Kulunut kevät on ollut blogissa hiljainen, sillä olen yrittänyt käyttää kaiken liikenevän tietokoneajan Blawhille uusien materiaalien tekoon. Koska minulla on tapana luoda itselleni sääntöjä, en saanut lupaa bloggailuun ennen kuin materiaalit olivat valmiit. Ne valmistuivat viimein alkukuusta ja rupesinkin heti miettimään, mistä postaisin.
Ajattelin, että ehkäpä on mukavinta kirjoittaa tähän väliin perinteinen kuulumispostaus. Että miten on kevät mennyt ja mitä hajanaisia fiiliksiä on nyt.
Huhtikuun lopussa loppui minun vanhempainvapaani ja olen ollut vielä toukokuun ajan hoitovapaalla. Tämä tuntuu haikealta, sillä kuten olen kertonut, olen nauttinut kotona olemisesta todella paljon. Vähiin käy.
Luonnon osalta kevään eteminen pysähtyi pariksi kylmäksi viikoksi, mutta lopulta jäät lähtivät ja vihreät hiirenkorvat pilkistivät esiin. Romeo tykkää kuunnella ja bongailla lintuja, joten on ollut ihanaa ihan vain istuksia lapsi sylissä (yleensä päiväunien jälkeen sopivasti vielä unenpöpperössä) terassilla ja kuunnella, mistä kuuluu titityy. Takapihan linnunpönttöjä olemme tarkkailleet ja näyttää siltä, että ainakin yksi pönttö näyttäisi saaneen asukkeja.
Kevään juhlaputki monine synttäreineen päättyi äitienpäivän viettoon. Kävimme Metsäkartanolla brunssilla ja kokemuksena se oli mukavan erilainen.
Huhtikuun lopussa vietin omiakin synttäreitäni ja yhtenä lahjana pääsin miehen kanssa Kuopioon pakohuoneilemaan ja sataman Luostoon syömään. Pakohuoneilu on kyllä tosi mielekästä tekemistä ja toivon, että kesällä pääsisimme pelailemaan useampaakin eri huonetta.
Romeo on oppinut hienosti kävelemään kengillä, joten olemme siirtyneet ulkoilujen kanssa uusiin ulottuvuuksiin. Koska piha on meillä hyvinkin kumpuileva, on jäbä saanut päivittäin ylä- ja alamäkitreeniä. Nyt alkaakin olla pikkuhiljaa hallussa niin alamäkijarru kuin ylämäkeen tarvittava etukeno. Seuraavaksi olisi tarkoitus ruveta suunnittelemaan hiekkalaatikon tekemistä. Minulla on päässäni selkeä visio hiekkalaatikosta ja leikkimökistä ympäristöineen, mutta näyttää siltä, että tämän kesän budjetti ei taida vielä venyä leikkimökkiin. Minulla kun on leikkimökistä mielessäni vähän perustöpperöä isompi versio.
Pihan kevättyöt sain valmiiksi yllättävän nopeasti. Olen toukokuun aikana haravoinut koko pihan, vaihtanut porealtaaseen uuden veden, huoltomaalannut etupihan terassikalusteen, pessyt ja laitellut takaterassin kalusteet tsillailukuntoon sekä valtannut terassit. Vielä tosin pitäisi huoltomaalata pari terassipylvästä sekä mökin alaterassilla oleva maisemakiikku.
Kesän aikana täytyy taas fiksailla pihan istutuksia, sillä useampi tuija näyttää toimittaneen talven aikana Uljaksen pisuaarin virkaa, eivätkä ne tuosta pestistään ole kunnialla selvinneet. Tuijien sijaan taitaisi pitää keksiä tilalle sellaisia rungollisia kasveja tai puita, jotka eivät Uljaksen vessavierailuista hätkähdä. :')
Kuten kerroinkin aiemmin, minulla oli kevään aikana tavoitteena karistella viimeiset raskauskilot. Onnistuin tässä omien tavoitteideni mukaisesti ja sain pudotettua jokusen extrakilonkin. Eipä käy kieltäminen, miten mukavaa on, kun entiset vaatteet mahtuvat päälle ja kropassa on aikaisempaan verrattuna paljon kepeämpi olo.
Koirien osalta kevät toi myllerrystä, sillä menetimme yllättäen vanhempieni Timi-koiran. Timi oli vasta kahdeksanvuotias, joten menetys tuntui todella surulliselta. Itselleni Timi oli kaiken lisäksi vielä jollain tavalla väylä Armakseen, sillä ehtiväthän pojat touhuta yhdessä kuuden vuoden ajan. Timin menetyksen myötä sulkeutui viimeinenkin portti Armaksen aikakauteen ja se on ollut itselleni aika kova paikka - silmät kostuvat tätäkin lausetta kirjoittaessa.
Vanhempani halusivat toiselle koiralleen Ronille nopeasti uutta seuraa, joten viikko sitten laumaan liittyi pikkuinen Tico. Meidän pojista erityisesti Jalo on ollut Ticon perään, kun taas Uljaksella on ollut pasmat vähän sekaisin; Uljas itsekään ei taida oikein tietää, hoivatako pientä vai osoittaako tälle arvojärjestystä. Romeo on taas jo niin tottunut koiramies, että ei ole pahemmin Ticon kimpussa riekkunut: käy välillä taputtelemassa pentua päähän, mutta siirtyy sitten muihin leikkeihinsä. Eiköhän tästä uudestakin kokoonpanosta lopulta tiivis lauma kehkeydy.
Jonkin verran olen joutunut tekemään töitä oman mielen tasapainon kanssa. Välillä ympärillä on ollut kuohuntaa, jonka laineet ovat osuneet omiinkin varpaisiin. Henkiset tassut ovat olleet kovilla myös siksi, että niiden alta on vedetty odottamatta mattoa alta. Olen etenkin tällä viikolla löytänyt itseni pohtimasta, voiko anteeksi antaa ikuisesti vai tuleeko jossain vaiheessa yksinkertaisesti raja vastaan.
Siitä olen ollut tänä keväänä kiitollinen, että minulla on hyviä ystäviä, jotka kannattelevat ja toimivat mittakeppinä tuulisemmissakin hetkissä. Kurjien tilanteiden painoarvo pienenee, kun ne voi jakaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tehty samanlaisesta puusta kuin itsekin.
Kotikylän menoihin olemme osallistuneet lähestulkoon joka kerta, kun täällä on jotain tapahtunut. Kevään aikana olemme käyneet katsomassa niin pääsiäiskokon, vapputorin kuin lentokeskuksen ilmailutapahtumankin. Yhtenä arkisena ohjelmanumerona on ollut käydä seuraamassa kylän keskustassa kaivinkoneita, jotka purkivat vanhan alakoulurakennuksen ja opettajien asuntolan. Romeo on ollut kaivureista niin kiinnostunut, että esimerkiksi läheisen leikkipuiston aktiviteetit eivät ole kiinnostaneet koneihin verrattuna ollenkaan.
Kevät vaihtuu virallisesti kesäksi tuota pikaa. Olen vasta herännyt miettimään, mitä kaikkea sitä yksivuotiaan taaperon kanssa voisikaan tehdä. Täytyy vähän keräillä ideoita kasaan ja bongailla tapahtumia, jotta suvi ei luiskahda pelkästään kotosalla (vaikka ei siinäkään mitään vikaa olisi). Aikuisten kesänviettotoiveet menevät tutulla kaavalla - kesään mahtuu toivottavasti sopiva annos kulttuurimenoja ja ystäviä. Tällä hetkellä kesäohjelmiksi on tiedossa jo kahdet rippijuhlat, muutamat synttärit, mahdollinen erkkamiitti sekä juhannus ystäväperheen luona. Jalispelejäkin olisi tarjolla, mutta iltapainotteisesti. Katsotaan, syödäänkö tänä kesänä useampi iltapala kentänlaidalla vai järjestelläänkö potkupalloshowta muuten.
Kesähymyjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti