Kahvimylly

Olipa kerran kahvimylly. Se oli tehty huolella ja taidolla, viimeistelty jauhamaan papuja jauhoksi. Mylly nostettiin iisalmelaisen kauppapuodin hyllylle odottamaan ottajaansa. Elettiin vuotta 1959 ja Rautavaaran Raiskion salomaille vihitty nuori Inkeri matkusti korpipitäjästä kaupunkiin. Elokuisena kesäpäivänä Inkeri astui samaiseen puotiin, jossa kahvimylly oli. Inkeri osoitti kauppiaalle myllyä, joka nosti sen hyllyltä ja pakkasi matkapakettiin. Kahvimyllyn matka kohti Rautavaaraa oli alkanut. Siellä se uurasti monet vuodet - jauhoi kahvit niin kinkereille, savottajätkille kuin talonväen päiväsumpeillekin. Vuodet vierivät, kaupasta alettiin saada valmista kahvijauhoa. Kahvimylly jäi pirtin hyllylle seuraamaan talon eloa. Aika kiisi ohi Inkerin sukupolven, pirtissä annettiin tilaa nuoremmille. Inkerin lankomies nosti kahvimyllyn talteen omaan pieneen museoonsa, jossa oli seurana muitakin vanhoja, aikansaeläneitä esineitä. 

Kahvimylly istui museossa vuosikymmenen jos toisenkin. Talvet ja kesät seurasivat toisiaan, silloin tällöin joku raotti museon ovea ja antoi vilkaisunsa myllyllekin. Sitten tuli vuosi 2013 ja kesäkuinen torstai. Kahvimylly nostettiin sijoiltaan tutkailtavaksi. Siitä puhuttiin arvioivaan sävyyn: "valkoista tuonne, mustaa tuohon ja nuo kiiltäväksi". Mylly oli päätynyt Inkerin lankomiehen pojan tyttären käsiin, joka aikoi nostaa esineen takaisin katseltavaksi. 

Mylly sai uudelta emännältään tuoreen maalipinnan, C-merkin ja metalliosien kiillotuksen. Kun ehostus oli valmis, kahvimylly sai taas arvoisensa ihastelut. Eipä kuitenkaan arvannut mylly, että visiitti Rautavaaran saloilla oli päättymäisillään. Se nimittäin matkasi takaisin lähtösijoilleen Iisalmeen - tällä kertaa Kattaalankujan hyllylle.