Jakamisen tärkeydestä

Meidän pikkuneiti täytti viime viikolla viisi kuukautta ja olen alkanut huomata erään eroavaisuuden Romeon vauvavuoteen verrattuna. Kun Romeon kanssa kotoillessa meillä ei ollut yhden yhtä vauva- tai äitikaveria, on kakkoskierroksella asia ollut toisin. Tällä kertaa olemme päässeet nauttimaan Vanessan kanssa vauvatreffeistä säännöllisesti, mikä on kieltämättä ollut erilaista ja ilostuttanut vauva-arkea paljon.

Elämään saa uudenlaista sisältöä, kun pääsee jakamaan ja vertailemaan äitiyteen ja pieneen lapseen liittyviä asioita. Vain toinen vastaavassa tilanteessa oleva äiti osaa olla päivästä toiseen kiinnostunut toisen jaksamisesta ja kysellä kuulumisia syväluotaavasti. Yhteneviä kokemuksia ja huomioita on paljon, mikä on yksinkertaisesti kivaa, kun ei ole yksin ajatustensa ja elämäntilanteensa kanssa.

Romeon kanssa en tietenkään osannut tällaista edes kaivata, koska sellaisesta ei ollut kokemusta. Porskuttelimme oikein mainiosti keskenämme ja meille riitti lähipiirin ei-vauvamaiset kontaktit. Tuntui rehellisesti sanottuna jopa siltä, ettemme oikein kaivanneetkaan muita vauvaperheitä seuraksemme (sellaisia ei tosin täällä olisi ollutkaan, sillä Romeon syntymävuotena Rautavaaralla syntyi tosi vähän lapsia). Onneksi vauva- ja mammakavereiden tuomasta ilosta ei tuolloin ollut tietoa, sillä siinä tapauksessa olisi vuoteen voinut mahtua harmituksia tietynlaisten kavereiden puuttuessa. Näin nykyhetkessä ajateltuna on toisaalta mielenkiintoista saada tältä kantilta kaksi erilaista vauvavuotta - kummastakin löytyy omanlaisensa highlightinsa.

Jos jakamisen teemaa laajennetaan vauva-asioiden ulkopuolelle, on mielestäni kaikenlaisten asioiden jakaminen tärkeää - sitä on ystävyys. Ja ehkä pikemminkin myös naiseus; olemme monen monta kertaa ihmetelleet naisten kesken, kuinka miehet näyttävät olevan niin pihalla omien kavereidensa oikeista kuulumisista. Kaikella rakkaudella ja ymmärryksellä kaksilahkeisia kohtaan, mutta itse en jaksaisi sellaisia ihmissuhteita, jotka perustuvat vain läpänheittoon tai pintapuoliseen jutusteluun. Minulle on tärkeää tietää, mitä ystävilleni oikeasti kuuluu ja miten heidän arkensa sujuu. Vastaavasti saan siitä paljon, kun pääsen puhumaan auki omia ajatuksiani ja elämääni ylipäätään.

Onnea on, kun joku kuuntelee ja sanoo: "Tuo kuulostaa niin tutulta." Meillä on useimmiten taipumusta horjahtaa siihen ansaan, jossa kuvittelemme olevamme ainoita yhden jos toisenkin asian kokijoita. Kun jakaa ajatuksiaan, huomaa, että ihan samanlaisissa vesissä täällä uiskennellaan kaikki. Ja se kieltämättä helpottaa melkeinpä kaikissa olosuhteissa, kun tietää muidenkin pitävän päätä pärskeiden pinnalla. Asioiden jakaminen ei vie itseltä mitään, vaan päinvastoin keventää, suhteuttaa tai selkeyttää erilaisia tilanteita. Parhaimmillaan tuo moneen asiaan merkityksellisyyttä sekä moninkertaistaa onnellisia hetkiä.

Eikä vain silloin, kun elämä on raskasta, vaan myös silloin, kun se on tavallista. Oikeastaan ihan tavallinen arki on kaikista parhaimpia jakamisen aiheita, sillä sitähän elämä lähes sataprosenttisesti on. Ja arjesta jos mistä kumpuaa tilitysaiheita - kyllähän te tiedätte. :')

Siinäpä se jakamisen tärkeydestä. Ei ehkä kaikista timanttisinta sisältöä, mutta halusin tulla kirjoittamaan muistiin nämäkin huomiot (ja tallettamaan pari kaunista auringonlaskua), joita olen etenkin äippäkavereiden kanssa pyöritellyt. 

Toivottavasti siellä ruudun puolella on jokaisella joku, kenen kanssa pääsette jakamaan elämän käänteitä - kauniita auringonpaisteita, tavallisia poutapilviä ja hurjempiakin myrskyjä.

Olipa kerran babyshowerit

Otetaanpas torstain kunniaksi klassinen #TBT, eli Throwback Thursday ja palataan ajassa viime joulukuun loppuun. Tuolloin minut yllätettiin nimittäin aivan täydellisesti: luulin olevani menossa ystäväni luokse kylään, mutta astuinkin keskelle omia babyshowereitani. En oikein osannut arvata asiaa vielä silloinkaan, kun tepsuttelin juhlapaikan pihaan ja parkkipaikka oli täynnä tuttuja autoja. Ajattelin, että asialle on jokin muu selitys. :’) Mutta eipäs ollutkaan, vaan minulle oli ihan oikeasti järjestetty omat vauvajuhlat, miten ihanaa!

Romeota odottaessani kielsin babyshowereiden järjestämisen, sillä pelkäsin niin paljon, että liian aikaisin vauvan juhliminen manaisi jotain pahaa tapahtumaan. En uskaltanut tuolloin luottaa ollenkaan siihen, että kaikki menisi hyvin. Nyt Vanessaa odottaessa ei ihan samanlaista tunnetta ollut, mutta asia ei tullut millään muotoa puheeksi kenenkään kanssa. Juhlia en osannut odottaa saati toivoa hiekanmurusenkaan vertaa, joten oli koskettava ällistys kuulla, että niitä oli suunniteltu koko syksy selkäni takana, sniisk. Toki oli pelätty, kuinka nyt suhtautuisin, mutta turhaan - yllätys oli itselleni pelkästään liikuttava, onnellinen ja positiivinen.

Minut oli siis kutsuttu ystäväni luokse ja tallustin sisään omat kofeiinittomat kahvit mukanani. Vastassa olikin naisia puolikaaressa toivottamassa minua tervetulleeksi babyshowereihin. Juhlapaikka oli koristeltu kauniisti, pöytä katettu täyteen herkkuja ja lahjat aseteltu nätisti odottamaan tutkimista. Pakettien avaamisen ja kahvittelun lisäksi ohjelmassa oli muutama ohjelmanumero, kuten vauva-arvauksien rustaamista ja vanhojen lapsuuskuvien arviointia. Pääsin myös kertomaan, millä tavalla paikalla olleet ihmiset ovat tulleet elämääni ja puhumaan kasan vauvajuttuja. Oi että, vieläkin nousee lämmin fiilis sydämeen, kun palailen muistoissa tuohon talvipäivään.

Tuossa ylläolevassa kuvaparissa on vaippakakku ja muut lahjaksi saamani ihanuudet. En osannut päättää, laittaisinko kuvat avaamattomien vai avattujen pakettien kanssa, joten paukautin tähän sitten molemmat kuvaversiot. Kääreistä paljastui Vanessalle mm. superihania vaatteita, vauvaviltti, vaaleanpunainen villamyssy (joka oli tänä keväänä tosi kovassa käytössä) sekä virkattu pehmopupu. Itselleni sain herkkuja ja hemmottelutuotteita. Tuntuu edelleen ihan överiltä, että minua ja vauvaa haluttiin huomioida näin.

Lopuksi myös muutama kuva itse bileistä. Sieltä tallentui enimmäkseen videomateriaalia, joten kuvat ovat pääasiassa videoilta napattuja screenshotteja.

Kiitoshali vielä teille, jotka tämän junailitte. Jätitte jäljen sydämeen. ♥