kun piha ja talopaikka muokkautuvat uuteen uskoon. Rakennuslupamme hyväksyttiin tällä viikolla, joten se ehtii hyvässä aikataulussa lainvoimaiseksi. Jee.

Päivän aikaansaannos:

Torstaina pidimme kaupunginmiesten kanssa pikapalaverin tontilla. Aiheena oli se perkuleen sähköpylväs, joka töröttää keskellä tieliittymämme paikkaa. Alunperin se oli tarkoitus siirtää sivurajan tuntumaan. Uusi paikka olikin jo merkattu pari metriä naapuritontin puolelle nurkkaan, mutta naapuri ei siitä innostunut. Kaupunki ei lähde kertomansa mukaan pakottamaan naapuriamme, vaan oli etsinyt uusia ratkaisuja ongelmaan. Kaupunki oli tiedustellut toiselta naapuriltamme, antaisiko tämä kaupungin lunastaa tonttinsa nurkasta maata – tarkoituksena jatkaa katua hieman pidemmälle ja kierrättää meidän liittymämme sähköpylvään toiselta puolelta. Toinen naapuri oli ihmeeksemme tähän suostunut, mutta meitä ajatus ei viehättänyt.

Olisi älytöntä kierrättää pihatietä jonkin vaivaisen sähköpylvään takia. Ensinnäkin, tie jouduttaisiin tekemään pidemmäksi ja se toisi lisäkustannuksia. Toiseksi, tien joutuisi tekemään S-malliseksi, joka olisi erittäin typerä ja tympeä ratkaisu (alkuperäisessä asemakuvassa tie kaartaa pihaan L-muodossa). Kolmanneksi, pidempi tie tarkoittaisi talvisin suurempaa aurausurakkaa. Neljänneksi, tuntuisi erittäin ristiriitaiselta ja epäoikeudenmukaiselta ratkaisulta, että koska naapurimme ei suostu ottamaan sähköpylvästä oman tonttinsa nurkkaan, me joutuisimme suvaitsemaan lisähommia- ja kustannuksia hölmönmuotoisen tien tekemisen vuoksi.

Kyselimme kaupunginmiehiltä, miksi sähköpylvään paikkaa ei ole otettu huomioon kaavoitusta tehdessä. Heidän mukaansa kaupunki oli kaavoitusvaiheessa luullut, että sähkölinja muutetaan kokonaan maakaapeloinniksi ennen kuin tontit vaihtavat omistajaa. Pyysimme kaupunkia vielä selvittämään, voisiko sähköpylvästä siirtää suunnitellusta vastakkaiseen suuntaan – kukaan kun ei ollut sitä vaihtoehtoa vielä ajatellutkaan. Perjantaina kaupunki oli kokoustanut sähköyhtiön kanssa, ja yllätys yllätys. Mihinkään uuteen tieurakkaan meidän ei tarvitse lähteä, vaan pylväs siirtyy kuusi metriä meidän tontillamme, ehdotuksemme mukaan vastakkaiseen suuntaan suunnitellusta! Nyt meillä on riittävästi tilaa tieliittymälle, eikä kummankaan naapurin tarvitse joustaa asian vuoksi. Onneksi näin, mutta uskomatonta, miten pienestä ja yksinkertaisesta asiasta osattiinkaan tehdä vaikea. Korvaukseksi sähläyksestä kaupunki laitattaa meidän tieliittymäämme rumpuputken ilmaiseksi.

Episodin päätähti:

Dekotalon myyntiedustaja otti pitkästä aikaa yhteyttä. Ei tosin sama henkilö, jonka kanssa talokaupat teimme – hän kun ei kuulemma ole enää yrityksessä töissä – vaan toinen myyjä, joka hänkin vieraili kesän aikana kotonamme ja tontillamme. Aikoo tuoda ensi viikolla pintamateriaalivaihtoehdot tutkiskeltaviksi. Pääsemme siis hypistelemään ja suunnittelemaan materiaaleja eri pintojen osalta! Olemme jo kuvastojen perusteella muodostaneet selkeitä suosikkeja, mutta lattian väristä saattaa tulla emännän ja isännän välinen vääntö. Toivottavasti materiaalien näkeminen livenä helpottaisi päätösten tekemistä.

Odottelua

Kuten monissa muissakin raksablogeissa todetaan, odotteluvaihe on kaikkein puuduttavinta. Kun haluaisi että jotain jo tapahtuisi ja silmissä kiiluvat unelmat valmiista talosta - eikä mikään kuitenkaan ole vielä varsinaisesti päässyt vauhtiin. Se puuduttava vaihe on juurikin nyt meneillään! Koneiden piti ilmestyä tontille ensi maanantaina, mutta ne eivät ehdi siihen, vaan jatkavat toisella työmaalla vielä ainakin viikon verran. Toivottavasti aikataulumuutos ei vaikuta lokakuun valuihin ja pystytyksen aloittamiseen... 

Tyhjän tontin syndroomaa on viime aikoina hoitanut (vai sittenkin lietsonut?) kiertely sisustusliikkeissä ja -osastoilla. Mukaan on alkanut karttua vähitellen yksi tavara sieltä ja toinen täältä. Tarkoituksena olisi keräillä nyt matkan varrella joitakin uuteen kotiin laitettavia sisustuselementtejä. Talon valmistuttua ei tarvitsisi sitten tuskailla epävalmiiden ratkaisujen kanssa, vaan saisi hetkessä laitettua kodin kuntoon, kun somisteet ja esineet on valmiiksi harkittu ja hankittu. Mitä nyt sitten ikinä tuleekin hankittua, kaikki menee huolellisesti säilöön ja odottamaan talon valmistumista. Ja mitäkö on tähän mennessä tarttunut matkaan? Iso, vanha omenalaatikko, purnukoita, puisia sisustuskirjaimia, kalenterikuutiot, koreja... Toivelista tuntuu kasvavan koko ajan.

Pohjakuva

Tulevan talomme kerrosala on 133 m2 ja huoneistoala 118 m2. Deko 133 -mallissa oli alun perin neljä makuuhuonetta, mutta päädyimme poistamaan neljännen pikkuhuoneen ja laajentamaan sen pinta-alan verran olohuonetta. Olkkarista tulikin nyt ihan hyvänkokoinen, melkein 30 m2. Olohuone on kuitenkin se paikka, jossa oleskellaan eniten, joten sen kokoon, tilavuuteen ja sijaintiin panostaminen oli prioriteettiemme kärkipäässä.

Yhtenä alkuperäisenä toiveena oli saada keittiö olohuoneen rinnalle niin, että keittiönkin ikkunoista olisi näkymä takapihalle ja järvelle. Dekon mallissa niin suuri muutos ei ollut mahdollinen, joten keittiö sijaitsee nyt etupihan puolella. Aluksi keittiön nykyinen sijainti tuntui myönnytykseltä, mutta nyt asiaa mietiskeltynä onkin ehkä parempi, että keittiö on nykyisellä paikallaan: sisätilojen valomäärä lisääntyy, kun talon aurinkoiselta puolelta pääsee valoa läpi – jos etupihan puolella olisi ollut pelkkiä makkareita, valo olisi pysähtynyt niihin. Muiden huoneiden sijainnista meillä ei ollut kovinkaan syvälle kiveen nakutettuja toiveita.

Enempää ei ehkä tarvinne selostaa huoneiden sijaintia, pohjakuva puhukoon puolestaan:
 

Muutoksia alkuperäiseen Deko 133 -malliin tuli jonkin verran. Tässä listaa asioista, jotka alkuperäiseen versioon verrattuna muuttuivat:

• eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön muutettiin vino sisäkatto
• wc:n kalusteiden suunta muutettiin, jotta ovi saatiin aukeamaan eteiseen päin
• mh1:n oviaukko siirrettiin lähemmäksi huoneen päätyseinää
• mh2:n oviaukko muutettiin ”vinoksi”
• neljäs mh poistettiin, olohuone kasvoi sen pinta-alan verran
• olohuoneesta takapihalle lisättiin ulko-ovi ja takapihalle sijoitettiin takaterassi
• olohuoneeseen tilattiin takka
• yhtä keittiön seinää kasvatettiin metri, jotta saamme lisää kaappi- ja laskutilaa
• kodinhoitohuoneeseen lisättiin vesiallas
• kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen välistä seinää siirrettiin pesuhuoneeseen päin
• varaston ja pesuhuoneen pikkuikkunat poistettiin
• keittiön ja mh1:n ikkunoita siirrettiin keskemmälle huoneen seinää
• mh2:een lisättiin korkea/kapea ikkuna

Näiden pohjamuutosten lisäksi saamme alkuperäiseen malliin poiketen rosteriset kodinkoneet keittiöön sekä saunaan hiukan paremmat lauteet. Kaikkiin ikkunoihin tilasimme sälekaihtimet. Lisäksi peruspakettiin lisättiin useampia pienempiä täydennyksiä, joita ei ehkä ole tähdellistä tässä sen enempää eritellä. Tulevina kuukausina muutoksia on varmasti vielä edessä, mutta tähän mennessä ne ovat tuoneet lisähintaa vajaa 20 000 €. Kallein yksittäinen menoerä taisi olla vino sisäkatto. Jatkossa muutoksia tullee ainakin kalusteiden, materiaalien ja mahdollisesti sähköhommien osalta. Ilmalämpöpumppua mietimme vielä, keskuspölynimurin allekirjoittanut tyrmäsi.

Viralliset talokuvat muuten tulivat maanantaina, ja toimitimme rakennuslupahakemuksen heti käsittelyyn. Suunnittelutarveratkaisu on kuulemma jo hyväksytty, ja tulee lainvoimaiseksi 1.10. Rakennuslupa aiottiin käsitellä ensi viikolla, joten mitään hätää ei pitäisi aikataulujen puolesta olla. Mukavaa, kun naapuritonteiltakin kuuluu puuhasteluääniä. Aluksi luulimme, että vain me ja viereinen rajanaapurimme aloitamme rakennushommat nyt syksyllä, mutta meidän lisäksemme myös toinen rajanaapurimme sekä ainakin yksi vähän etäämmällä sijaitseva naapuri on aloittanut oman tonttiurakkansa. Meidän tonttimme pöllinsiirtoprojekti on noin puolivälissä. Että ne osaavatkin olla painavia!

Riks raks

Edellisessä kirjoituksessa totesin, ettei kaava-alueella saa risuja polttaa. Vaan eilenpä ne roihusivat! Rajanaapuri oli myös polttanut omat risunsa ja siitä sai viimeisen kimmokkeen myös meidän kokkomme. Savua ei tullut nimeksikään, eikä polttaminen kutkuttanut varmasti kenenkään kankkua. Ihan kaikkia risuja emme vielä tuikanneet tuleen, sivummalle siirretyt 2/5 odottakoot kohtaloaan syksykeleille. Nyt ei kuitenkaan ole enää risusavottaa sen kummemmin edessä. Tuleva pihatie, piha ja talonpaikka ovat viimein risuttomia, jee! Pöllejä (suuuuuria sellaisia) ja polttopuuta meillä sentään on vielä siirrettävänä. Ajatuksena on tuoda tontille rakoliiteri, jonne polttopuuksi kelpaava tavara on meininki varastoida. Nyt siis seuraavaksi urakoimme pöllejä pois talonpaikalta, lähemmäksi tulevan liiterin paikkaa. Kottikärryjä emme ole tontille vielä hankkineet, joten allekirjoittanut kehitteli oman keinon puiden siirtämiseen: kun pöllit heittelee ison pressun päälle, ne on helppo vetää alamäkeä pitkin säilytyspaikalleen.

Viimeisiä karahkoita hiipuvaan tuleen.

 Nämä sekä kaverit pitkin tonttia odottavat vielä kantajaansa.

Mutta mitäs muuta risujen ja pöllien lisäksi? Torstaina 16.8. teimme valvojamme kanssa asemakuvaluonnoksen. Käytännössä touhusimme tontilla klo 17-22. Tuona aikana mittasimme, piirsimme, mittasimme ja piirsimme. Mitattavia pituuksia olivat mm. tonttien rajat, talon pohja ja sen etäisyys rajoista, autokatoksen koko ja sijainti, pihan ja pihatien mitat, sokkelin korko ja tontin muut korot. Näiden tietojen pohjalta valvojamme piirsi A3-paperille asemakuvaluonnoksen, johon on siis piirretty tontille tulevat rakennukset, piha-alue, pihatie sekä merkitty kaikki mahdolliset pituus- ja korkeusluvut. Tonttisession jälkeen ohjelmassa oli vielä papereiden skannaus sähköiseen muotoon sekä kontrastien fiksailu. Iltaa voi siis luonnehtia ihan hyvänpituiseksi. 

Piirtoalustan virkaa toimitti yksi koivupölleistä.

Seuraavana päivänä asemakuvaluonnoksen oli oltava Dekotalon piirtäjällä, joka oli jäämässä kuukaudeksi lomalle. Onneksi luonnos meni nappiin, ja piirtäjä sai perjantain aikana lopulliset kuvat kuosiin. Isäntä jopa kerkesi perjantain aikana juosta kuville hyväksytykset niin rakennusvalvonnasta kuin omaltakin valvojaltamme. Talokuvien ja asemapiirroksen olisi pitänyt tulla meille postissa jo tällä viikolla, mutta postituksen kanssa kävi pienoinen kämmi: emme muistaneet mainita, että kuvat pitäisi lähettää uuteen osoitteeseemme, jossa asumme väliaikaisesti talon valmistumiseen asti. Kaupantekohetkellä asuimme vielä toisella paikkakunnalla, joten piirrokset ovat käymässä kierrosta pitemmän kaavan mukaan, ja tulevat meille vasta postin uudelleen ohjaamana. Noh, jospa ne tulisivat jo huomenna!

Kunhan kuvat saapuvat, jätämme rakennuslupahakemuksen liitteineen heti käsittelyyn. Viime keskiviikkona, eli 22.8. täyttelimme paperit loppuun valvojamme avustuksella. Muita rakennusblogeja lukeneena kuvittelin lomakkeiden täyttämisen ja liitteiden haalimisen paljon monimutkaisemmaksi operaatioksi. Kiitos isännän aktiivisuuden ja valvojan tarkistusten, homma tuntui ihan ”iisibiisiltä” (*koputtaa puuta*). Rakennusluvan kanssa voi olla edessä vielä joitakin jännitysmomentteja: ehtiikö lupa tulla ennen kuin olisi tarkoitus valaa sokkeli, eli viikolla 42. Jos ei, niin sitten joudumme maksamaan kaupungille 3000 € panttia päästäksemme aloittamaan työt ajoissa.

Paperit valmistuivat kahvin ja munkin kirittäminä.

Koneiden on tarkoitus ilmestyä tontille syyskuun 10. päivä. Eli eihän siihen ole enää kuin kaksi viikkoa! Naapurin puolelle oli ilmestynyt kaivuri tänä viikonloppuna. Huisia, miten nopeasti piha ja talonpaikka näyttivät muuttuneen jo parissa päivässä. Meidän kaivuria odotellessa ohjelmassa on siis lähiaikoina ainakin vielä niiden pöllien siirtelyä, lupapapereiden jättämistä sekä mahdollisesti hintavertailua mm. routaeristeiden osalta. Kiviaineksista isäntä olikin jo tiedustellut tarjouksia. Tästä jatketaan!

Raivausta

Taas on taloprojektimme nytkähdellyt eteenpäin. Viime viikolla kävimme allekirjoittamassa kaupungin kanssa kauppakirjan tontista ja tällä viikolla on tarkoituksena sitten hakea lainhuutoa ja kiinnityksiä. Pankkivalintakin tuli tehtyä - alunperin kallein vaihtoehto kiepsahtikin neuvotellessa halvimmaksi!

Viime lauantaina kävimme lähisuvun avustuksella raivailemassa tontilla. Puita kaatui yhteensä kuusi kappaletta ja pajukkoa lakosi tuntien saatossa kiitettävästi. Suuritöisin kaadettavista puista oli massiivinen haapa, jonka kaatamiseen ja pätkimiseen moottorisahalla meni kokonainen tunti. Polttopuuta kertyi melkoisesti - jossain vaiheessa pitäisi pöllit vielä halkoa pienemmiksi kalikoiksi. Tontille jäi mahdottomat risukasat odottelemaan kohtaloaan. Risuja ei saisi kaava-alueella kuulemma polttaa (pöh ja pyh!), joten voi olla että hautaamme ne tontin etulaitaan kärrättävien pintamaiden alle.

