Täytyy tunnustaa, että olen ollut hieman pettynyt tähän alkuvuoteen. Oletin naiivisti, että vuodenvaihde on nollaushetki, jonka jälkeen saan jostain mystisesti uutta energiaa ja että oikein puhkun virkeyttä. Näin minulle on siis käynyt aikaisempina vuosina, mutta noh, nyt olo on ollut kulahtanut. Tämä on yllättänyt, harmittanut ja ketuttanutkin. Miksi uusi vuosi ei antanutkaan nyt uutta energiaa?
Rehellisyyden nimissä, olihan tuo vähän kohtuuton odotus. Miten sitä muka muuttuisi yhtäkkiä energiapommiksi, kun arkitodellisuus on edelleen sama: kädet täynnä kahden pienen ihmisalun kanssa. Täydessä ja työllistävässä arjessa ei niin vain ladata akkuja tammikuussakaan, vaikka mieli sitä odottaisikin. It is what it is. Olen yrittänyt nyt hyväksyä realiteetit ja olla odottamatta mahdottomia.
Jotain tämä tammikuu on kuitenkin tuonut: väsymyksen tunteista huolimatta minulla on ollut luovempi olo kuin pitkään aikaan. Iloitsen, että olen pitkästä aikaa löytänyt ideoiden ja inspiraation äärelle, vaikka varsinaiseen toteutukseen ei vielä olekaan mahdottomasti aikaa.
Olen myös ehtinyt porealtaaseen ja saunaan, näistä olenkin haaveillut toistuvasti. Olen edelleen saanut omaa aikaa päivittäin kolmen vartin verran - tuolloin liikun itse ja lenkitän koirat (tämä tapa alkoi syyskuussa). Ja lenkkirutiinin myötä olen muuten vihdoinkin löytänyt ajan ja paikan podien kuuntelemiseen (älkää edes kysykö, montako vuotta pohdin tätäkin).
Pieniä muutoksenpaikkoja olen kyllä huomannut. Esimerkiksi lasten päiväuniaikaan minulle on tullut tavaksi lösähtää sohvalle lepäämään ja pläräämään somea. Mutta kun olen miettinyt asiaa tarkemmin, ei se välttämättä olekaan kovin palauttava tai energiaa antava ratkaisu. Olen nyt alkanut kokeilemaan päiväuniaikaan sellaista, että ennen sohvalle lösähtämistä teen jonkin pikkupuhteen: järjestelen pakastimen, teen jonkin tietokonehomman, silitän ja vaihdan sohvatyynyihin uudet päälliset tai touhuan jotain muuta noin puolen tunnin verran. Puuhastelun ja lepäämisen yhdistelmä näyttäisi palauttavan enemmän kuin pelkkä sohvalla makoilu, joten yritän jatkaa tapaa tästäkin eteenpäin. Ainut haaste on keksiä, mitä milloinkin tekisin ja olenkin huomannut, että minun kannattaa suunnitella päiväuniajat etukäteen.
Toinen traditio, mistä minun kannattaa pyristellä irti, on jäätelön syöminen. Rakastan suklaajäätelöä ja siitä on tullut vaivihkaa päivittäinen palkintohetki - joko päikkäreiden aikaan tai iltamyöhällä. Vaikka herkutteluhetki itsessään on ihana ja nautinnollinen, olen huomannut, että jatkuvalla syötöllä jätskillä mässäily ei anna energiaa, vaan vie sitä. En ole koskaan ajatellut olevani sokerikoukussa, mutta taidanpa sittenkin olla. Ja tunnetusti tuo koukku laskee ihmisen energiatasoja, joten kun tässä laskee asioita yksi plus kaksi, ei ihmekään, että tammikuun vire on tuntunut matalalta.
Jos jotain vielä haluaisin arjestani modata, on se sarjojen palauttaminen takaisin elämään. Minähän olen ollut tosi pitkään katsomatta telkkaria tai mitään muutakaan ohjelmalähdettä. Nyt voisi olla aika sille, että valitsisin jonkin sarjan katsottavaksi. Ainakin Emily in Parisin uusi kausi houkuttelisi sekä vihdoin ja viimein myös And Just Like That (jota en ole katsonut jaksoakaan). Uskon, että etenkin tällaiset katsottavat toisivat itselleni jos ei energiaa, niin ainakin lisää hyvää mieltä.
Ja jos poraudutaan vielä hieman syvemmälle, voisin myös yrittää muuttaa arjen narratiivia. Vaikka jo mainitsinkin, että kädet ovat täynnä kahden pienen ihmisalun kanssa, voisin kuitenkin nähdä asiaa hieman toisin. Sillä onhan tässä menty eteenpäin eikä arki ole enää samanlaista selviytymistä kuten aiemmin: Romeon ja Vanessan kanssa on kevyempää olla. Vanessa pystyy tepsuttelemaan pihallakin jo jonkin verran, mikä on tuonut helpotusta ulkoiluihin. Päiväuniajat ovat yhtenäistyneet, kun vaaperokin on siirtynyt yksien päikkäreiden tahtiin - vielä hetki sitten oli kausi, kun en saanut omaa lepohetkeä missään vaiheessa päivää. Romeon taaperosekoilut ovat tasoittuneet ja muutenkin kaikessa on jo enemmän järkeä. Eli sen sijaan, että kokisin käsien olevan koko ajan täynnä, voisin nähdä sen, missä kaikessa elämä on jo helpottunut. Silloin varmasti koko oma asenne arkeen muuttuu jaksavaisemmaksi ja kiitollisemmaksi.
Summa summarum. Peli ei ole vielä menetetty, vaan tammikuun energian (tai edes osan siitä) on vielä mahdollista löytää tännekin näillä toimenpiteillä:
- Hyväksyn olosuhteet enkä odota liikoja,
- iloitsen jo saavutetuista ideoista ja inspiraatiosta,
- jatkan lenkkeilyä ja podien kuuntelua,
- touhuan sohvalla lepäämisen lisäksi pikkupuhteita,
- lopetan päivittäisen jätskihurvittelun,
- aloitan katsomaan jotakin sarjaa sekä
- näen, missä kaikessa arjessa on menty eteenpäin, enkä jumita vanhaan narratiiviin.
Eiköhän näillä nosteta energialeveliä pykälä jos toinenkin. Puhtia tammikuun loppusuoralle myös sinne ruudun toiselle puolelle!
