Terkkuja telkkuhuoneen sohvalta. Täällä pidetään MM-hiihtojen kisakatsomoa - niin täydellistä kotipäivän ohjelmaa! Sivakoinnin ohessa olen pyöritellyt tietokoneen näppäimistöllä vastauksia tuohon otsikon kysymykseen. Olemme asuneet tällä tontilla puolitoista vuotta ja yleisin small talk -kysymys onkin ollut, mitä ollaan tykätty täällä asumisesta ja kuinka ollaan viihdytty.
Blogitasolla pystyn kertoilemaan parhaiten omalta kantiltani, joten tässäpä analyysia meikäläisen näkökulmasta: Hyvin ollaan viihdytty. Itselläni ei ole ollut sekuntiakaan ikävä Iisalmeen, joten ratkaisu Rautavaaralle rakentamisesta oli oikea. Täällä elämä on useammasta näkökulmasta mietittynä kokonaisvaltaisempaa: muun muassa aktiivisempaa, sosiaalisempaa, kotoisampaa, turvallisempaa, helpompaa ja mukavampaa. Näistä tekijöistä muutamia haja-ajatuksia:
- Minä olen totaalinen kotihiiri enkä kaipaa mitään kodin ulkopuolisia harrastemenoja, mutta miehelle niitä on tupsahtanut täällä ilahduttavan paljon.
- Sosiaalisesti olemme suuremmassa kosketuspinnassa lähipiiriimme ja ystäviimme. Aiemmin meillä kävi Iisalmessa todella vähän vieraita, mutta täällä ovi on käynyt aiempaan verrattuna ahkerasti. Se on ollut kyllä todella mukavaa.
- Vaikka en ole joukkueharrastaja, on täältä löytynyt paljon muunlaisia menoja. Toisin kuin voisi luulla, olemme osallistuneet hupitapahtumiin täällä ahkerammin kuin koskaan Iisalmessa. Viihdettä ja illasistujaisia on tarjolla vuodenkierron ympäri. Tämä ei kylläkään ole ollut mikään uusi havainto, ajelimmehan me aina kaupungistakin tänne sosiaalistumaan. :)
- Talon pohjakuvassa on fengshuit kohdallaan, joten arkiset toiminnot sujuvat levollisesti. Ilmansuunnilla ja luonnon asettumisella maisemiin on itselleni valtava merkitys ja se mitä näkyy ikkunoista tälläkin hetkellä, tyynnyttää omaa päätäni. Nämä ovat norsumaisen suuria kodikkuuden tekijöitä.
- Luonnon ohella myös hiljaisuudesta on tullut voimavara. Minä en pidä melusta ja hälinästä, ja täällä niitä ei ole. Kaupungissa jatkuva liikenne oli kuluttavaa, enkä koskaan päässyt sen kanssa sinuiksi.
- Juurettomuus oli se, mikä vaivasi paljon Iisalmessa. Sinne ei ollut minkäänlaisia kiinnittymiskohtia, jotka ovat omalle mielelle tärkeitä. Täällä kaikki huudit tuntuvat omilta ja tärkeiltä, sellaisilta paikoilta joista on kertynyt muistoja. Kun ympäristö on merkityksellinen, tuntuu koti olevan juuri oikeassa paikassa.
- Arkiset aikataulut ovat minulla ja miehellä yhtenäistyneet. Iisalmessa asuessamme jouduin herämään töihin paljon aikaisemmin kuin mies, ja lähestulkoon aina hän jäi vielä nukkumaan, kun minä jo lähdin posottelemaan liikenteeseen. Nyt heräämme samaan aikaan, mikä tuntuu todella kivalta. Sekin on plussaa, etten joudu enää laittamaan vitosella alkavaa aamuherätystä, vaan saamme molemmat koisia vähintään aamukuuteen saakka. Miehellä on mahdollisuus etätöihin, joten välillä hänen ei tarvitse ajella työmatkaa ollenkaan.
- Armaksen hoitokuviot ovat helpottuneet huomattavasti. Jos poju tarvitsee hoitoa jonkin oman menomme takia, on superhelppo kiepsaista kymmenen kilometrin sivu vanhempieni luokse. Ennen tätä varten piti ajaa yhteen suuntaan 80 kilometriä ja samat takaisin. Toisaalta myös vanhempani voivat helposti nyt heittää oman koiransa meille hoitoon. Lenkitysapu toimii samoiten ja viikosta riippuen lenkittelemmekin koirakaksikkoa aina vähän ristiin rastiin vuorotellen.
- Mitä tulee lenkkireitteihin, niin minun mielestäni meillä on nyt Suomen kaunein lenkkitie. Taloja ei matkan varrella ole, joten ei tarvitse pelätä että Armas pysähtyisi vahingossa väärään paikkaan. Vastaantulijoita on harvakseltaan, mutta kaikki vähintäänkin morjestavat elleivät käy juttusille. Kaupungissa ei samalla tavalla kontakteja tullut.
- Se on myös huojentavaa, ettei Armaksen tarvitse olla enää niin pitkiä aikoja itsekseen: kun tunnin matkustamisen sijaan työmatkani kestää nykyisin vain viisi minuuttia, vähentää se Armaksen yksinoloa joka arkipäivä lähes kahdella tunnilla.
- Apu on lähellä. Jos auto kosahtaa tai eteen tulee jokin työkaluja tai kantovoimaa tarvitseva toimenpide, on lähipiiri lähellä auttamassa. Tämä luo tunnetta turvallisuudesta.
- Elämästä on pystynyt tekemään omanlaista. Vihdoin ja viimein tuntuu siltä, että täällä pystyy olemaan oman elämänsä ruhtinas - elämään ja olemaan juuri siten, kuin on itselle paras.
Sellaisia ajatuksia. Joten kyllä, täällä on hyvä asua. ♥
P.S. Muistin juuri, että olen postannut samantyylisiä ajatuksia täällä asumisesta. Silloin tosin nykyinen elämä oli vielä vain haavekuvana päässä ja tuskailin todellisuudesta Iisalmessa. :) Tuon postauksen voi kurkata täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti