Minulla on pienoisia postausongelmia. Tai siis suuria. Olen nimittäin jostain syystä ajautunut blogin kanssa ideologiaan, että postausten pitäisi olla pitkiä ja runsaammin ajatuksia sisältäviä. Tämä johtuu ehkä siitä, että kun tietokoneaikani on nykyisin todella kortilla, haluaisi tuon vähäisen ajan käyttää mahdollisimman pohdiskelevaan sisältöön. Mutta hupsista, tietsikka-aikaa on todellisuudessa niin vähän, että en saa aikaiseksi minkäänlaista postausta. Usein on sellainen olo, ettei kannata edes aloittaa, koska aikaa ei kuitenkaan ole - vaikka puhelimen muistio suorastaan pullistelee erilaisia ajatuksia ja aiheita.
Niinpä koetan nyt laskea rimaa. Lyhentää postausten pituutta ja antaa itselleni luvan käyttää kuvituksena kännykkäkuvia. Ehkäpä näillä linjauksilla saan nakuteltua julkaisukynnyksen niin matalaksi, että tulisin silloin tällöin postauksia tehneeksi. Ajattelen, että kahden viikon välein postaaminen voisi olla realistinen tahti, mutta katsotaan. Joka tapauksessa blogi pomppii mielessä niin säännöllisesti, että haluan antaa tälle edelleen aikaa, vaikka se ei tällä hetkellä niin helppoa olekaan.
Tällaisia savumerkkejä nyt, kiva kun käytte täällä kurkkimassa!
P.S. Kuvitukseksi valitsin muutaman otoksen Tiilikan kansallispuistosta, joka sijaitsee täällä Rautavaaralla. Kävimme siellä äskettäin eräjormailemassa ystäväni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti