Olipa kerran kahvimylly. Se oli tehty
huolella ja taidolla, viimeistelty jauhamaan papuja jauhoksi. Mylly
nostettiin iisalmelaisen kauppapuodin hyllylle odottamaan ottajaansa.
Elettiin vuotta 1959 ja Rautavaaran Raiskion salomaille vihitty nuori
Inkeri matkusti korpipitäjästä kaupunkiin. Elokuisena kesäpäivänä
Inkeri astui samaiseen puotiin, jossa kahvimylly oli. Inkeri osoitti
kauppiaalle myllyä, joka nosti sen hyllyltä ja pakkasi
matkapakettiin. Kahvimyllyn matka kohti Rautavaaraa oli alkanut.
Siellä se uurasti monet vuodet - jauhoi kahvit niin kinkereille,
savottajätkille kuin talonväen päiväsumpeillekin. Vuodet
vierivät, kaupasta alettiin saada valmista kahvijauhoa. Kahvimylly
jäi pirtin hyllylle seuraamaan talon eloa. Aika kiisi ohi Inkerin
sukupolven, pirtissä annettiin tilaa nuoremmille. Inkerin lankomies
nosti kahvimyllyn talteen omaan pieneen museoonsa, jossa oli seurana
muitakin vanhoja, aikansaeläneitä esineitä.
Kahvimylly istui museossa vuosikymmenen
jos toisenkin. Talvet ja kesät seurasivat toisiaan, silloin tällöin
joku raotti museon ovea ja antoi vilkaisunsa myllyllekin. Sitten tuli
vuosi 2013 ja kesäkuinen torstai. Kahvimylly nostettiin sijoiltaan
tutkailtavaksi. Siitä puhuttiin arvioivaan sävyyn: "valkoista
tuonne, mustaa tuohon ja nuo kiiltäväksi". Mylly oli päätynyt
Inkerin lankomiehen pojan tyttären käsiin, joka aikoi nostaa
esineen takaisin katseltavaksi.
Mylly sai uudelta emännältään
tuoreen maalipinnan, C-merkin ja metalliosien kiillotuksen. Kun
ehostus oli valmis, kahvimylly sai taas arvoisensa ihastelut. Eipä
kuitenkaan arvannut mylly, että visiitti Rautavaaran saloilla oli
päättymäisillään. Se nimittäin matkasi takaisin lähtösijoilleen
Iisalmeen - tällä kertaa Kattaalankujan hyllylle.
Ihana tarina! :)
VastaaPoista