31.8.2014

Sunday Stop


Tänään meillä ei tapahdu yhtään mitään. Tai ei ainakaan mitään sellaista, jota voisi uurastamiseksi sanoa.


Täytetään vain kahvikuppi toisensa perään. Mössötetään tyytyväisenä. Jätetään peti kasaamatta ja survoudutaan välillä peiton alle. Lueskellaan ja nettaillaan.


Ihastellaan miehen tuomaa ruusukimppua. Katsotaan, miten valo liikkuu seiniä pitkin. Illan hämärtyessä ehkä saunotaan ja lämmitetään takkaa. Ensimmäisen kynttilänkin voisi sytyttää.


Miksikö? Koska on sunnuntai. Ainakin minulla oli haastava viikko, joten tarvitsen nollauspäiväni. Ja tapa nollaukseen on juuri tämä: olla tekemättä yhtään mitään. Eilenkin jo harjoittelin, kun vietin päiväni rakkaan ystävän kanssa. Sellaisen, joka ajeli toiselta puolen Suomea asiakseen kylään. Kuvitella, että lähes kahdeksan tuntia intensiivistä läpätystä ei riittänyt vielä mihinkään, vaan meillä jäi juttu kesken. Uskomatonta, että saanut elämäänsä tuollaisia ihmisiä! ♥

Mitä teidän sunnuntaihin kuuluu? Osaatteko tai tarvitsetteko pysähtyä? 



Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:


28.8.2014

Tuoli 50


Aika epeli pitää olla, jos on onnistunut välttämään viimeaikaisen, vanhanaikaista koulutuolia koskevan hypetyksen. Isku kun on ottanut uudistuotantoonsa Kurt Hvitsjön suunnitteleman Tuoli 50:n, minkä myötä vanha arkiklassikko on saanut uutta nostetta.


Tämä tuoli ihastuttaa myös minua, mutta luonnollisestikaan en ollut kiiruhtamassa Iskun tiskille. Vanha, kuluneempi versio tuntuu aidommalta. Sillä on tarina. Tämän hylätyn, kuvassa näkyvän yksilön pohjasta löytyi esimerkiksi monen viides- ja kuudesluokkalaisen nimikirjoituksia. Se on siis ollut isompien oppilaiden istuttavana ennen käytöstä poistamistaan. Muutama tussitahrakin oli pintaan ehtinyt jämähtää.


Mahtaakohan sieltä ruudun takaa löytyä yhtäkään entistä oppilasta, joka ei tällaista tuolia olisi takalistonsa alla kuluttanut? Minä ainakin olen nojaillut tällaisiin tunnin jos toisenkin. Tuoleja on itse asiassa käytössä koulullamme vielä useammassakin luokassa.


Mielestäni tuolissa on ergonomia kohdallaan. Istuinosan ja selkänojan muotoilu on ajateltu loppuun asti, ja tuoli sopii ominaisuuksiltaan monen kokoisille ja -ikäisille istujille.


Ulkonäkönsä puolesta Tuoli 50 on samalla aikaa selkeä, nostalginen ja moderni. Se sopii moneen ilmeeseen ja on yhdisteltävissä erilaisiin tyylisuuntiin. Tämän oman tuolini halusin ehdottomasti maalata mustaksi, sillä se väri palvelee nyt parhaiten kotimme sisustusilmettä.

Iskun valikoimassa on tuolista tällä hetkellä erilaisia mustavalkoisia versioita, mutta niissä on laminaattipintojen reunat jätetty puunväriseksi. Jotakuta miellyttää, minua se hieman tökkii. Itse maalaamassani yksilössä ei kyseistä "ongelmaa" ole, vaan tuoli on todellakin kokomusta kaikkialta taivutetun vanerin reunoilta.


Korkeutensa puolesta Tuoli 50 on todennäköisesti liian matala useimpien ruokapöytien eteen. Kannattaa ottaa siis tämä seikka huomioon, jos mielii tuoleja omaan kotiinsa. Meillä istuimelle oli valmis paikka työhuoneessa pöydän edessä. Siihen se on juuri sopivankokoinen.


Kutitteleeko Tuoli 50 sinun sisustussilmääsi? Jos kyllä, niin valitsetko mieluummin vanhan vai uuden version?



Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

25.8.2014

Arvoitus ja arvonnan voittaja


Sumuista maanantaita! Ennen kuin paljastan Ateljee Keltaisen Talon sisustusjulisteen voittajan, heitän teitä pienellä arvoituksella. Minulla on nimittäin odottamassa maalausta eräs pieni kalustehankinta. Arvaatteko näistä kuvista, mikä juttu voisi kyseessä?

 



Ja sitten siihen voittajaan. Olitte ahkeria kommentoijia, kiitos siitä! Sisustusjulisteen arvonnassa kertyi hyväksyttyjä arpoja yhteensä 115 kappaletta, joista voittoarpa osui numerolle 35.




Voittajakommentti on siis tässä:




Kiitos kaikille osallistujille ja onnea Omppu Sweet Omppu -julisteen tuoreelle omistajalle!


23.8.2014

Aakkosia ja arjen kolhuja


Otetaanpa lauantainen kurkistus kodinhoitohuoneeseemme. Sinne kun heilahti tuollainen peltinen aakkostaulu. Taulu on hankittu Tampereen Live with me -putiikista, josta postailin täällä. En ole nähnyt muualla samanlaisia, joten olen mielissäni tästä uniikista hankinnasta. Se myös sopii hyvin tämänhetkiseen arjen teemaan, lukuvuoden aloittamiseen.

 

Arkea on nyt taas opeteltu kaksi viikkoa. Juurikin sitä opeteltavaa on ollut, niin aikuisilla kuin koululaisillakin. Ihan pienimpien oppilaiden kanssa ei noin vain lähdetäkään opiskelemaan kirjaimia ja numeroita. Ensin kun on treenattavana sitä koululaisena olemista - oman vuoron odottamista, viittaamista, hyvää käytöstä ja työskentelyrutiinia. Voitte vain kuvitella, miten aikaavievää ja vaikeaa voi yhdenkin suoran jonon muodostaminen olla. :)

Opehuoneessa taas ei ole ollut puhettakaan siitä, että ehtisimme porukalla yhtä aikaa kahvikuppien ääreen. Sopimista, venkslaamista, puhelurallia, järjestelyä ja puimista on ollut solkenaan. Minäkään en ole ruokatunnilla ehtinyt piipahtaa blogikuulumisissa, vaan olen eväsleipä kädessä tarkistellut ja nakutellut tietokoneelle lähtöarviointien testituloksia. No, toisaalta tekemisen meininki saa työpäivän humpsahtamaan ohi nopeasti ja olo on ollut tehokas - siitä tunteesta nautin.


Kolhujakin on tullut. Torstai oli Taavetille ja Tiinulle, meidän autoillemme, epäonnen päivä. Ensinnäkin, aamulla töihin ajellessa minun Tiinuni ilmoitti, että jostain on rengas puhki. Ajelin kuitenkin koulun parkkikselle asti ja jätin kumin päiväksi tyhjenemään. Täältä meidän Iisalmen kotikujalta oli mennyt neulankärkimäinen sepelikivi renkaan läpi ja rikkonut kudoksen korjaamattomaan kuntoon. Sama homma siis kuin viime syksynä. No, mies oli onneksi tulossa päivällä perästä samalle paikkakunnalle ja toi varastossa olleen varakumin mukanaan. Miehen veli vaihtoi sitten hallillaan uuden kumin vanteelle (kiitos!!). 

Kotiinpäin ajellessamme mies huristeli ennen minua, ja sitten olikin Taavetin vuoro kärsiä. Matkalla nimittäin päätti akkateeri tehdä tuttavuutta puskurin kanssa ja räsähti siitä läpi. Korjaukseen meni. Siis puskuri - etusäleikössä räpistellyt lintu oli saanut kalikasta päähänsä.

Minä taas ajelin perästä pahaa-aavistamattomana. Sonkajärveläinen jänöjussi kun oli päättänyt tehdä itsarin ja läsähti mutkassa päin Tiinun puskuria. Kymmeneen laskien kävin tarkastamassa vauriot, jotka onni onnettomuudessa rajoittuivat naarmuihin. Mutta siis oikeasti, kolme pientä autoäksidenttiä samana päivänä, miten voi olla?! :D


Muut ovat blogeissaan fiilistelleet alkavaa syksyä: tunnelmoineet takkatulesta, asetelleet huopia sohvalle, kuvanneet pihlajia ja kaihonneet villasukkia. Itselle vuodenaika konkretisoitui torstaina nimenomaan sillä hetkellä, kun kyykin töiden jälkeen kaatosateessa sen rikkinäisen renkaan äärellä. Siinä se syksyfiilis tuli, eikä todellakaan kaikkein mieluisammalla tavalla. Ehkä jotain enteili torstaiaamuna jo se, että päätin sivuuttaa siihen asti käyttämäni legginsit ja kesämekot ja pukea niiden sijaan pitkät housut ensimmäistä kertaa jalkaani. 


No, tästä on hyvä lähteä nostattamaan tunnelmaa. Me nimittäin lähdemme nyt kylpylän poreisiin lillumaan! Mitä suunnitelmia teillä on?




Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:



Arvontamuistutus!

Olethan muistanut osallistua Ateljee Keltaisen Talon sisustusjulisteen arvontaan? Jos et, niin kipin kapin mukaan. Arvonta-aika päättyy huomenna sunnuntaina kello 18.00. Arvontaan pääset tästä.

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:



20.8.2014

My lilies


Tämä kesä ei tehnyt minusta vielä intohimoista puutarhuria, vaikka vähän näyttelinkin vihreää peukaloa kukkapenkeille. Jokaisesta mullan alta nousseesta varresta, nupusta ja puhjenneesta kukasta olen kuitenkin iloinen, sillä onnistuin kasvieni kanssa reippaasti odotuksiani paremmin.


Keväällä istutin etupihan rinteeseen perennoja kolmeen tasoon. Täältä voit kurkata, millaisesta satsista oli kyse. Väistämättäkin heinäkuun aurinkopaahteet ja elokuun kovat sateet ovat verottaneet kasvien hyvinvointia, mutta erityisesti myskimalva on jaksanut työntää valkoista kukkaansa. Olen ollut saamaton kukkapenkin kuvaaja, joten kukkaloisto-otoksia ei ole esittelyksi asti. Etupihan rinnekään ei kyllä vielä täytä kuvauskriteerejä, mikä lienee vaikuttanut zoomailuintoon.


Olen kesän aikana keräillyt maljakoihin varsia niin luonnosta kuin kukkapenkistäkin. Pihan laidalle heittelin kesäkukkien siemeniä, joista myös on saanut lyhyttä iloa sisälle. Kukkamaljakkopostauksia olen kuitenkin nyt vähän tietoisesti karsastanut, sillä taisin tehdä niitä kahden kesän edestä vuosi sitten. :)



Nämä halusin teille kuitenkin näyttää, omat valkoiset Bach-liljani. Ne nimittäin humpsahtivat terhakkaasti kasvuun ja ovat nyt poimittavissa. Aivan huippista, että tällaisia saa omalta pihalta! Aiemmin en ole liljoista liiemmin välittänyt, mutta nyt ne kyllä varastivat huomioni ja kiilasivat kukkalemppareiksi. Valkoinen on liljalle erityisen kaunis väri. Tykkään näistä kookkaista kukista siinä määrin, että haluaisin levittää ja siirrellä liljaa pihalle useampaan kohtaan.


Viimeinen kuva on otettu eilisen vesisateen jälkeen. Ihan hurjaa, että pari viikkoa sitten paistateltiin helteissä ja nyt väistellään kaatosateita. Tällä viikolla on mennyt monta ulkoilupäivää hukkaan, kun pihalla ei ole sateiden vuoksi voinut puuhastella. Äskenkin taas ropsautti, mutta nyt me kyllä lähdemme uhmaamaan tummia pilviä!



18.8.2014

Terassien viimeistelyä - öljyä ja rimoja



Tähän ensimmäiseen kuvaan kiteytyy oikeastaan koko postauksen aihe. Talon julkisivu näyttää nyt siltä kuin pitääkin - valmiilta ja viimeistellyltä, terasseja ja rimoituksia myöten.



Käsittelin muutama viikko sitten talomme terassit Tikkurilan Valtti kaluste- ja terassiöljyllä. Sävyksi valitsimme melkeinpä itsestäänselvän kelonharmaan. Terasseja meiltä löytyy etu- ja takapihalta sekä kodinhoitohuoneen päädystä. Yhden kerroksen jälkeen pinta jäi sananmukaisesti kelomaiseksi, eli harmaasta pinnasta kuulsi paikoitellen ruskea terassipuu läpi. Toinen käsittelykerta antoi sitten jo tasaisen, peittävän pinnan.

Terassien käsittelyn lisäksi teimme etuoven viereen suojarimoituksen. Mies rakensi, minä maalasin. Tarvikkeet löytyivät raksa-ajalta jääneistä ylijäämäpuista. Rimoitus antaa kaivattua lisäsuojaa naapuriin päin, ja oikeastaan voisikin ihmetellä, miksi emme ole puuhanneet sitä jo paljon aikaisemmin.



Takapihan terassi meillä on ollut tänä kesänä melko vähällä käytöllä. Muutama kahvi- ja bloggaushetki siellä on tullut vietettyä, mutta sen enempää ei ole ehtinyt. Siksipä takaterassin laittoon ei ole tänä kesänä panostettu, kolme vuotta vanha polyrottinkiryhmä on saanut nököttää siellä melko rauhassa. Pikkuisen kyllä kiehtoisi nakutella takapihankin puolelle suojarimoitusta...


Terassin etureunaan asettelin etupihan tuija- ja kukkapenkeistä ylimääräiseksi jääneitä reunakiviä. Kun ne laittoi kyljelleen, kivet kävivät askellaatoista. Niitä riitti jopa pieneksi askelmaksi asti.


Olen hankkinut syksyksi pyöristymään viisi pallokrysanteemia - kaksi etupihalle, kaksi takapihalle ja yksi kodinhoitohuoneen päätyyn. Ne ovat helppohoitoisuudessaan meille juuri sopivia, ja mukavan näyttäviä auetessaan. Krysanteemien lisäksi kesäkuussa hankkimani etupihan kesäkukat ovat vielä elossa, ja uskokaa tai älkää, dahlietta työntää uusia kukkia (todistusaineistoa postauksen kolmannen kuvan vasemmassa laidassa)!



Tälle viikolle olemme asettaneet joitakin tavoitteita pihanlaiton suhteen, mutta katsotaan, kuinka ne toteutuvat. Ainakin ilmalämpöpumpun ulkoyksikön suojakotelo saattaisi olla valmistumaisillaan, sekä pihapatio mahdollisesti aluillaan. Ei niistä kuitenkaan passaa stressiä ottaa, tehdään innon ja inspiraation mukaan. :)


Mitäs te siellä puuhastelette? Mukavaa viikkoa!


P.S. Olethan muistanut osallistua sisustusjulistearvontaan? Aikaa on vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka!



16.8.2014

Muutos huonejärjestyksiin


Kaksi pienintä makuuhuonettamme ovat kokeneet viime aikoina muutoksen puhureita, kun niissä on venkslailtu huonekaluja ristiin rastiin, kaivettu kätköistä vanhempia juttuja entisten mausteeksi ja tuotu mukaan vähän uuttakin.


Olennaisin muutos huoneiden välillä on se, että molemmat pikkusängyt siirtyivät nyt samaan huoneeseen, kun ne aiemmin olivat erillään omissa kammareissaan. Sängyt muodostavat nyt kulmamakkariin leveämmän vieraspedin, jonka lisäksi huoneeseen mahtuu väljästi vielä työpöytä ja pitkä penkkikin. Olen talon valmistumisesta saakka tykännyt siitä, että tässä kyseisessä makkarissa on reilusti neliöitä, lähes 13. Pinta-ala antaa siis armeliaasti mahdollisuuksia erilaisiin järjestysvaritaatioihin.

 

Vanha, pitkä penkki on ollut kaipauslistallani jo viime vuodesta saakka. Tiesin, että ukin tekemiä olisi varastossa useampikin, mutta aiemmin sellainen ei olisi mahtunut meille mihinkään. Uudessa huonejärjestyksessä penkille löytyi nyt kuitenkin täsmälleen sopiva paikka vierassängyn päädystä.


Ukki oli maalannut penkin aikoinaan oranssiin taittavalla ruskealla. Juu ei, ei saanut säilyä kyseinen väri, vaan maalasin pinnan valkoiseksi. Katala kesäsade pitkitytti hommaa hieman: jätin penkin nimittäin kuivumaan yöksi ulos, mutta en älynnyt ajatella, että unien aikana voisi pisaroida. No, seuraavana päivänä istuinosa oli sitten kuplinut irti, joten ei muuta kuin rapsuttamaan huono pinta pois ja revanssikierrokselle. Eihän tuota tarpeeksi ollut tullut vielä tälle kesälle maalattuakaan. ;)


Nurkkaan ripustin perinteisen roikkalampun. Näitä olen ihastellut, ja mielestäni sellainen nyt tuohon penkin kaveriksi sopii. Ei mahda moni rakentaja työmaallaan tai vaikkapa öljynvaihtaja montussaan arvata, että kädessään heiluttelema valonlähde on tietyillä sisustusareenoilla kuuminta hottia. Tällaiset hupsut sisustajat kun hurahtavat toisinaan ihan mihin sattuu.


Tässä makkarissa oli ennen valloillaan pinkki hempeys, mutta kuten huomaatte, sävy sai lähteä jäähylle. Mustaa, valkoista ja harmaata - niillä on meidän kotimme nyt kauttaaltaan väritetty. Uusia shoppailuhankintoja tähän huoneeseen ei tarvinnut liiemmin tehdä, vaan muutos on toteutettu käyttämällä jo entuudestaan kotoa löytyneitä yksityiskohtia. Ainoastaan mattoon ja kahteen tyynyyn investoin muutaman kympin verran.


Toinen pikkumakkareista, se pienempi, on vielä vaiheessa. Se saa kantaa vastaisuudessa työ- ja harrastushuoneen titteliä, sillä tällä hetkellä siellä on työpöydän lisäksi kaikki meidän musiikkivehkeemme. Kyseisen huoneen kaapit minulla on haaveissa järjestellä uudelleen ja tehdä niihin toimivat osiot sisustus- ja askartelumateriaaleille. Huonekalujen siirtelyiden myötä pikkuhuoneeseenkin tuli lisää tilaa, joten sinne sopisi oikein hyvin jonkinlainen nojatuoli tai jopa divaanikin. Tämän huoneen annan kuitenkin vielä jäädä hetkeksi hautumaan, sillä muita (piha)projekteja pukkaa taas väliin.

Kesälomalla ei muuten viikonpäivillä ollut väliä, mutta nyt taas palautui mieleen, miten kivoja viikonloput ovatkaan! Ei häiritse herätyskello, eikä tarvitse kömpiä nopeasti liikkeelle. Nautitaan siis! ♥






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...