Pahviviivoitin. En tiedä, voiko tämän pienemmästä olla enää mielissään! Olemme aloittaneet töissä suuroperaation, koko koulurakennuksen siivouksen. Voitte vain kuvitella, mitä vanhaan kivikansakouluun on ehtinyt vuosikymmenten aikana kertyä. Eikä pelkästään yhden koulun tavaroita, vaan kun kunnan kaikki pikkukoulut on vuorotellen lakkautettu, on niistä kärrätty pelastettavat tavarat kylän viimeiseen koulurakennukseen. Luojan kiitos, isompia kalustevuoria on jo vuosien mittaan karsittu ja nyt on jäljellä enää pienempää sälää ja tonnikaupalla vanhoja kirjoja. Kuten kerroin vajaa pari viikkoa sitten, meillä oli pääsiäisen jälkeinen lauantai työpäivä. Meillä oli tuolloin opettajien kesken tehorykäisy, kun saimme karsittua entisen kopiohuoneen tavarat minimiin. Tuolta työkaverini löysi vanhan pahviviivoittimen ja kiikutti sen minulle - arveli, että voisi upota makuuni. Miten oikeassa hän olikaan!
Tätä pahviläpyskää aion takuuvarmasti vaalia, sillä minusta se on upea pikkulisä aikanaan päivittyvään työhuoneeseen. Yhtäkään viivaa tulen sillä tuskin vetämään, vaan viivoitin saa olla arvoisessaan paikassa esillä - riippuen siitä, millainen työpöydän ympäristöstä muotoutuu. Sain siivouspäivänä mukaani myös vanhan tauluviivottimen, siis sellaisen puisen ja metrinpituisen. Se jääköön vielä odottelemaan esittelyä ja esillepanoa.
Työhuone ei ole valmistunut sillä nopeudulla kuin alunperin uumoilin. Villeimmissä kuvitelmissanihan oletin, että olisin ehtinyt tekemään sille jotain hiihtolomalla. No, en ehtinyt, enkä ole oikein vielä sen jälkeenkään. Huone on ollut kirppiskamojen valtaama, joita olemme vihdoinkin saaneet myytyä. Lattiapinta-alaa on siis jälleen vapaana ja tuo valkoinen lavapenkkikin viimein tyhjänä. Suuri, valkoinen työpöytä on lähtenyt taipaleelle, joten vapaata tilaa alkaa huoneessa olla. Odottelenkin ehostusta varten erästä postilähetystä, mutta katsotaan milloin se saapuu ja milloin ehdin asian suhteen hihoja käärimään. Voi olla, että ajattelen työhuonetta seuraavan kerran tosissani vasta kun kesäloman aika koittaa. Niin haipakkaa täällä oikeasti on. :)
Ja mitä haipakkaan tulee, huristelen tänään taas päiväksi Kuopioon opetussuunnitelmatyötä tekemään. Siinä sitä saakin käristää aivojaan ja viilata pilkkua!
Mukavaa keskiviikkoa!


















