Puu kaaaaaatuuuu! Eikun siis kaatui jo.

Lopputulos rajan kupeesta kuvattuna, tulevan tieliittymän tienoilta.

Viime viikolla alkoi myös Dekotalon puolelta projektimme suunnittelutyö. Aikataulu on hieman kireä, joten sähköpostit ja puhelut ovat sinkoilleet rytmikkääseen tahtiin. Olemme viilanneet talon oikovedosta, joka näyttää pikkuhiljaa saavan lopullisen muotonsa. Torstaina menemme tontille oman valvojamme kanssa lyömään lukkoon talon paikan ympäristöineen. Hommanamme on tehdä asemakuvaluonnos Dekotaloille lähetettäväksi. Toivottavasti siinä ei tule mitään mökellyksiä!

Positiivisen uutisen saimme kaupungilta, joka lupasi siirrättää piikkiinsä yhden sähköpylvään tonttimme rajalta. Väli, josta tieliittymän pystyy tontillemme tekemään, on noin kymmenen metriä leveä; muualle liittymää ei voi vetää, koska naapuritonttien rajat tulevat molemmilla puolilla vastaan. Keskellä tuota kyseistä tieliittymän paikkaa töröttää kuitenkin sähköpylväs - kaupunki ei ollut ilmeisesti tajunnut ottaa sitä huomioon kaavoittaessaan tontteja. Pylväs siis nyt kuitenkin luvattiin siirrättää joitakin metrejä etelämpään, tonttimme sivurajan linjaan.

Mitäs sieltä löytyikään?

Viime sunnuntaina kävimme tontilla useamman tunnin hahmottelemassa talon tulevaa sijaintia. Raivaussahan ja jalkatamppauksen avulla horsmat ja muu kasvillisuus lyttääntyi, ja paikan hahmottaminen hieman helpottui. Ihan iisi biisi ei ole kuitenkaan kuvitella, miltä oikea talo oikealla paikallaan näyttäisi. Nyt löimme nurkkakepit paikoilleen - todennäköisesti talonpaikka liikkuu vielä sivuttaissuunnassa lähemmäksi naapuritontin rajaa.

Eilen aamulla pikkukaivuri sitten saapui tontille, ja oli siellä puoleenpäivään asti. Tuona aikana koekuoppia rouhaistiin yhteensä kuusi kappaletta, joista valvojamme otti kuvia ja kirjoitteli kommentteja ylös. Maaperä on pääasiassa hiekkaista silttiä (puhekielessä hiesua), joka on routivaa maata, mutta jonka päälle voi huoletta perustaa talon. Helpotuksen huokauksen toi havainto, että ainakaan talon alta meidän ei tarvitse lähteä kalliota räjäyttelemään!

Sen sijaan vesi- ja viemäriputkia ei pysty vetämään suorassa linjassa välttymättä poksauttelulta. Suoraan linjaan vetäminen ei ole kuitenkaan pakollista, sillä putkia pystyy kierrättämään kauempaakin: lisämetrit tulevat paljon halvemmaksi kuin räjäyttelyt. Kaivurin tonkima osoitti, että lähempänä tontin sivurajaa kallio ei tule heti vastaan, joten sieltä rajalinjan tuntumasta vesi ja viemäröinti tulevat todennäköisesti aikanaan kulkemaan.

Viereen rakentava naapuripariskuntakin aloittelee omaa urakkaansa. He ovat jo rakennuslupavaiheessa, ja rustasimme jo allekirjoituksemme heidän hakemuspapereihinsa. Ilmeisesti naapuriin on nousemassa melko samankokoinen ja -tyyppinen talo kuin meille, heille tulee Omatalo. Alueen muille tonteilla ei ole nähtävästi vielä lähiaikoina tapahtumassa mitään.

