Niinpä ei liene ihme, että tänä vuonna haluan ottaa tapetille oman hyvinvointini. Toki taaperoarki tulee asettamaan sille omat rajauksensa eikä kaikkea pysty toteuttamaan sillä tavalla kuin tahtoisi, mutta - uskon, että kun asetan hyvinvointiteeman tietoisesti näkyville, sitä kohti on helpompi kurotella edes hetkittäin.
Se, mitä yritän tänä vuonna hyvinvointini eteen tehdä, koostuu monista pienemmistä asioita. Haluan
- juoda enemmän vettä
- syödä tavalla, joka tukee jaksamistani
- venytellä ja tehdä jotain lihaskuntoni eteen
- saada ryhtini suoremmaksi
- ehtiä useammin porealtaaseen tai saunaan
- huolehtia paremmin ihostani
- etsiä yhä parempia työkaluja mielen hyvinvointiin
- karistaa viimeiset vauvakilot
- kirjoitella blogiin ajatuksia aiempaa pienemmällä kynnyksellä
- olla varsinkin syksyllä kirkasvalolampun äärellä
- nukkua paremmin (tämä tuskin toteutuu, mutta tavoitteita on hyvä olla ja ainakin voin yrittää mennä unille aikaisemmin)
- olla enemmän zen (no juu, ei onnistu välttämättä tämäkään, mutta yritän!).
Haluan myös irrottautua enemmän omille menoilleni, mikä varmasti onkin nyt helpompaa, kun molemmat lapset voivat olla mummolassa yhtä aikaa hoidossa. Viime vuonna kahden pienen hoitaminen oli vielä niin kuormittavaa sekoilua, että halusin säästää mummoa sellaiselta - hoidossa oli aina yksi lapsi kerrallaan. Mutta nyt tosiaan asia on toisin.
Haaveilen, että saisin kehiteltyä hyvinvointiteemaa tukevia menoja: sellaista kehon- ja mielenhoitoa, jota en ole ehkä aikaisemmin kokeillut. Olisi mielenkiintoista käydä esimerkiksi äänimaljahoidossa, lillua metsäkylpylässä tai kiivetä vaikkapa pitkästä aikaa hevosen selkään. Myös kulttuurimenoja ja jopa kosmetologin tekemää kasvohoitoa olisi kiva saada listalle. En ole vielä ideoiden kanssa valmis, mutta uskon, että vuoden mittaan tupsahtelee kyllä mukavia oivalluksia. Vinkkejä saa nakella tännepäin! Hyvinvointimenoja aion rytmittää ohjelmistoon säännöllisesti, toivottavasti pääsisin niille kerran yhdessä tai kahdessa kuukaudessa.
Yksi villi kortti, jota olen mietiskellyt, on hiihtäminen. Olen hiihtänyt edellisen kerran vuonna 2012, kun minun oli pidettävä liikuntaa omalle oppilasryhmälleni. Tuolloin ja aiemminkin olen ollut vanhojen välineiden uhri - tuskinpa se suksi luistaa kovin hyvin, jos antiikkisia sivakoita on voideltu edellisen kerran tyyliin 90-luvulla. :') Ajatuksena hiihtäminen on kuitenkin kiehtonut jo monta vuotta - ehkäpä tämä talvi on se, kun viimein kokeilen. Tällä kertaa aion lainata ensin äidin tuoreempia välineitä ja sitten tarvittaessa investoida omiin, jos näyttää siltä, että homma luistaa mielikuvien sijaan myös käytännössä. Let's see.
Kaiken kaikkiaan tavoitteenani on antaa keholle ja mielelle sellaista hyvinvointia, millaista ne ansaitsevat. Tarkoituksena ei ole irrottautua arjesta, vaan yrittää elää siinä hieman paremmin ja kokonaisvaltaisemmin, huomioiden myös itseni. Tehdä hyviä tekoja minulle. Katsotaan, millaiseksi vuosi muotoutuu - lupaan raportoida viimeistään joulukuun viimeisessä postauksessa, miten meni.
Valoa ja kevyttä mieltä vuoteen 2026!
P.S. Kuvituksena räpsyjä tämän vuoden ensimmäisten lenkkien varrelta. Ihanaa, että kolme kuukautta kestäneen sateen jälkeen on viimein on pakkasta ja lunta!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti