Pallukkapostaus on täällä taas! On jälleen aika koota menneen vuoden jokaiselta kuukaudelta kolme kuvaa sekä pääosin Instagramiin ja blogiin kertyneet kuulumiset. Katsotaanpas, millainen vuosi meillä tällä kertaa oli.
Tammikuussa olin jo Vanessan raskauden loppusuoralla, mutta somessa en siitä hiiskunut. Sieltä täältä pystyi kuitenkin ehkä jotain arvailemaan - ainakin siitä määrästä, jonka mummo joutui olemaan täällä arjen apuna. Oma olo oli tukala ja lisähaastetta sain rautainfuusion toteutumisesta (koska piikkikammo). Infuusiokeikka jännitti hirmuisesti, mutta siitä selvittyäni oli voittajafiilis. Raskauskolotuksista huolimatta pystyimme olemaan Romeon kanssa sosiaalisesti aktiivisia ja näimme tätiä sekä sukulaistyttöjä, saimme yhden vauvan kyläilemään meillä ja kävimme katsomassa toista pikkuista ystävien luona. Treffasimme myös serkkuvauvaa mummolassa, mutta sitä pidemmille kyläilyreissuille en enää pystynyt. Infuusioreissun lisäksi ainut pidempi ajomatka oli Kuopioon synnytystapa-arvioon, jonka jälkeen herkuttelimme Ikean lihapullilla. Romeo otti tammikuussa haltuun oikeasta mukista juomisen ja taidon haldaaminen toi paljon iloa. Blogissa postasin tulevaisuuden rakennuspalikoista, Kaunokirjaimet-julisteesta sekä alkuvuoden highlighteista.
Helmikuussa selvisimme vielä järven toiselle puolelle ystävän luokse kylään, juhlimme Jalon synttärit ja sain puunatuksi molemmat koirat. Sittenpä olikin Vanessan syntymän aika, jonka jälkeen sukelsimme täysillä vauva-arkeen. Siihen alkuhaasteita toi kokemani kivut ja napapiikit, mutta pikkuhiljaa elämä alkoi normalisoitua. Joimme rotinakahveja, otimme newborn-kuvia, juhlimme mummon synttäreitä ja taistelimme paikallisista neuvolapalveluista. Blogissa postasin kuulluksi tulemisen tarpeesta, ystävyyden peruspilareista, Marimekon Oiva-astioista sekä julkaisin vauvauutisen newborn-kuvineen.
Maaliskuussa innostuimme kelkkatapahtumasta, joimme lisää rotinakahveja, näimme sukulaistyttöjä, seurasimme telkusta hiihtolähetyksiä ja ihmettelimme Prisman noutopalvelun helppoutta. Iloitsin, kun sain vaunulenkit ohjelmistoon ja lenkkimatkat pitenemään. Pääsin myös taas ulkoilemaan Romeon kanssa kaksistaan. Miehen palattua takaisin töihin tarvitsin arjessa vielä mummon apua rutkasti. Sitä onneksi sain. Matkasin Vanessan kanssa kahdestaan Iisalmeen lääkärineuvolaan, mistä kiiruhdinne mummolaan Tico-koiran synttäreille. Ehdin käynnistelemään vanhaa Ski-Dootani loppulumille, puunata koirat ja järjestellä juhlat valmiiksi: kuukausi huipentui Vanessan nimiäisiin. Blogissa postasin vauva-arjen kuulumisista ja glimmereistä.
Huhtikuussa juhlaputki jatkui, kun juhlimme 2-vuotiasta Romeota. Myös omat synttärini sekä muita lähipiirin juhlia sattuu aina samalle kuukaudelle, joten pääsimme kahvittelemaan ahkerasti. Nimiäisten ja synttärijuhlien järjestäminen vaati omalta osaltani myös jonkin verran toipumista, mutta sain silti hoideltua monia juoksevia asioita. Sosiaalisia oltiin yltäkylläisesti, kun traffasimme serkkuvauvaa pariin otteeseen, kävimme kerhoilemassa ja saimme ystäväni meille kylään. Pääsin itse ystävän kanssa pääsiäisen perinteisille pitsatreffeille ja tein Vanessan kanssa överipitkän vierailun järven toiselle puolelle. Lumet sulivat aikaisin, joten korkkasimme hiekkalaatikon, kannoimme terassikalusteet esille, käynnistimme motskarin ja itse pääsin sektiohaavan kanssa varovaisesti haravoimaankin. Kuntavaaleissa äänestimme tottakai ja tällä kertaa ne olivat täällä kaivosvaalit. Vaalikahvit ja pullat herkuttelimme lasten ja mummon kanssa paikallisessa ravintolassa. Blogissa postasin kaksivuotiaasta Romeosta ja Vanessan nimiäisistä.
Toukokuussa kävimme torin vappujuhlissa, pääasiassa pomppulinnassa pomppimassa. Kuukauden vaihtuessa elimme pientä poikkeustilaa, kun mies toteutti Iisalmen asunnon tyhjennysprojektia, eikä ollut kotivahvuudessa normaaliin tapaan. Vappuna juhlimme onneksi myös asunnon myynnin toteutumista. Heti perään sain viettää ensimmäistä äitienpäivää kahden lapsen äitinä. Sosiaalisia menoja oli toukokuussakin, kun kävimme bilettämässä pikkuveljeni synttäreitä, treffasimme serkkuvauvaa, kummini kävivät meillä kylässä ja vietimme päivää äiti- ja vauvakaverin kanssa. Kävimme myös lentokeskuksen ilmailupäivässä. Minä reissasin taas Vanessan kanssa Iisalmeen omalle lääkärireissulleni. Ulkoilukelit olivat koleat eikä kevät tuntunut etenevän moneen viikkoon. Siksi ilostutti, kun täti kävi välillä mukana ulkoilemassa ja muuten vain kylässä. Riemua toi myös se, että kylän uhkana leijunut kaivosprojekti meni jäihin. Sydämentykytyksiä ilmeni, kun Uljas karkasi. Onneksi karkureissu ei ollut pitkä ja sain kutsuttua pakolaisen takaisin kotiin, vaikka olin tuolloin yksin lasten kanssa kotona. Myös minun autoni järjesteli verenpaineen nousua. Toukokuussa Vanessa aloitti pyörähtelemään masulta selälleen ja löysi omat kätensä. Romeo puolestaan oppi kuperkeikan ja tutustui potkupyöräilyyn. Minä aloittelin korjailemaan pihan mustia katealueita, ukki ja mummo raivasivat lähisaaren pusikkoa pois maisemien edestä ja Romeo pääsi mummon parturiin. Blogissa postasin siitä, kuinka blogissa oli ylittynyt miljoonan klikkauksen raja. Jutustelin myös, kuinka budjetti kertoo arvoista.
Kesäkuussa juhlimme jälleen monia synttäreitä. Kävimme Metsäkartanolla erämessuilla, söimme torijätskejä, leikkipuistoilimme, näimme tätiä ja tyttöjä, vietimme juhannusta kolmen perheen kesken meillä ja Kiparilla, hengailimme pitäjäpäivillä ja matkustimme Pikku Kakkosen konserttiin. Minä pääsin viettämään ystävän kanssa kesäpäivää Kuopioon ja ajelin Vanessan kanssa Sonkajärvelle neuvolaan. Vauvatreffejä pidimme meillä ja Metsiksellä. Meille kotiutui sisälle uusi nojatuoli ja kenkäkaapisto, sekä pihalle kiikku. Monen vuoden jälkeen korjasimme Muurikan grillin käyttökuntoon ja korvasimme takaterassilta rikkoutuneen aurinkovarjon pergolalla. Minä sain viimeisteltyä kateprojektin, siivosin mökin, valttasin terassit, puhdistin porealtaan ja siistin pihan sepelialueita. Mies tilasi ilmanvaihtokanavien puhdistuksen ja aloitteli peltihallin pohja-alueen siivoamista. Romeo luopui tutista ja oppi potkupyöräilemään, Vanessa puolestaan alkoi pyörähdellä selältä masulle sekä oppi pyörittelemään leluja käsissään ja viemään niitä suuhun. Hän aloitti myös kiinteiden ruokien syömisen. Tässä kuussa molemmat koirat karkasivat takapihan aitauksesta, koska mies oli jättänyt portin auki. Kyselinkin somessa, löytyisikö jostain portteihin miehenpitäviä lukkoja. Blogissa postasin ajatuksia kesän alkaessa, vinkkejä mitä kysyä vauvan vanhemmalta sekä esittelin olohuoneen uuden nojatuolin.
Heinäkuussa polkaisimme käyntiin peltihallin pohjien konetöillä ja Romeolla riitti kaivurin ja kuorma-auton käynnistä leikkiaineksia pitkälle syksyyn. Laiturinkin saimme uitettua paikoilleen ja minä pääsin iltatöinä fiksailemaan rannan siistimmäksi. Vähän liiankin lämpimäksi kääntynyt kesäkeli pakotti hölläämään ahkerointihommista. Sen sijaan rantsuilimme Romeon kanssa keskenämme tai kavereiden kanssa, läträsimme nurmella vesileikkejä, potkupyöräilimme kotihuudeilla ja rantsussa sekä kävimme pelailemassa pallojen kanssa monitoimitalon nurmella ja salissa. Heinäkuussa pääsimme juhlimaan 1-vuotiasta serkkuvauvaa, kuuntelimme torilla lastenkonserttia, vietimme kesäpäivää mummolassa, vierailimme Kuopion Eläinpuistossa, näimme tätiä ja tyttöjä, teimme retken Leo’s Leikkimaahan sekä saimme ystäväperhe meille kylään. Minä pääsin ystävän kanssa suppailemaan, vaikka kesän alussa luulin, etten ehtisi tarttua lautaan ollenkaan. Löysin itseni myös Tahkon huipulta herkuttelemasta toisen ystävän kanssa ja liukumasta alas vaijeriliukua pitkin. Sijoitusasunnoissa vaihtuivat vuokralaiset, joten pääsin tekemään hiukan paperitöitäkin. Vanessa löysi tässä kuussa varpaansa ja pääsimme jälleen viettämään vauvatreffejä. Lasten päiväunien kanssa pelaaminen tuskastutti, heillä kun oli keskenään vielä täysin erilainen rytmi. Tällä kertaa miehen auto järjesti lisäshowta pääsemällä hinurin kuljetukseen Iisalmi-Rautavaara-välillä, kyydissään viikon kauppaostokset. Onneksi saatiin lasti perille apuvoimien ansiosta. Heinäkuu päättyi ikävään äksidenttiin, kun Romeo kompastui Vanessan tuttipulloon ja joutui röntgeniin asti tarkistettavaksi. Mitään ei onneksi hajonnut jalasta, mutta pehmytkudokset ottivat siinä määrin tälliä, että taapero ei käyttänyt jalkaansa useampaan päivään. Blogissa postasin babyshowereista ja jakamisen tärkeydestä.
Elokuun alkajaisiksi Vanessa pääsi tutustumaan syöttötuolissa istumiseen ja kuukausi pitikin sisällään monia ekoja kertoja: Vanessa söi ensimmäisen maissinaksunsa, kävi ensimmäistä kertaa kirjastossa, pääsi ensimmäistä kertaa kiikkumaan ja sai ensimmäisen hampaansa. Myös Romeo sai puhallettua ensimmäisen kerran itse saippuakuplia. Itse kävin elokuussa koululla töissä ja sen tiimoilta oli tosi idioottiolo. Koin tosi vahvasti, ettei minun paikkani vielä olisi ollutkaan töissä edes kuukauden vertaa ja laskin vain öitä, että saan taas jatkaa kotoilua pikkuisten kanssa. Työarjesta huolimatta saimme tehtyä elokuussa leikkimökin ja aloitettua peltihallin pystyttämistä. Sosiaalisia menoja oli lasten tädin ja Uljaksen synttäreiden verran. Lähellä järjestetyt venetsialaiset kävimme myös viettämässä. Blogissa postasin laiturista ja kesäpihasta.
Syyskuussa nautin, kun pääsin jatkamaan vanhempainvapaata kotona. Kuukausi piti sisällään hyvin arkisia touhuja lasten kanssa. Kävimme useampaan otteeseen kylänraitilla bongailemassa kulkuneuvoja, tyhjensimme soutuvenettä sadevedestä, piipahdimme markkinoilla ja vietimme pari päivää mummolassa, missä Romeo pääsi katsomaan metsäkonetta. Saimme kylään tädin tytöt, pidimme vauvatreffejä meillä ja kerhoilimme kylällä. Romeolla alkoi vahva ”Minä itse!”-vaihe. Hänen suurinta hupiaan oli päästä torille potkupyöräilemään. Vanessa puolestaan oppi istumaan ja ryömimään. Minä kävin poistattamassa viimeisen viisaudenhampaani ja ihastelin revontulia. Tuntui siltä, että syyskuussa satoi tolkuttoman paljon, mikä vaikeutti ulkoilujakin. Peltihalli tuli kuitenkin valmiiksi ja pakenimmekin sinne välillä sadetta pitämään. Blogissa jutustelin siitä, mitä odotan tulevalta vuodenkierrolta. Kirjoitin myös kärpäsenkakoista, talon iltatoimista sekä esittelin leikkihuoneen.