Nyt sitten pitäisi tehdä päätöstä pankkien suhteen, jotta projekti saataisiin polkaistua kaikilta osin käyntiin. Seuraavaksi olisi vuorossa tontin ostaminen ja raivaustöiden aloittaminen. Kaupungin tonttisihteeri kertoi eilen, että hän valmistelee parhaillaan kauppasopimusta ja lähettelee sen ilmeisesti perjantaiksi meille. Samalla tuli kysytyksi tieasiaa: vaikka alue on kaupungin kaavatontti, se ei ole taajama-alueella. Alueelle kulkeva tie tulee yksityistieksi ja asukkaat yhdessä kaupungin kanssa muodostavat tiekunnan. Osituksesta ja kustannuksista hän ei vielä pystynyt sanomaan mitään, toivoa sopii että tienpidon hinta säilyy kohtuullisena.

Lopuksi vielä pari kuvaa kaivurin käynnistä:

Ensimmäinen kuopan paikka.

Ei näy kalliota liian pinnassa, huh!

Vaan tuossapa se kallio möllöttää. Tuohon ei putkia vedetä.

Maaperätutkimusta odotellessa

Ensi viikolla on luvassa maaperätutkimuksen tekeminen. Saamme pikkukaivurin tonkimaan kuoppia, joiden perusteella oma valvojamme kirjoittaa viralliset asiakirjat. Näin meneteltynä säästämme useamman satasen - reikien kairauttaminen tulisi maksamaan 500-700 €, kun taas pikkukaivurin käynnistä maksamme paljon vähemmän. Isompien kuoppien avulla saamme myös reilusti todenperäisempää kuvaa tontin maaperästä. Aiomme käyttää kaivuria hyväksi myös selvittääksemme, joutuuko vesi- ja viemäriputkille räjäyttelemään reittejä. Tonttimme on kallioista, mutta hyvällä tuurilla suurempia räjäytyksiä ei tarvitsisi tehdä.

Kävimme tällä viikolla kävelemässä rajoja ja hahmottelemassa tontille talon sijaintia, jotta osaamme ohjata kaivurin kuopimaan oikeista kohdista. Vaikka asuinalueemme on kaupungin kaavatontti, meillä on hyvin vapaat kädet rakentamisen suhteen: talon ulkonäön ja sijainnin saamme päättää hyvinkin vapaasti. Mitään määrättyä korkoakaan talollemme ei ole.

Oman vivahduksensa projektiimme tuo varmasti meidän valvojamme. Hänellä on useiden kymmenien vuosien kokemus rakennusalalta ja ammattitaitonsa perusteella hän on alueemme parhainta valvojakastia. Luotto hänen osaamiseensa on siis sataprosenttinen. Sen sijaan itse persoona on hyvinkin värikäs suorine sutkautuksineen ja jaarittelevine tarinoineen - jo kolmen asiointikerran jälkeen olemme saaneet kokea lukemattomat naurut, hämmennykset kuin tylsistymisetkin. Dekotaloon valvojallamme on jokseenkin negatiivinen tai varautunut asenne: hän on luetellut vaiheita, jotka tulevat kuulemma automaattisesti menemään päin kankkua. Itse olemme toiveikkaita projektin sujumisen suhteen. Emme luule, etteikö mitään ongelmia tulisi vastaan - varmasti tulee - mutta oleellista on, kuinka talotoimittaja reagoi havaittuihin epäkohtiin. Toisaalta on hyvä, että valvoja on alusta lähtien kriittinen toimittajan suhteen: näin hän osaa olla extravalppaana eikä meillekään tule epärealistisia odotuksia rakentamisen "helppoudesta".

Tulevana viikonloppuna käymme vielä lisää tuumailemassa talon paikkaa ja merkkaamme summittaisen sijainnin kepeillä ja nauhoilla kaivurikeikkaa varten. Peukut pystyyn, ettei ensi viikon maaperätutkimus tuo negatiivisia yllätyksiä maatöiden budjettia ajatellen!

Lopuksi vielä kuva järvelle päin suunnilleen talon tulevalta kohdalta:

NEUVOTTELUITA

Kävimme kesä- ja heinäkuun aikana neuvotteluita useamman talotoimittajan kanssa. Muuttovalmiin talopaketin ostaminen oli meille lopulta itsestäänselvyys, vaikka jonkin verran pyörittelimmekin myös muita vaihtoehtoja. Etsiessämme ”sitä oikeaa” talopohjakriteereissämme oli mm. kolme makuuhuonetta, tilava olkkari, vino sisäkatto, uloskäynti myös takaterassille ja mahdollisimman paljon näkymää järvelle oleskelutiloista. Katselemamme mallit liikkuivat huoneistoalaltaan 120 neliön molemmin puolin. Toimitussisällöiltään suurin osa talopaketeista oli lähes pilkulleen yhteneväisiä, joten hintojen ja palvelun arvioiminen oli suhteellisen helppoa. Tässä tiivistettynä toimittajista, joiden kanssa olimme tekemisissä:

Design-Talo 

Design-Talojen edustajan kanssa neuvottelimme heidän toimistossaan. Aikaa rätnäyksiin kului melko tarkkaan kolme tuntia. Edustaja oli hyvin asiantunteva ja osasi sanoa (ja myydä) mielipiteensä pohdintoihimme uskottavasti. Lähdimme liikkeelle pohjaan tehtävistä muutoksista, joita edustaja kirjasi puheen edetessä tietokoneelle ja piirsi ne samalla myös haluamamme mallin pohjakuvaan. Saimme tietää jokaisesta muutoksesta lisähinnan eurolleen. Edustajalla oli antaa esitteitä sisustusvalinnoista, jotka vaikuttivat melko laadukkailta. Käyntimme päätteeksi edustaja tulosti meille heti mukaan virallisen tarjousnivaskan, jossa sopimussisältö oli eritelty. Hinta oli valitettavasti enemmän kuin olimme valmiita maksamaan, joten Design-Talot ei yltänyt odotuksista huolimatta TOP-listassamme yläpäähän.

Jukka-talo 

Neuvottelut Jukka-talon edustajan kanssa kestivät vajaan tunnin. Hän kun ei tiennyt, mitkä muutoksista olisivat varmasti mahdollisia ja mitä ne sitten toteutuessaan tulisivat maksamaan. Edustaja kyllä otti valmiiksi kirjaamamme muutostoiveet talteen ja lupasi palata asiaan kuluvan viikon aikana. Se sentään tuli selväksi, että Jukan muuttovalmiiseen taloon ei saataisi haluamaamme vinoa sisäkattoa. Kolmen päivän päästä saimme sähköpostiin virallisen tarjouksen. Hinta oli periaatteessa OK, mutta loppupeleissä vinon sisäkaton puuttuminen oli Jukka-talojen kohdalla iso miinus.

Omatalo

Omatalon edustajan tapasimme ex-tempore paikallisessa K-Raudassa. Tapaaminen kesti noin puolistuntisen, ja siitä jäi jokseenkin epäselvä fiilis. Emme saaneet ihan tarkkaan selville, kuinka paljon talopakettiin on mahdollista saada työvoimaa ja sisältöä ”yhdestä osoitteesta” ja paljonko täysin valmis talo tulisi kustantamaan. Joka tapauksessa sopimuksia pitäisi tehdä eri toimittajien ja työntekijöiden kanssa useampia. Myyjä esitti budjetin avoimuuden positiivisessa valossa: saisimme venkslata ja päättää paljon itse matkan varrella – meille kun taas tärkeintä olisi nimenomaan se, ettei matkalla enää tarvitsisi venkslailla. Parin päivän päästä saimme tarkemman tarjouksen sähköpostitse. Se tiputti Omatalon pois listoiltamme, sillä samalla rahalla ja pienemmällä vaivalla saisimme samanlaisen talon muualta.

Jokeri-talo

Jokeri-taloon olimme yhteyksissä puhelimitse ja sähköpostilla. Firma kuitenkin hinnoitteli itsensä ulos ollen kaikista kyselemistämme vaihtoehdoista kallein.

Kastelli ja Jetta kiinnostivat meitä myös, mutta heillä ei ilmeisesti ollut polttavaa kiinnostusta meitä kohtaan. Jetta-Talolle lähetimme yhteydenottopyynnön, mutta sieltä ei koskaan kuulunut mitään takaisin. Kastelli-talojen edustajaa jututimme puhelimessa, mutta tämä oli juuri jäämässä kesälomille. Hän kuitenkin pyysi lähettämään muutostoiveemme sähköpostitse ja lupasi tehdä summittaisen arvion hinnasta. Muutostoiveet ja -kuvat lähetimme, mutta ilmeisesti edustaja ei lomiltaan ehtinyt niihin perehtymään.

Dekotalo

Dekotalojen edustaja tuli ensimmäisen kerran tavatessamme kotikäynnille ja viipyi kolmatta tuntia. Edustaja oli melko äskettäin aloittanut, mutta hoiti hommansa perusteellisesti. Olimme lähettäneet hänelle päivää aiemmin ehdotuksen pohjaan tehtävistä muutoksista. Edustaja oli käyttänyt niitä jo tehtaalla, ja osasi sanoa, kuinka paljon toivomistamme muutoksista on mahdollista tehdä. Hänellä oli mukanaan paljon esitteitä ja faktaa kysymystemme tueksi. Edustaja ei ollut yhtään tyypillinen tuputtava myyntimies, vaan kuunteli ja ehdotteli vaihtoehtoja hyvin rauhallisesti. Muutostoiveemme kirjattiin ylös ruutupaperille, ja edustaja osasi laskea jokaiselle toiveellemme hinnan eurontarkasti. Parin päivän päästä saimme häneltä sähköpostilla virallisen tarjouksen, joka oli budjettiimme nähden kohtuullinen.

Toisen kerran tapasimme edustajan jo vajaan viikon kuluttua ensimmäisestä neuvottelusta: hän oli järjestänyt meille käynnin jo valmiiseen ja asutettuun Dekotaloon, joka sijaitsi vähän matkan päässä kodistamme. Menoistamme johtuen sovimme käynnin ajankohdaksi klo 20. Talossa asusteleva pariskunta kertoili mielellään rakennusprojektistaan ja istutti meidät kahvipöytäänkin. Vajaan tunnin tutustumisen jälkeen jatkoimme edustajan kanssa vielä takaisin meidän kotiimme, jossa viilasimme edelleen mahdollisia muutoksia ja niiden hintoja. Edustaja lähti kotimatkalleen klo 23 kieppeillä – venyminen ilta-aikaan oli mielestämme todellista asiakaspalvelua!

Kolmannen kerran olimme tekemisissä heinäkuun puolivälissä, kun edustajia tuli kaksin kappalein katsastamaan tonttiamme ja edelleen hiomaan kauppoja. Olimme ehdottaneet, että mikäli lähtisimme rakennuttamaan Dekotaloa, voisimme toimia toimittajalle uudella alueella ns. referenssikohteena – he saisivat pitää kodissamme muutaman ylimääräisen näytön, jos saisimme siitä sopivan hyvityksen talopaketin hinnassa. Positiivisena yllätyksenä he mieltyivät ideaan ja tarjosivat ihan kivaa alennusta. Edustajat olisivat jo kovasti halunneet kirjoituttaa nimet alle esisopimukseen, mutta jäimme vielä miettimään aikataulukysymyksiä. Palasimme asiaan seuraavina päivinä (=tällä viikolla), ja viimein esisopimus Dekotalojen kanssa oli valmis. Meille rakennutettaisiin siis Deko 133 -malli, ja pystytys alkaisi lokakuun lopussa!

H U P S I S !

Keväällä 2012 kävimme enemmän ja vähemmän tosissamme eri talotoimittajien taloesittelyissä. Oli hirsi- ja kivitaloja, sekä perinteisiä puutaloja. Taloja ja toimittajia tarkkailimme ajatuksella ”kun sitten joskus mekin rakennutamme”. Kuume kuitenkin kasvoi, ja loppukeväästä etsiskelimme omaa tonttia jo tosissamme. Vähän yllättäenkin löysimme meitä molempia miellyttävän asuinalueen, ja saimme kesäkuussa sieltä toivomamme tontin, joka on kooltaan reilu puoli hehtaaria. Kulmatontti on ylempänä mäellä, ja sieltä on peltojen yli näkymä järvelle. Tontin varmistumisen jälkeen talokuume höyrähti käyntiin tosissaan, ja suunnitelmat, kartoitukset, kilpailutukset ja pohdinnat alkoivat pyöriä ajatusrattaissa moninkertaisella teholla...