Yksityiskohtia Syhinästä

Täällä on minireissuttu pitkin Suomea; Keski-Suomessa, Kotkassa, Porvoossa ja Seinäjoella. Kotkassa suunnistimme tietenkin Syhinään, missä ihana isäntäväki majoitti meidät kahdeksi yöksi. Piipahdimme Syhin seurassa päiväreissulle Porvooseen, mutta aikaa jäi hyvin Kotkankin kiertelyyn. Miten upeita puutarhoja kaupungista löytyykään! Syhinästä olen postaillut aiemminkin, mutta nyt ajattelin näpsiä iloksenne kuvia sieltä löytyvistä kauniista yksityiskohdista. ♥ Tällaisista:

Kaunista, eikö? Kotkasta käsin teimme siis reissun Vanhaan Porvooseen ja Syhinästä jatkoimme matkaa Seinäjoelle asuntomessuilemaan. Molemmista kohteista olisi kyllä muistikortilla kasa kuvia, mutta vielä en ole varma, työstänkö ne postauksiksi asti vai kätkenkö kotiarkistoihin. Hmm... 

Keski-Suomessa piipahdimme puolestaan rakkaan ystäväni häissä. Ne kuvat jäävät vain omaan käyttöön, mutta juhlapaikasta kuitenkin sananen: Häitä juhlittiin Jämsässä Salinmäen tilalla, jota emännöi muun muassa Huvila & Huussi -ohjelmasta tuttu Anita Koponen. Miljöö oli aivan ihana! Maalaismaiseman keskelle oli vanhasta tallista remontoitu upea juhlatila, jossa ruokailtiin ja seurattiin ohjelmaa tunnelmallisissa puitteissa. Tallin ylisille taas oli tehty huikea humppavintti, jonne juhlaväki siirtyi virallisempien osuuksien jälkeen. Olen aina nähnyt vain kuvista vastaavia paikkoja - nyt oli mahtavaa kokea sellainen livenä. Kiitos vielä päivästä, ihanat M & L. ♥

Tänä vuonna näyttää muodostuneen teemaksi yöpyä reissuilla ystäväpariskuntien luona. Keski-Suomessakaan emme majoittuneet hotelliin, vaan suunnistimme Jyväskylään, samoissa häissä pilettäneiden ystävien luokse. Olemme viimeisen puolen vuoden aikana toteuttaneet tällaisia yöpymisiä enemmän kuin koko kuusivuotisen yhteiselomme aikana ja pitääpä sanoa, että taitavat voittaa hotelliyöt. On hurjan mukavaa parantaa maailmaa porukalla, keksiä typeriä inside-vitsejä ja aamukahvitella rauhassa ilman painetta hotellihuoneen luovutusajasta. Olen niin onnellinen, että elämäämme on tupsahdellut upeita ystäväpariskuntia, joiden kanssa jutut soljuvat niin nelistään kuin pelkästään isäntien tai emäntien kesken - se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. 

Kesäsisustelut ovat olleet minimissään, mutta jotain ihanaa on ilmestynyt meidän olohuoneen kaappivanhuksen viereen. Siitä kerron lisää heti, kun saan kameran viriteltyä Savon taajuuksille. :)

Hauskaa kesäpäivää!

DIY: Pergola

No niin, nyt pergolan kimppuun! Kokoa tällä meidän taidonnäytteellämme on pyöreästi 30 neliötä ja tuo ala imaisee mukavasti suuren oleskelu- ja pöytäryhmän. Projektina tämä on ollut kolmen vuoden pituinen: toissa vuonna teimme patio-osan, viime vuonna palkit ja rimoitukset ja viimein tänä kesänä loput kalusteet. Tuntuu pieneltä ikuisuudelta ajatella vuosia taaksepäin sitä hetkeä, kun vasta piirtelin pergolan hahmotelmaa paperille... Nyt se on tässä!

Koko pergola on ollut täydellinen DIY-projekti. Yhtäkään ainutta elementtiä emme ole hankkineet valmiina, vaan kaikki on suunniteltu ja tehty itse. Ainoastaan kolmionmuotoiset aurinkokankaat on ostettu kaupasta, nekin alesta muutaman euron kappalehinnalla. Eipä siis voi olla kuin ylpeä aikaansaannoksestaan, we did it!

Pation rakentamisesta olen kertonut täällä ja varsinaisen pergolaosasta täällä. Nyt siis on viimeisimpänä piperretty sohva- ja pöytäryhmän kanssa. Tai siis minä olen, miehen rooli täyttyi jo rakennusosuuksissa. :) Sohvat tein - siis maalasin ja pinosin - perinteisistä kuormalavoista. Maalaamisessa oli kyllä hurja työ, ihan heti en samaan hommaan rupeaisi! Lavojen pehmusteeksi hankin tavallisia 12 sentin paksuisia vaahtomuovipatjoja, jotka leikkasin oikeaan mittaan ja verhoilin Ikean vanhoilla verhoilla. Joskus meillä oli hetken aikaa tuollaiset tummanharmaat, tosi paksut verhot ikkunoissa, mutta ne saivat melko pian lähtöpassit. Eipä menneet kuitenkaan hukkaan, kun lopulliseksi käyttökohteeksi muodostui tämä.

Oleskeluryhmän pöytätasona on pyörillä varustettu kuormalava. Olen aina unelmoinut tällaisesta sisätiloihin, mutta näin rouhea ja massiivinen pöytä ei meille oikeasti mätsäisi. Nyt kuitenkin sain toteutettua haaveen ulkoversiona. Pyörät maalasin myös valkoiseksi ja puutalomaali näyttäisi jo lähes vuoden kokemuksella kestävän myös kumiosissa, jeij.

Pöytäryhmäksi haaveilin pitkään Ikean pitkäpenkkistä Falster-sarjaa, mutta onneksi se oli joka kerta loppu varastosta, kun olisin ollut sitä hankkimassa. Viime kesänä aloin meidän ylijäämäpuukasat kartoitettuani miettimään, että olisihan pöytäryhmään tarvikkeita vielä omastakin takaa. Toteutusmalli oli vain ensin hakusessa.. Kunnes teimme reissun Tanskaan. Nyhavnin päädyssä on Skuespilhuset, Esittävien taiteiden teatteri, ja sen eteen käveltyämme pöytäidea selkiintyi hetkessä. Siellä tällaisia pöytäryhmiä oli peräkkäin kymmenkunta, ja minusta ne näyttivät u.p.e.i.l.t.a. Tanskan pöydät oli maalattu mustiksi - mietin väriä meidänkin pihaan, mutta valkoinen kuitenkin sopii paremmin tähän pergolakokonaisuuteen. Jos haluatte käydä kurkkimassa niitä teatterin versioita, ne vilahtavat ekojen kuvien joukossa tässä postauksessa. Luulen, että tanskalaiset esikuvat on tehty vankemmilla puusepäntaidoilla - minä käytin kasaamiseen reteästi tukevia kulmarautoja. :D Mutta hei, pöydästä ja penkeistä tuli oikeasti jämäkät ja raudat sai maalamalla piilompaan.

Yksi ongelma tässä nyt kuitenkin on. Nimittäin se, että nyt pitäisi oikeasti osata olla! Huomasin tässä vähän aikaa sitten jopa hieman järkyttyneenä, että rehellinen tsillailutaito on minulta kadonnut jonnekin pöpelikköön! Kun täällä on nyt neljättä vuotta jo punnerrettu vaikka minkälaisten projektien kanssa, on kieltämättä outoa, että nyt kaikki on valmista. Pitää ihan oikeasti asiakseen päättää ja lähteä viettämään aikaa pihalle. Keittää kahvit ja ottaa mies, koira ja hyvä lehti mukaan. Koko pergolaidea lähti vuosia sitten siitä, että halusin pihalle rauhaisan ajanviettopaikan. Sellaisen, jossa ei näkyisi itse asuinalueen suuntaan ja toisaalta sellaisen, jossa koko ulkomaailma unohtuisi. Minusta tästä tuli juuri sellainen kuin haaveilin. Turvallinen pihapesä.

Mitä tulee näkymiin, tästä etupihan rinnekumpareen päältä järvimaisema näkyy vielä ylempää ja laajemmin kuin talon ikkunoista. Nyt pitää vain toivoa, että säät suosisivat ja kesä tarjoaisi paljon poutaisia päiviä, että pergolasta pääsisi nauttimaan sen ansaitsemalla tavalla.

Ihanaa kesää juuri sinulle! ♥

TRY OUT CAMP

Moikkelis! Terveiset Rautavaaralta. Me olemme viettäneet tämän viikon vanhempieni kotona talonvahteina, kun isäntäväki on reissaamassa Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Oikeastaan vähän usutimme heitä matkaan, jotta saimme talon tukikohdaksemme. :) Mies on käynyt tästä kesätöissä Nurmeksessa ja minä puolestaan Iisalmessa. 

Postauksen kuvat ovat siis äidin ja isän luota - heidän tekemästään remontista ja näistä nurkista olenkin jo postannut aiemmin, täällä ja täällä. Vuoden aikana on tiloissa tapahtunut muutamia muutoksia: huonekalujen järjestys on vaihdellut, äiti maalasi sohvien puuosat mustiksi ja yhteispelillä teimme vanhemmillenikin samanlaisen betoniseinän kuin millainen meillä Iisalmessakin on. Mukavat puitteet siis saimme viikollemme. 

Mies nimesi ajanjakson leikkisästi try out campiksi. Testileiriksi, jonka aikana on hyvä makustella, miltä elo Rautavaaralla tuntuu. Täällähän kun se meidän tuleva kotitonttimmekin on. Vaikka olen ollut pop up -päivien jälkeen äärimmäisen ryyty ja väsynyt, niin ei pysty marmattamaan - kotiseutu on aina paras, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Minun oli tarkoitus postailla nyt pergolasta, mutta enhän minä malttanut olla tarttumatta täällä kameraan. Äiskä on taitava sisustaja, joten mukavaa saada blogiin kuvamateriaalia välillä muualtakin kuin meidän kotimme nurkista. Kävimme Armaksen kanssa aamulla sunnuntailehden postilaatikosta ja rymysimme samalla hetken metsässä. Poimin itse kimpun mustikanvarpuja tuohon saarekkeen päälle laitettavaksi ja Armas puolestaan rohmusi marjoja suuhunsa. Vaikka en itse tykkää oikeastaan mistään marjasta, mustikkakimppu näyttää ja tuoksuu ihanalta.

Kesätyöt ovat nyt osaltamme ohi. Meille molemmille sattui siis vahingossa samaan aikaan viikon työpätkät, jotka eivät liity varsinaisiin leipätöihimme mitenkään. Mies uimaopeili ja minä olin myyjänä pop up -putiikissa. Omat päiväni venyivät kyllä yli kymmentuntisiksi, mutta en silti ymmärrä, miten helkkarissa olin iltaisin aivan kuolemanväsynyt. Ehkä se oli tuo painostava ukkoskeli, mikä vaikutti kroppaan. Pop upin ekoina päivinä näytti siltä, ettei väki löydä paikalle, mutta sitten asiakkaita alkoikin rysähdellä kunnolla sisään. Tyytyväinen mieli siis jäi kokonaisuudesta, joten väsymyksestä huolimatta kannatti pusertaa.

Nyt taidamme aloittaa sen oikean lomailun. Listalla on pieniä kesätekemisiä ja -reissuja, joita on tarkoitus stressittä toteuttaa. Toivottavasti sää tekisi nyt äkkimuutoksen ja aurinko tulisi komppaamaan tätä vuoden parasta aikaa (*pitää koputtaa varalta puuta*). Palataan ensi viikolla siihen pergola-aiheeseen, kunhan seuraavan kerran intoudun taas koneelle datailemaan. :)

Rentoa sunnuntaita!

P.S. Äiti, ei kannata nihistellä enää noiden mustien ikkunankarmien kanssa - ne ovat nyt supertrendikkäät! :D

Meidän (etu)piha on valmis!

Siinä se on, meidän etupiha. Olemme asuneet tässä talossa nyt reilut kolme vuotta ja kolme kuukautta ja vihdoinkin talonympärysten kanssa on saavutettu se piste, että kaikki suunniteltu on tehty eikä jatkoprojekteja ole tiedossa. Fiuf, aivan huikea, vapautunut tunne! We did it!

Meidän pihamme on tosi iso. Oikeasti. Pelkkää nurmea on varmaankin tuhatkunta neliötä ja siihen päälle alaa vievät sepeli- ja istutusalueet sekä varaston ja pergolan tienoo. Hommaa on riittänyt, mutta kohta kohdalta on valmista piperretty. Isoin työ on empimättä ollut tässä etupihan rinteen katealueessa ja se olikin ulkotilojen kaikista viimeisin puristus. 

Katealuetta aloin tekemään jo kolmatta vuotta sitten; Ensin kuorin ja kärräsin koko alueen nurmesta, sitten muotoilin ylöspäin nousevan polun ja istutin havukasvit. Seuraavaksi ladoin valmiista kivistä yksiriviset kukkapenkit kolmeen tasoon ja istutin polun toiselle laidalla neljä pikkusyreeniä. Pisimpään on mennyt keskellä olevan vesiaiheen rakentamisessa. Sitä varten muotoilin ensin rinteeseen allasalueen, peitin sen allasmuovilla ja täytin kivillä. 

Totuuden nimissä, tuo kivillä täyttäminen oli kaikista pitkäpiimäisin homma. Ensiksi täytimme allasta omilta tiluksilta löytyneillä, sopivankokoisilla kivillä, mutta ne loppuivat heti alkuunsa. Motivaatio antoi odottaa itseään kiviprojektin kanssa pitkään, mutta toukokuussa se sai loppunytkäyksensä kun ajelimme pikkuveljeni kanssa yhden iltapäivän verran peräkärryn kanssa edestakaisin meidän pihamme ja erään tuttumme omistaman kivikasan väliä.

Kukkapenkeissä on sekoitus monivuotisia perennoja sekä yksivuotisia kesäkukkia. Vähän harmissani olen katsellut alarivin keskiosaa: siinä pitäisi kasvaa valkoisia liljoja, mutta talvi on tehnyt tepposia ja nyt alkuja on lähtenyt kasvuun vain muutamia. Höh.

Vesiaiheessa oleva suihkulähdepumppu on lainassa vanhemmiltani. Suunnittelin alueen muodon alunperin jokipumppu mielessäni - että suihkulähde olisi ollut ylempänä rinteessä ja siitä vesi olisi liplattanut alas kiviä pitkin. Tällainenkin, altaan keskellä oleva pumppu, on kyllä ihana; vesisuihkun korkeutta saa säädettyä ja mitä ylemmäksi vesi suihkuaa, sitä komeampi lorina kuuluu.

Postasinkin teille jo pari vuotta sitten tarinaa rinteen askelkivistä. Lyhyesti kerrattuna, ne ovat vanhoja uuninkiviä vanhan sukutilamme mailta. Materiaalina luonnonkivet ovat mielestäni todella kauniita. Etupihan rinteessä ei harmiksemme ole yhtenäistä kalliota, jonka olisi saanut puhdistettua paljaaksi. Rinne muodostuu pääosin vanhasta pirunpellosta, eli ammoisina aikoina raivatulta pellolta kerätyistä kivistä. Muutamasta kohdin kallio kuitenkin nousee näkyville, kuten vesiaiheen ja kääpiövuorimäntyjen välistä - sileä kalliopinta näyttää minun silmääni tällaisena pienenäkin töppösenä tosi kauniilta, enkä todellakaan halunnut peittää sitä millään.

En uskalla ajatellakaan (saati laskea) kuinka monta kuorikatesäkkiä pihaan on vuosien aikana uponnut. Heh, muut säästää designiin, meitsi katteisiin. :') Istutukset maksavat toki myös, ja jollain ihmeen taialla olen saanut pidettyä tuijatkin vihreinä, vaikka en mitenkään ravitse tai suojaa niitä auringolta. Mäntyjen seurana on muuten hentoja mustakuusia, jotka ovat näiden vuosien aikana jo tuplanneet korkeutensa. Mitenköhän sitä raskii jättää näitä rimpuloita tänne kasvamaan, kun joskus itse muutamme pois? Ylimalkaisesta multasormestani huolimatta huomaan muodostaneeni kasveihinkin tunnesidettä, voitteko kuvitella?!

Kertauksena, otetaan loppuun vielä mukava ennen ja jälkeen -katsaus. Eli, reilut kolme vuotta sitten etupihan rinnealue näytti tältä:

...ja nyt se näyttää samasta kuvakulmasta tältä:

On siinä siistiytymissä havaittavissa, eikö. :D Tykkään siitä, että rinne näyttää erilaiselta eri kulmista katsottuna - yhdestä kulmasta yksinkertaisemmalta, toisesta monitasoisemmalta.  Oma tarinansa olisi sillä kivikasalla, joka nököttää piilossa metsässä ja josta olisi maatyövaiheessa saanut hienot pengerrykset tälle alueelle. Jos siis olisi osannut hoksata. Vaan jätetään se tarina pohtimatta, tämä on nyt hyvä näin!

Seuraavaksi minulla olisi tarkoituksena postata tarkemmin pergolasta, joka näissäkin kuvissa on jo taustatanssijana. Palataan siis taas piha-aiheilla!

Mukavaa viikkoa!

P.S. Ai niin, mitä teille kuuluu? Me olimme viikonlopun niiiiiin kesämenoilla. Ohjelmassa oli kolmen päivän pitäjänpäiväputki ja tsillasimme kotimaisemissa Rautavaaralla. Vitsit, miten mahtava kesäkeli helli meitä koko ajan! Sivussa on toki vielä jatkettu autonkorjausteemaa, raadettu tätä pihaa loppuun ja ylläpidetty kirppispöytää paikallisella kirpparilla. Nyt alkavalla viikolla sekä miehellä että minulla on kesätöitä. Mies menee uimakoulun opeksi ja minä aktivoidun pop up -puodin myyjäksi. Minunhan piti pitää täysin myyntitapahtumaton kesä, mutta niinpähän vain ryökäleet houkuttelivat taas mukaan. :) No, mikäs siinä, pitää sitä osata olla pienesti spontaani!