Lokakuu alkoi mummolan Roni-koiran synttäreillä ja loppukuukauden aikana juhlimme kolmet muutkin syntymäpäivät. Huonot ulkoilukelit tuntuivat jatkuvan aina vain. Niistä huolimatta sain laiteltua ulos jouluvalot, pestyä ikkunat, vietyä ulkokalusteet varastoon sekä putsattua porealtaan. Miehet vaihtoivat mökin ja talon ulkovalaisimiin lamput, sillä ne poksahtivat edellisenä talvena lähes kaikkialta. Teimme lasten ja mummon kanssa pitkän mutta onnistuneen reissun Leppävirralle Muumi-jääluolaan. Kävin myös kaksin Vanessan kanssa Iisalmessa lääkärineuvolareissulla. Syysloman tienoo oli menoja pullollaan, kun pidin lomanalottajaisia ystäväni kanssa, kävin herkuttelemassa toisen kanssa pitsat, vietimme äitien ja lasten treffipäivää, näimme tätiä ja tyttöjä sekä reippailimme ystävän kanssa Raesärkillä. En ole katsonut telkkaria tänä vuonna ollenkaan, mutta lokakuussa ahmin läpi uusimman Only Murders in the Building -kauden. Koiria sai käyttää eläinlääkärissä: ensin Jaloa Nilsiässä hampaiden puhdistuksessa ja sitten Uljasta silmävaivaa tutkituttamassa. Nilsiän keikalla Romeo oli mukana ja ehdimme samalla käymään sataman leikkipuistossa. Lokakuussa Vanessa alkoi nousta polviseisontaan ja oppi konttaamaan. Tämän myötä hän alkoi olla tiiviimmin kiinni Romeon leikkien perässä ja Romeo joutui keksimään keinoja lelujensa turvaamiseksi. Onneksi hän pääsi tässäkin kuussa kylille kerhoilemaan. Syysloman loppupuolella lapsilla alkoi räkätautiputki. Järkytystä koimme, kun läheltämme hakattiin kaunis satumetsä pois. Blogissa postasin ajatuksia siitä, kuinka tätä vuotta oli kolme kuukautta jäljellä ja kirjoitin pidemmän tekstin toisesta raskaudestani.
Marraskuun aluksi kävimme viemässä pyhäinpäivän kynttilät hautausmaalle. Muihin kuukausiin verrattuna tämä kuukausi oli todella epäsosiaalinen, mutta pääsimme sentään sukuloimaan Siilinjärvelle, vietimme isänpäivää mummolassa ja ravintola-aterian äärellä sekä näimme vilauksia mummosta ja tädistä. Lapset saivat toisen räkätaudin ja olivat loka-marraskuun aikana yhteensä noin kuukauden verran kipeitä. Jo se yksistään kuormitti aika paljon. Romeo kunnostautui erilaisilla sotkemispäähänpistoilla, töhri hammastahnaa vaikka sun minne ja piirteli kynillä useampaan otteeseen kalusteisiin ja kodin pintoihin. Uljas joutui uudestaan eläinlääkäriin, sillä silmävaivat jatkuivat. Nyt sentään saatiin koiran sairastamiselle diagnoosi ja lääkitys, mutta tuokin seikka stressasi itseäni melkoisesti. Kelit jatkuivat kurjina. Perinteiseen tapaan tein marraskuun aikana kotiin suuren joulusiivouksen ja sen edetessä laittelin sisälle jouluvaloja ja -koristeita. Yritimme keksiä keskenämme lasten kanssa vaihtelevia päiväohjelmia, mutta se tuntui sairastelevien pikkuisten ja omien voimavarojeni puitteissa haasteelliselta. Kävimme monta kertaa kylän kartsalla, Romeo pääsi vierailemaan paloasemalla, leivoimme pipareita, koristelimme kuusen lastenhuoneeseen ja virittelimme tonttulakit käyttöön. Vanessa aloitti juomaan maidot kylminä. Marraskuu oli kokonaisuudessaan yksinäinen ja haastava kuukausi. Jopa siinä määrin, että kävin Nurmeksessa hammaslääkärissä toteamassa, että minulla oli suu kipeä stressaamisen vuoksi. Blogissa postasin saan tehdä -listasta sekä bisneksen välivuodesta.
Joulukuun aluksi tein piparitalon. Kävimme lasten ja mummon kanssa Nilsiässä leikkipuistoilemassa, syömässä ja tsekkaamassa uuden Tokmannin. Vanessan kanssa kävimme kaksistaan kirjastossa ja järven toisella puolella vauvatreffeillä. Myös Romeo pääsi kirjastoon, kun kävimme siellä lorutuokiossa ja jatkoimme ystävien kanssa ajanviettoa meillä. Romeolla oli ohjelmassa myös vuoden viimeinen kerhopäivä. Pääsimme joulukuussa viettämään äitien ja lasten treffipäiviä useampaan otteeseen, mikä oli todella ihanaa. Kävimme kylässä tädin luona, kirjoitimme kirjeen pukille ja ihmettelimme siltatyömaan kaivinkonetta. Ajelimme Nilsiään myös toiseen otteeseen, kun kävimme kylässä minun kummieni luona. Vanessalla oli jälleen neuvola. Hän aloitti kuukauden taaperokärryn kanssa, mutta oppi viikkojen edetessä kävelemään juuri ennen vuodenvaihdetta. Minä ja mies pääsimme kulttuurimenoille yhdessä ensimmäistä kertaa sitten Vanessan syntymän: kävimme katsomassa Kuopion kaupunginteatterissa Idän pikajunan arvoituksen ja söimme teatteripitsat Fjornossa. Ennen joulua puuhastelin viimeisten jouluvalmisteluiden kanssa. Joulun vietimme perinteisesti meillä kotona ja mummolassa. Minä teloin aattona autonovella nenäni ja se on edelleen kipeä. Välipäivinä on pöhinää riittänyt, kun sain vanhan ystäväni meille kylään, ajelin itse vierailulle Tuusniemelle ja vietimme meillä äitien ja lasten treffipäivää. Tänään järjestimme uuden vuoden kunniaksi pitsabuffan mummolle ja ukille, jotka kävivät koirat mummolaan ilotulitusten pauketta evakkoon. Kun ei pelkkä kipeä nenä riitä, niin tänään poltin peukaloni kynttilän kuumentamassa lusikassa. Minulle näköjään välillä sattuu ja tapahtuu. Blogissa postasin piparkakkutalosta, toivottelin ihanaa joulua ja julkaisin tämän vuosikoonnin.
---
Kun olen käynyt vuotta läpi näin jälkikäteen, niin nyt täytyy todeta, että onpahan ollut hengästyttävää menoa! Vauhdin keskellä en ole oikein hoksannut, miksi ystäväni ihmettelee tahtiani, mutta nyt ymmärrän. En tajua, miten olen vauvavuotena revennyt ja jaksanut kaikki nämä kuukaudet, huh! Ehkä sitä ei ole tullut kunnolla somessa kerrottua, miten työläältä kahden pienen lapsen hoitaminen on tuntunut. Käteni eivät ole olleet koskaan näin täynnä, miten ne ovat tänä vuonna olleet. Tyhjiä aikaslotteja ei ole ollut koko vuoden aikana varmaan yhtäkään, vaan olen joko hoitanut lapsia, pitänyt kotia pystyssä, edistänyt jotain projektia tai järjestellyt meille reissuja ja näkemisiä. Tämän sanottuani on kuitenkin pakko todeta, miten tarpeellista tuo kaikki vauhti on ollut. Nimittäin kaikki näkemiset, menemiset ja tekemiset ovat antaneet vastapainoa lasten hoitamiseen. Niiden avulla olen pystynyt olemaan minä vauvavuodenkin keskellä. Ja aivan kuten epäsosiaalinen marraskuu osoitti, yksin kotona nyhjääminen ei todellakaan tee hyvää.
Puuhia päivitellessäni olen kuitenkin ensisijaisesti kiitollinen tästä vuodesta. Universumille vauvasta ja itselleni siitä, että selvisin. Selvisin loppuraskaudesta, synnytyksestä ja pikkuvauva-ajasta. Rankkaa oli, enkä ole toipunut kunnolla kaikesta vieläkään - syyskuukausien aikana taisi tulla takapakkiakin. Toivottavasti elpymisen aika on sitten ensi vuonna. Kiitollinen olen myös mummolle, joka on ollut vuoden aikana meillä ihan valtana apuna. Ei oltaisi pärjätty ilman.
Vuodesta 2026 odotan ennen kaikkea helpompaa vuotta. Meillä on pian kaksi taaperoa ja haluan uskoa, että tällä kombolla voin ottaa jo hieman rennommin. On minulla toki tarkempiakin ajatuksia alkavan vuoden varalle, mutta ne taitaa olla fiksuinta säästää omaan postaukseensa.
Mitä parhainta uutta vuotta 2026!
P.S. Aikaisemmat vuosipostaukset pääset lukumaan vuosilukuja klikkaamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti